Blogi

Sitä kuvittelee olevansa henkisesti kypsempi ja valmiimpi. Kuvittelee tietävänsä jo monesta asiasta hyvinkin paljon ja selviävänsä mistä vain haaverista. Olevansa varma ja kykenevänsä antamaan, kuin vastaanottamaankin. Mutta onko näin?

Kyllä. Tänään puhun niistä arvista, joita ei välttämättä pinnalta huomaa.

Toiset kantavat kaunaa ja surua koko elämänsä läpi. Toiset osaavat päästää irti ja jatkaa ongelmitta, mutta on vielä yksi vaihtoehto mustalle ja valkoiselle.

Oletko sinä sitä tyyppiä, joka hautaa ja piilottaa haavat itseensä?

Sydänsurun peittää helposti laastarilla ja ennen kuin huomaatkaan on haava parantunut. Mihin heität laastarin?

Toiset täyttävät viikkonsa 24/7 työllä/koululla/harrastuksilla ja pääsevät läpi harmaankin kiven... Millä hinnalla?

Joillakin on tapana hukuttaa itsensä nautintoihin: Viina, seksi (lukuisia irtosuhteita), shoppailu jne.

Mihin ryhmään sinä kuulut?
-------------

Syy miksi näitä lähdin pohtimaan on totta kai se, että oma lehmähän tässä on ojassa.

Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan? Jokaisessa meissä asuu pieni omahyväinen kusipää ja näin kuuluukin olla.

Kesän vietin ystävieni seurassa ja vakuutin itselleni asioiden olevan kunnossa. Täyty sanoa, että kesäni olis suhteellisen mahtava. Mutta mikäs pilkistikään silmäkulmastani?

Mitä kertovat jäljet mustalla ja valkoisella?
Otteita kesästäni:
-2 vk aina 160 työtuntia.
- visa on vinkunut.
-Päiväkirjasta revittyjä sivuja ja vain muutama merkintä.

Nyt nukun taas ilman sydämmen tykytyksiä. Viihdyn omillani ilman tekemistä. Mietiskelen/laulan/leivon jne. Hiljaisuus ympärilläni. Olen rennompi. Näen taas unia. Niskaani ei koske enään.

Jotkin suojamuurit/suojaspasmit ovat jälleen laskeutumassa. Ihanata!

Mitä parasta: Olen jälleen herkempi aistimaan muiden ihmisten mielenliikkeet ja mielentilan ympärilläni. Lumi on valkoisempaa, tuoksut terävämpiä ja kosketus vieläkin ihanampaa.

Jäikö kuitenkin arvet muistuttamaan kaikesta kokemasta? (Niin vanhojen päälle..)

varsin optimistisena mielenä on minun todettava, että niiden kuuluukin olla siellä ja näkyä. Turha niistä on masentua.

Arvet kasvattavat samalla tavalla kuin kipukin. Toleranssi kasvaa ja tietää paremmin mihin omat rajansa vetää.

Mätivistä haavoista on syytä huolestua. Ne aiheuttavat aikanaan verenmyrkytyksen, ehkä kuolionkin.

Siksi antakaa haavojen hengittää ja sydämmen asioissa: Trust me. Harkitse ennen laastarin laittamista. Turha laittaa laastaria naarmun päälle ja suuremmassa vammassa ne hukkuvat sinun mätääsi/vereesi jne.

Lapsenmielisyys on sallittua, mutta lapsellisuus meistä pois! Ei joka haavaa/vammaa tarvitse puhallella. Kyllä terve aikuinen ihminen paranee itsekseen.

Nimimerkki: Arpinen ja ylpeä siitä.

*Hyppelehtii kukikkaille pelloille auringon laskuun riemuiten itsensä löytämisestä*

World here I come!

Kaikki tietävät tietyn ihmistyypin jolla on taipumus olla aikamoinen pain In the asssss.......

Tyypit jotka ottavat yhteyttä vain jos haluavat jotain.

Klassikko esimerkkinä Ex joka vinkuu piparia. "saanko tulla kahville..." *huokaus* Mikä näitäkin tyyppejä vaivaa?

Tai sitten jos duuni paikalla on tunnettu hyvä työntekijä, joka hoitaa kaiken ongelmitta, niin nämä tyypit olettavat saavansa lorvailla entistä enemmän...

Siis mistä näitä tyhmiä ja laiskoja ihmisiä sikiää?!

Mutta tämähän tyttö sanoo ei! Painukaa vittuun!! Minulta ei irtoa sääliä tai aikaa!

Tuorein tapaus on aina niin rakas eksäni, joka haluaa hiukan massagea kipeään olkapäähän. Valitan. En harrasta hyväntekeväisyyttä jne.

Kärsi paska, kärsi!! * muahahaHAhaa*

Päivät muuttuu aina vaan kummallisemmaksi tai sitten vaan kyseessä on ilmiön tavoin leviävä joukkohysteria joulun/juhlapyhien/pimeyden takia, mistä syystä kaikki ympärillä vaan tuntuu omituiselta.

Perjantain tentistä siis tuli selvittyä, vaikka jäädyinkin melkein totaalisesti. Se ei siis tosiaankaan riitä, että sanoo: "Kun mä tunnen sen täällä!..." Vaan pitää perustella asiat loogisesti fiksussa järjestyksessä. Helvatan Fryetten lait, Thomasin- ja Trendelenburgin testit! Ne ei kuitenkaan aina pidä paikkansa! AAARGH!

No mutta ei auta muu kuin päntätä ja vedota niihin sitten niinh...

Naurattaa hiukan kun muistelee koetilannetta, kun siinä suu vaahdossa selitin katsovani liikkeet vaikka silmäni olivat vastakkaisessa seinässä ja palpoin kaverin alaselkää kädelläni. Totta kai jouduin verbinkin korjaamaan seuraavassa lauseessa. Helvetin pilkunviilaaja opettajat... *muminaa*

Laitan pieneen mustaan kirjaani ylös seuraavan lauseen: " Älä nauti alkoholia kuukautisten aikana. IKINÄ."

Tosiaan kaverin polttarit sattuivat olemaan ja ihmettelinkin yhden tuopin juotuani miten olo alkoikin tuntumaan kumman keveältä. Normaalisti on vedettävä se koko pullo vodkaa ennen kuin mssään tuntuu.

Kikkelis kokkelis olin sitten ihan hattivattina koko illan, mutta en ilmeisesti nolannut itseäni vaan ylipirteän oloisesti jammailin Jenni Vartiaisen parissa ja pidin oikein hauskaa.

Muistaakseni näin yhden duunikaverini ja hengailin loppuillasta luokkakaverini kanssa, joka ystävällisesti lähti samoihin aikoihin kanssani pois. (Onneksi) Taksilla Hakaniemeen ja bussi kotio.

Yksi ainoa asia häiritsee hiukan. Muistan lavan edessa jammaillessani, jonkun napanneen minua käsistä varsin varmalla otteella ja vieneen tanssimaan lähempiin tunnelmiin. Mikäs siinä. Ha haa..
Pari suudelmaa siinä sitten vaihdettiin (Pehmeät huulet: PLUSSAA!), mutta keskittymiseni ei todellakaan ollut se 100%... Kaveri häipyi jossain vaiheessa ja jatkoin jammailuani Jenni Vartiaisen tahtiin.

Ilta siis oli varsin mukava, vaikka en itse henkilökohtaisesti nauti niin "valaistuneesta" olotilasta.

Aamulla sitten herääminen pöhnässä hirveään halipulaan. Ei ihmekkään että duunipaikalla kollegoilla on hauskaa seurata tekemisiäni, kun sunnuntainakin ensimmäisenä hyppäsin kollegani kaulaan ja rutistin kunnolla.

Totta kai sitten tuijottelin ohi kulkevia kolmijalkaisia silmä kovana ja kieli pitkänä. Yksi piilarinesteen ostaja jäi mieleen ja oli hilkulla, etten alkanut silmäpelillä heittämään pahempaa läppää. "How u doing?..."

Konttori olisi aika äkkiä ottanut varmaan yhteyttä ja muistuttanut säädyllisistä tomintatavoista ja protokollasta.

-------------

Loma on muuten dessä. Jopa kaksi viikkoa rauhallisessa ympäristössä. Vanhemmat lähtevät Thaimaan aurinkoon ja saan kunnian olla talovahtina.

DVD ja CD kokoelmat ovat siis hallinnassani kokonaiset 2 viikkoa. Luvassa kauhua, draamaa ja romantiikka. Illan pikkutunneilla kaivan klassikot esille ja hypin alusvaattesillani ilmakitaraa soittaen pitkin kämppää ACDC:n, Rolling Stonesin ja Queenin soidessa taustalla.

Parasta kaikessa: Kaukana naapureistani!

Saan rauhassa päntätä OSPE tenttiin ja nukkua yöni heräämättä yläkerran painimatsiin, kova ääniseen rakasteluun tai sammaltavaan huuton.

Tentti ohi ja viikonloppu edessä! Tietysti töiden parissa, mutta kuitenkin...

Pakko myöntää, että herkkä olotila + tenttijännitys on muten aikas mielenkiintoinen coktail! Pari kertaa melkein menin lukkoon, mutta suhteellisen looginen olin. 1. käytännön kokeessa unohdin vain tehdä sen tarvittavan ja lisäsin pari lisä tekijää, koska nämä olivat ystäväni selässä. En siis hoitanut asiaa, mitä pyydettiin. 2. meni jo paremmin, vaikka pari nimeä oli hukassa ja tekniikan nopea liike vielä hakusessa: kroppa mukaan! ei vain käsillä!

Täytyisi aina siis muistaa se, että: Vastaa siihen mitä kysytään! Tee se mitä pyydetään! ÄLÄ AJATTELE!!! *kikatusta*

Kuitenkin läpi päästy, mutta pitää edelleen harjoitella vähän kaikkea, niin on hiukan varmempi.

--------------------------

Sitten muihin aiheisiin.

Lempi aiheitani jälleen kerran olen pohdiskellut ja nyt nostankin ne ihmiset esille, jotka kysyvät aina ensin muiden mielipidettä ennen kuin omansa tuovat esille. Siis vaikka järkeä olisikin ajatella itsenäisesti, on opittu laumakäyttäymiseen.

Kaikki vaatteista, harrastuksista ja toisesta puoliskosta on kysyttävä ensin muilta. Hei mitä järkeä kysyä: "Hei eiks toi ookkin aikas kauniskin ilman meikkiä/komea hikisenäkin" kun itse tietää jo oman mieltymyksensä?!

Mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun ei omaan makuunsa voi luottaa?!

Eri asia jos kysyy: "Mitäs mieltä oot tosta blondista?" niin toinenkin ilmaisee oman näkemyksensä sen sijaan, että hakee kysymyksellänsä mieltymyksellensä hyväksyntää!

Mieltymyksistä voi aina väitellä ja jokaisella on omansa: Mutta herran jumala luottakaa omiin mieltymyksiinne! Mitäs kettua se sinun mieltymyksiisi vaikuttaa, jos toinen ei ole ihan samoilla linjoilla?

Totta kai on kuunneltava lähipiirinsä mielipiteitä mahdollisesta toisesta puoliskosta. He näkevät tämän yksilön ilman vaaleanpunaisia laseja. (Jos olisinkin kuunnellut muita välillä, en olisi niin sydämmestäni arpeutunut)

Mutta herran jumala! luottakaa ihmiset oikeasti itseenne!!

Ei tarvitse olla Tuksu kopio ollakseen wannabe julkkis, käyttää samoja värejä kuin kaveri, harrastaa samoja asioita ollakseen hyväksytty tai tapailla saman tyyppisiä muijia/kundia kuin kaverit.

Elämähän on sinua varten ja onko se oikeasti rehellistä itselle ja nautittavaa elämää, jos miellyttää vain muita omalla kustannuksellaan?

Itse rakastan erillaisuutta ja sitä, että ihmiset tuovat oman persoonansa esille, mutta ääripäät... siis välttäkää ääripäitä. Mikään ei muiden miellyttämisen ohella ole niin kauheata kuin eläminen "erillaisena, uniikkina minänä", vaikka totuus on että kapinoi yhteiskuntaa vastaan jälleen oman itsensä hinnalla.

Löytäkää itsenne!

Kummallisia unia. Todella kummallisia...

viikko sisältänyt mm:
1. vihertävän aavikon ja aidatun jätemaan yllä leijuvan pään, joka jahtasi minua

2. Parfymeriassa tuoksuttelin naisten tuoksuja. Yksinäisyydessäni suihkautin käteeni miesten tuoksua jota haistelin siinä, kun tyhjästä ilmestyi torso ja käsi,(miehen) joka valitsi maskuliinisemman, vahvemman tuoksun ja ajattelin mielessäni: " Ai sä tykkäät tosta? Ei paha!"

3. Tänä yönä olimme mummini asunnossa viettämässä veljeni häitä ja totta kai kauan kadoksissa olleet serkkuni lapsineen olivat mukana. Juhlinta meni hyvin. Lapsien kanssa tuli leikittyä ja ihmisten kanssa juteltua. Sitten jäinkin mummini sohvalle nukkumaan. Kaikki lähtivät ja yht äkkiä mummini vaikutti vihaiselta minulle. Hän heitti minulle kortin jolla aikoi muistaa serkkujani ja johon oli laittanut nimeni. Yritin selittää mummilleni että joo, näin serkkuni juuri ja täällähän ne on. Miksi kortti? Porukkaa ilmestyi tyhjästä. Ja rupesin mummille laittamaan verhoja. Isäni keskustelusta selvisi, että mummini oli taas muuttanut. Miksi ihmeesä ajattelin. Asunto muuttui ympärilllä ja asunnon sisällä oli toinenkin asunto. Jotain siinä kuljeskeltiin ja selvisi, että mummini asuntoon murtauduttiin silloin tällöin ja se oli turvaton. Totta kai hermostui. Ja lähdin tarkistamaan turvallisuutta muiden kanssa ja lopulta taklasinkin yhden tyypin mummini ovelta. Hän tuli mummini asunnosta kun me muut oltiin rapussa. Vaadin Saada selitystä siitä kuka tyyppi on, mitä siellä tekee. Lopulta vedin tyypin korvan melkein irti ja tunsin oloni hyvin noloksi. Mutta hei! Mummi kyseessä!!

Kyllä unet on jälkiä. Ei taas mitään järkeä. :D

Pääasia että näkee taas unia. Stressi alkaa mahdollisesti helpottamaan/ käsittelee aivoituksiaan.

Nyt tenttiin näyttämään mihin pystyy!

2. Päivä tuulen, lumen ja hormonien armoilla.

Edelleen herkähkö olotila, mutta sain pienen hetken naatiskella hopeisesta pilvenreunasta.

Mikrobiologian tentti läpäistyä ja kun numeron näin: tippa linssissä. Olo kuitenkin parani kuin vetäisin sitten neuroanatomian tentistä 3!!! Ensimmäisellä yrityksellä!

Jotenkin sitä itseluottamus aivotoimintaansa on ollut hiukan alakantissa ja istuskelinkin aina luokan perällä "tyhmä"-leima otsassani. Sitä epäili jo sanasokeutensakin olevan vain tekosyy. Teoria- aineet ovat kirjallisina heikkouteni. Esitykset ja väittely kuuluvat tämän hetkisiin vahvuuksini, sekä käytäntö.

Mahtavammaksi asian tekee luokkakavereiden kannustus ja tsemppaus kun riemastuin numerostani. Yhdellekkin purkauduin jo siitä kuinka tunsin itseni vain tyhmäksi, mihin hän tokaisi ettei niin voi olla sillä pääsin opiskelemaan alaa, jolle harva valitaan.

Ihania nämä pienet hetkelliset onnen tunteet. * hymisee tyytyväisenä*

Huomenna illalla luvassa jälleen valmentamista. Kolme ryhmää : tyttöjen ikähaitari kokonaisuudessaan 5-15. Aivan mahtavia tapauksia!!! Vaikka valmentaminen/ liikunnanohjaus on joskus rankkaa, niin kyllä kaiken sen vaivan arvoista!!! Lapsien mieli inspiroi pysymään edelleen uteliaana ja avoimena, sekä haastamaan itseänsä/rajojansa. Tämä tyttö btw saa melkein jo spagaatin!!! 7 cm uupuu täydestä spagaatista!

Muuten joulukuu onkin Tenttien ja köihäilyn aikaa.

Täytyy myös keksiä keino extra tiivistää ikkunansa. Myrskytuuli heiluttelee verhoja ja villasukat ovat vakio varuste kotosalla.

No kohta onkin jo uusi vuosi ja uudet kujeet, sekä vaihto lähestyy päivä päivältä. Tässä pohdiskeltiinkiin jo voisiko mahd. Jumitus Englannin päässä vaihdon osalta johtua ennakkoluuloista? Usein englanninkielisistä maista kotoisin olevat yllättyvät Suomen englannin tasosta. Ja tällä hetkellä vaihdossa kyseisessä koulussa keväällä tulee olemaan ranskalaisia ja ranskalaisten englannin taso onkin sitten jo kuuluisa... *huokaus*

Turha jossitella ja keskittyä olennaiseen: olemaan iloinen siitä mitä saa!

Jos nyt mulla olis change niin: " I'm leaving on a jetplane. Don't know when I'll be back again...."

Nyt taitaa normi PMS- ilmiö olla menossa.

Olo taas suhteellisen räjähdys herkkä ja pakko myöntää, että koulussa melkein purskahdin itkuun. Ihan pikku asiasta. Siis huh huh... Normaalisti hyvä kun mun silmiäni saa edes kostumaan niin nyt jo nieleskelin niitä.

Tosi pikkujutut kyseessä: ensinnäkin kilahdin vaihtokohteeni tyypillisestä Englantilaisten rakastamasta jahkailusta byrokratian maailmassa. Vuosi vaihtuu luultavasti vain puoleen, mutta ehkä kestän sen jos nyt meen koko kesäksi töihin Paikan päälle. Kaikki olisi kummasti helpompaa jos ei menisi vaihto-ohjelman kautta vaihtoon vaan itsenäisesti hommaisi paikan ja maksaisi helahoidon. Raha ei takaa onnea, mutta helpottaisi näissä asioissa. Mutta minkäs köyhä tyttö voi? Ihmisten anteliaisuuden ja järjestöjen/ koulujen hyväntekeväisyyden varassa ollaan. Mutta minähän en luovuta!!! Otetaan vaikka yhteyttä kuningattareen mutta se paikka on mun & todella haluan koko lukuvuodeksi!!!! HA!!!

Ja jossain vaiheessa opettaja sitten muistutti klinikka aktiivisuudesta. Satuin olemaan eniten näkyvin meistä ei vielä sen päiväistä observointiansa suorittaneista. Siksi olin saarnan kohteena. Ja melkein nyyhkytin. Aivan turhasta!!!

Olisihan se pitänyt päätellä: ensin alkaa kunnon vauvakuume. Sitten siirrytäänkin jo kauheaan kimaan ja kaiken huippuna alkaa tajuton
mörrimöykkyily, suklaan himo, väsymys sekä tunteilu. Ja sitten tietysti
täysikuu ja coktail on valmis!!

Kaikilla olkoon oudot ja huonot päivänsä. Joten hiukan suklaata ja sohvalle ottamaan rennosti. Etten vain aiheuta kummastusta reaktioillani...

Tietysti tää kaikki iskee juuri ennen yhtä luultavasti tärkeimmistä tenteistä!! Pahimmassa tapauksessa murrun opettajien edessä: " en muista niitä lakeja!! Mikä post isometrinen relaksaatio?!" ja nyyhkytän nurkassa. Tai sitten otan kaiken tästä herkkyydestä irti ja löydän kaikki segmentit ongelmitta, tunnistan maamerkit ja ilmiömäisesti parannan kaverin cervicali- pelvis dysfunktiot?

Kuvittelenko vain vai onko oikeasti asiat menneet ihan päälaelleen.

Missä muiden kunnioitus ja etukäteis ajattelu? Siis ajattelu jo muiden edelle?

Mitä mielenkiintoisin viikonloppu oli ja alan jo kyseenalaistamaan oman järkeni.

"I'm going slightly mad... it finally happend... it finally happend.... I'M SLIGHTLY MAAAAD!!!"

Harkitsen vakavasti ihmissuhteiden taakse jättämistä ja lukittautumista nunnaluostariin.

Rakkaat ystävättäreni eivät ehkä ole laatikon terävimpiä veitsiä, mutta toisen reviirille ei tulla! Varsinkaan varatun naisen ei ole syytä sekaantua sinkku ystävän virityksiin!

Ja mielestäni ei ole välttämättä oikein sen jälkeen kun oma kiinnostukseni lopahtaa jonkin kundin osalta, jonka totesin ystävättärieni kesken idiootiksi, toisen ystävistäni mennä tuota kundia pokailemaan!!

varsin itsekkäitä tekoja. AAARGH!

Tuntuu, että joku tahallaan pilaa Voodoolla etc. kaikki mahdolliset potentiaaliset kanssakäymiseni miesten kanssa, joka vaikuttamalla kundien aivoihin, että nämä ovat täysiä ääliöitä tai ystäviini, että näiden moraaliset rajat laskeutuivat nolla tasolle.

En kuitenkaan raivostunut noista teoista silmittömästi. Eeeheen...

Näpäytin tälle varatulle naiselle pelisäännöistä ja toisen ystäväni annoin olla siitä syystä, että hänen kanssakäymisensä miesten kanssa viimeaikoina on ollut varsin vaisua. Hän jos joku ansaitsee saada sen erityisensä.

Miehet! Mikä helvetti teitä riivaa?! Luuletteko oikeasti saavanne naisen kiinnostuksen heräämään seuraavilla teoilla:

1.Seuraatte tuota ihanaista pitkin baaria unelias samea katse silmissänne ja vähän väliä jäätte naisen selän taakse/viereen norkeilemaan kasvoillanne selkeä "Miten ois"- viesti.

2. Tanssiessanne mukavan oloisen typykän kanssa avaatte suunne ja ensimmäinen lause on: "Sulla on kauniit rinnat." Siis voi jumalauta!!! Vaikka tämä olisi totta niin plz säästäkää tuo lause vähän myöhemmäksi. Mitä jos ensin vaikka esittelisitte itsenne, kertoisitte jotain itsestänne ja kysyisitte tytötä vastaavia jne.

-----------------

No mutta pakkohan tässä on ajatella positiivisesti.

True gentleman tanssitti perjantaina tigerissä. Aivan mahtava energia ja ote tanssiin ja kun kundi huomasi minun olevan kiinnostunut enemmän ystävieni seurasta, pyöräytty tämä minut kaverieni keskellä ja hymyili kiittävästi. Aivan mahtava tapaus ja jäi hyvälle mielelle.

Eilen telkkarista tulia mahtava romanttinen komedia neloselta ja lopulta vielä Michale Bubblesia. Huokailin ja halin tyynyäni romantiikan puuskissani. Ah ihanata.

Ja seksistä.

Kyllä kelpaisi tännekin, mutta auttaako random yhden illan touhuaminen ketään? Siis oikeasti?

Mikä onkaan pahempaa kuin olla ilman seksiä? No huono seksihän se!!! Ja kuinka usein harrastattekaan laadukasta yhden illan seksiä?

Joten mitäs hittoa tässä hermoilen?

Voin ainakin esittää varsin siveää ja korkean moraalin omaavaa neitokaista.

Siis voi jumalauta mitä menoa taas...
Taas listaan lisää rukseja kohtaan: "Miksi muuttaisin Suomesta pois ikiajoiksi?"

1. Suomen lehdiston on pakko tuulettaa ja tehdä uutinen jokaisesta maailmalla kerrotusta uutisesta koskien Suomea. "JEEE! Ne tietää, että me ollaan täällä!"

2. Auta armias jos saammekin "negatiivista" palautetta: http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=2277414

Tuon takia joku piskuinen Pera perähikiällä puhisee ja ähisee, vetää kossua napaansa, kiroaa ja hakkaa vaimonsa ja lapsensa. "Pherkhele! Suomea ei haukuta!!"

Ja älykkyysosamäärä oli?...

No mutta se suurista tuskistani.

Viime viikonloppu oli varsin "railakas" ja antoisa. perjantai iltana lopulta sain siivottua asuntoani. kokkailin ja leipoilin. Mahtavaa mahtavaa..

Lauantaina hullu päivä duunissa ja sieläkin saa kuulla valitusta. 2 työntekijää sairaana ja liikkeessä siis 2 myyjää. Kollega tokaisi: "Voi vitsi oikeesti ku kiva päivä.." Niin paniikkiahan pitää lietsoa? Johon vastasin" siis mullahan ainakin on toooosiii kivaa. Asiakkaiden pinnahan on nyt koetuksella! Haetaan jostain iso tynnyri viiniä ja kohta koko kauppakeskus ihmettelee mikä väentunku liikkeeseen on..."

Ja globaalia ajattelua perus suomalaisesta miehestä, jolla todellakaan ei nähtävästi ole mitkään pienet tulot. "Siis me mun vaimon kanssa saatiin 12 lasit 200€ Kiinassa! Vielä samana iltana saatiin hakea ja hyvät on! Kauheen kallista suomessa on. Näkee kuinka paljon tyhjää hinnoissa on...blaa blaa blaa.."

Johon tietysti vastasin neutraalisti... " Harmillista. Niin jooo.. Ehkä tää verotus voi vaikuttaa?.. Suomessa tosiaan työntekijät elääkin palkallansa ja meillähän laseja ei hiota kiinassa... sen näkee siksi hinnoissa."

Niin hitto valittakaa ensimmäisinä maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksistä ja sitten vielä alatte senttejä laskemaan?! Tekopyhät paskat!

ihan kuin mummi on aina sanonut: "Köyhät antavat vähästään, rikkaat ei mitään omastaan." Palataan vain punaiset ja valkoiset muotoon stna poroporvarit!

Oon aina ihmetellyt sitä pakkomieltä rahasta. Jos sitä hynnää on niin miksi alkaa piheilemään?! Raha kiertoon! Pidetään huolta, että kauppa ainakin pyörii! Mitä sitä pankkiholveissa antaa homehtua?!

Jos voittaisin lotossa: Antaisin rahhoota sukulaisille ja ystäville, jotka sitä tarvitsevat. Sijoittaisin itseeni ja opintoihini: Siis opiskelemaan ulkomaille! Lahjottaisin jotain hyväntekeväisyyteen ja osteopaattisen lääketieteen tutkimuksille. Jotain ehkä sijottaisin, jotta itselläni/suvullani/ystävilläni etc. on peini pesämuna tarvittaessa, jos alkaa menemään huonosti. kierrosta kuitenkin pidettävä huolta.

Vaikka olenkin todella tarkka ulkonäöstäni jne. En silti kuitenkaan ostaisi Vuittonin laukkua vain sen hinnan ja lisäegon takia. Minulla on tarpeeksi itseluottamusta ilman merkkivaatteitakin! Kunhan on siisti ja tyylikäs!

Säälin ihmisiä joiden maailmankaikkeus pyörii rahan ympärillä. Tapasin kerran kundin, joka vaikutti hauskalta ja näytti hauskalta. Kaikin puolin ok. Puhui jopa fiksuja. Valitettavasti kundi teki jossain vaiheessa selväksi, että hyvin menee. Nostin peukut pystyyn ja sanoin kiva. Puhe siirty koko ajan siihen kuinka hän aikoo ostaa auton, muttei halpaa, harmi kun telkkarikin on niin pieni, mitäköhän sitä ostaisi...

Kivat sulle. Katoitko btw uutisia?

Hän myös valitteli sitä kuinka naiset tuppaavat aina elämään siivellä. Hän maksaa taksin, ruuat etc. Kun yhden kerran tulin taksi osingoille ja maksoin kerrankin taksin kokonaisuudessaan esitti kundi yllättynyttä. Mun mottonihan on "if you rub my bag, I'll rub yours." Maksoin omat juomani jne. Kundi ihmetteli asennettani myös sitä kohtaan, etten todellakaan tee niin kuin muut pyytävät/komentavat.

Enkä ole tottunut olemaan knenkään elätettävänä/ oleilemaan siivellä, tottelemaan muita sokeasti.

Siis mitä itsekeskeisin kundi oli kyseessä. Kivat sulle.

Eli jos rikastut tulee sinun nk. testata muita voitko luottaa ja ettet vain ole hyväksikäytön ja kullankaivauksen kohteena? Voi Jsus...

Itse muutaman kerran ollut nk. testauksen kohteena ja otin samantien jalat alleni.

Sillä minunhan ei todellakaan tarvitse alkaa todistelemaan itseäni kellekkään. Jos et kykene luottamaan sanoihini, tekoihin ja siihen mitä näet. Bye bye!

Että ihmisillä on ongelmia. mikään ei koskaan ole hyvin... mutta se tästä purkautumisesta.

Ehkä olisi vain parempi (jos siis voitan lotossa) soluttautua taviksiin ja esittää, etten omista mitään? Mikään ei ole pahempaa kuin hyväksikäyttö ja kateus.

-------------------
Ja duunin jälkeen

Illanistujaiset ystävän luona oli aivan mahtavat. Se ihminen kyllä tietää miten tehdä vieraan olon kotoisaksi. Aina sellainen mukava olo tän pariskunnan luona käydessäni. Ystäväni tietää gluteiini vammastani ja olikin tehnyt lautasellisen herkkuja vain minulle. Harvinaista herkkua saanko sanoa.

Ystäväni mies on mitä mainioin heppu. Aivan loistava kokoelma vinyylilevyjä ja saimmekin kuunnella joululauluja autenttisesti rahinan säestämänä. Mahtavaa!

Yksi vieraista vain otti päähän. Tyypillinen tunteellinen maailman vahingoittama ihminen. Puhui kuinka haluaisi auttaa kaikki, mutta mitään konkreettisia perusteluita ei toimiville teorioillensa löytänyt.

Ja tietysti niskavillani nousivat pystyyn kuullessani seuraavan lauseen: "siis jos mä voisin niin antaisin kaikki sossulle niin maailma olis parempi paikka.."

Karkeaa lainausta:
Siis miten muka se rahan antaminen auttaa? Häh?! Ruokaa, katto pään päälle ja laskut maksettu, mut mikä oikeasti muuttaa niiden ihmisten elämää, että ne näkee olemassa olevan muutakin kuin spurguili sillan alla, sossun siivellä oleminen? kuka näyttää miehensä hakkaaman vaimon tyttärelle, ettei sen tarvitse sitä kestää? Ja kuka kertoo hylätyille, että hei tuolla on joku maailmassa joka kaipaa teitä, sekä joku joka varmasti rakastaa suakin? Raha vai?

Mahdollisuudet pitää näyttää etc.

Kundihan tokaisi mitä minä teen auttaakseni muita. Vastasin, että sen mitä voin. Lahjoitan joka kuukausi vähän rahaa Amnestylle ja valmennan tyttöjä. Näin pystyn olemaan esimerkkinä. Autan sukulaisiani ja ystäviäni. En jätä heitä yksin. Muistan sanoa ainakin yhdelle ihmiselle päivässä jotain positiivista....

Ei se mammona vaan jotain paljon arvokkaampaa.

Ja mistä johtuu tämä rahan ympärillä pyörimisen vihani?

Henkilökohtaiset kokemukset. Ei ole mukavaa todistaa vierestä kun toinen henkisellä väkivallalla osoittaa toiselle valtaansa: "Koska mä maksoin nää ja nää, niin mitä V*** valitat jne? Sun pitää tehdä tehdä nää duunit! Oot sen mulle velkaa..." Ja raapustaa summia paperille.

Entäs parisuhteessa oleminen, jossa kaikki kuitataan suklaalla ja kukilla? Sekä maksamalla ruuat? Todella, todella, todella uuvuttavaa..

Pahat sanat, hylätyksi tuleminen jne. kaikki kuitataan maallisella, kun pelkkä halaus tai kaunis sana riittäisivät. tai se, että joku on lähellä.

---------

Takaisin helpompiin aiheisiin.

Sain nauraa itselleni noissa illanistujaisissa. Sain pikkujoululahjaksi Smokie kokoelmalevyn. Sitä tutkiessani ja lukiessani levyn biisejä, aloin nauramaan. Tokaisin: "Siis jumalauta! Täähän on täydellinen lahja sinkulle: Next door to Alice, Falling for you, somethings making me blue.. Kyllä tänä yönä nyyhkytän tyynyäni halaten ja kuunnellen tätä CD:tä.."

Viikonloppuna tidossa nk. Mellunmäen miljonäärit bileet. Loistavaa! Ideana pukeutua snobiksi ja käyttäytyä sen mukaan. Shamppanjan sijasta, skumppaa jne. Huumorilla ja tietysti parhaimman ystäväni luona..

Oh la laa.

Täytyy jostain hommata muovijalokiviä ja feikki ripset....

Biisi lauantai illaksi:

Smokie: in the heat of the night

In the heat of the night when you know it ain't right
But you do what you want to do.
You do what you feel but no one can feel like you.

In the summertime city ain't it a pity
There's so much to tie you down
You're leaving tonight for somewhere you can't be found

While down at the end of town
At a pool hall where they all hang around
You can hear them talking about girls they know
Talking about what they're gonna do
Then you ask yourself: is this where you belong

BTW: Maailman loistavin biisi parina viime viikkoin ollut Red hot chilipeppersin Hard to concentrate

Keksin sitten jälleen yhden ärsytyksen kohteen.

Katsokaas näin pimeään vuoden aikaan on tupannut ylimääräinen väsymykseni pitämään minut tiukasti vällyjen välissä. Tänään nukkuessani kuulin muitakin elämän ääniä.

Kyllä. Kaikkien rakastamat "smeagolit" ovat palanneet kellareihin ja rappuihin!! Jes!! Tätä minä kaipasinkin! Pari piripäätä lisää! *huokaisu*

Ei taida pesismaila riittää vaan pippurisumute, 30cm terä ja sähkövimpale taas kehiin. Siis ihanaa tää kerrostalo elämä!

*mutinaa*

Ja tietysti Nk. Aikasyöpöt pliis....pysykää musta 100km päässä. Jos tietty aika sovitaan, siitä pidetään kiinni Plz? En todellakaan ole mutsinne ja soittele peräänne koko päivää. Aina joustan sen akateemisen vartin, sillä se tunti sinne tai tänne...

-------

Ja nyt sitten pöläytän aivojeni sisällön tähän ruudulle. Katsokaas. Vaikka kuinka lepää ja nukkuu niin aivot raksuttaa koko ajan.

Yhden asian pohtimiseen minulla menee se useampi päivä. Kyllä. Minulla on suhteellisen yksinkertainen hairahteleva mieli ja rönsyilen aina pohtiessani turhan paljon.

Simply blond!

Mutta asiaan!

Mikä ajaa ihmistä eteenpäin? Mikä on perimmäinen syidemme aiheuttaja? uteliaisuus vai jokin muu?

Tulin tulokseen, että pohjimmainen eläimellinen selviytymis vaistomme on kaiken takana!

Tuskin uteliaisuus ajaa ihmiset jääkaapille niin hyvin kuin nälkä. Mahdollisesti syy ylilihavuuteen ja ylensyöntiin on tuo uteliaisuus. Onkohan tämäkin hyvää? Vääristynyt vaiston kuuntelu!

Toki päällimmäiset aivokerroksemme rajoittavat eläimelliset ylilyöntimme ja niiden kuuluisikin toimia eräänlaisina hillitsijöinä. Mutta rajansa kaikella.

Liiallinen pohtiminen ja vaistojensa sulkeminen ulkopuolelle, sekä niiden kuuntelematta jättäminen johtaa hyvin monen ihmisen nykyisiin ongelmiin.

Pitkäaikaisessa Stressissä kropan omat järjestelmät kertovat ylikuormituksessa, mutta ihminen ei ota kuuleviin korviinsa kropan hälytys merkkejä, kunnes tulee romahtamisen merkki.

Usein myös vaistot ovat urheilullisuuden taustalla ja kipuilu voikin olla merkki liikkumattomuudesta ja kropan kapinasta. Ihminen tulkitsee liikaa ja jää sohvalle syömään sipsejä,kun sattuu...

Väitän että oman kehonsa kuuleminen helpottaisi huomattavasti monen elämää. Kyllä kroppa tietää mikä on hyväksi. Olkoon kyse ravinnosta tai jostain ihan muusta.

Esimerkkinä jostain ihan muusta voin mainita parin vuoden takaiset uniongelmani ja pitkät migreeni kohtaukseni. En ollut onnellinen silloisessa parisuhteessa ja uskokaa tai älkää. Kyllä kroppa heijastelee mielen/sielunne tilaa!

Ja tottahan toki voi vaistot viedä turhankin paljon. Feromonit... Olen muutaman kerran törmännyt kuivien jaksojen jälkeiseen vaistojensa yliaktiivisuuteen. Bamtsika bau wau ja tilanne tervehdyksestä muuttuu hetkessä johonkin aivan muuhun.

Toki muistakaa, että mahd. Suhde toimii sitä paremmin mitä enemmän kroppasi/vaistosi ovat olleet ekalla tapaasmisella mukana. Ei normi ihan kiva toteamusta ja olis varmaan hauska tutustua vaan: jumalauta!! How u doing?... Ja älytön pakko koskettaa edes vähän ja uppoutua toisen silmiin. Kannattaa tarkastaa samalla että toinen on samoilla linjoilla.

Balanssi ennen kaikkea!!! nykyihminen on karannut turhan kauas luonnostaan. Evoluutio ei pysy kaupungillistumisemme ja ainaisen kiireen perässä vaan laahaa jäljessä.

Ei en ole luonnon aktivisti tai hippi. ( ei näissä mitään vikaa ole) vaan opiskeluihini nojaten: kyllä se ihmisen kroppa nyt vaan edelleen toimii eläinten kropan tavoin ja vieläkin laahaa evoluutiossa jäljessä esim. Kahdella jalalla kävelemisen suhteen.

Ihmiset turha luulla itsestään liikoja!!!

*hylkää vaatetuksensa ja kirmaa halailemaan puita, sekä tepastelemaan kanin paskan sekaan*

Balanssi kaikessa ennen kaikkea