Blogi

Miehillä on paha tapa tulla voimalla ja nopeasti. Harmittavan nopeasti..

Kuten tänään havaitsin koululla jäädessäni klinikan kaapin ja lasioven väliin. Vanhemmalta luokaltahan Jannu tuikkasi sisään tunteella ja minähän normityylilläni huudahdin: "siis voi ****! Varo vähän tai tulee kyynärpäästä****!!"

Huomasin saanneeni jostain tartunnan jalkafetissiin. Jokaisen diagnoosiin sisätyy posturaalinen dysfunktio. Kyllä. Ja jalat ovat kaiken alkulähde. Yhden potilaaksi saapuneen (taas vanhemmalta luokalta) tyypin fibulan kanssa fiilistelin kuin pilviveikko: "Siis miten tää voi liikkua näin?...WhoaoooH..."

Kolme edustajaa luokaltamme tuon tytön kimpussa. Jokaisella oma tatsinsa. Yksi boheemi ajattelija, yksi totaali teoreettinen kaiken osaava opus ja minä. Tekijä. (Siis eikö parempi ole mennä suoraan asiaan turhaan miettimättä? Siis kroppahan usein miten tietää mitä tekee... *muikea virnistys*)

Aivan mahtavaa väittelyä, erillaisia näkemyksiä ja loistavaa hoitoa.

Nikamat muuten huutavat, puhuvat tai ovat mykkiä. Jokainen kropan osa voi singota ties mihin suuntaan tahtoo tai muuten vain hylkiä kosketusta. On se JÄNNÄÄ... niin kovin jännäää..
---------------

Duunissa tapahtunutta:

Sain lempinimen maantienkiitäjä. Liikkeeni ja ajatukseni ovat juuri sellaisia. Kuuluu vain "miib miib!" ja olen jo muualla pölypilven vasta ilmestyessä entiselle paikalleni.

Päivä kuluikin rattoisasti noita ääniä päästellessä. Vitsit syvenivät siihen pisteeseen, että totesimme jonkun kundin A.K.A Kelju K. Kojootin yrittävän aina jahtaa minua.

Kun lopulta kundi minut haaviinsa saa on hänen pakko tatuoida rintaansa Kelju.K. Kojootti ja Maantienkiitäjä vauhdissa omissa tisseissään.

Vastasin muuten mielenkiintoisen puheluun. Asianmukaisten tervehdysten jälkeen kuulin rapinaa ja ähinää. Ties mitä lipomista toisesta päästä. Kollegani kanssa sitten repeilimme ajatukselle Kelju K. Kojootin yhteydenottoyrityksestä...

Tänä iltana sitten kaveri on ikkunani ulkopuolella?

Heiluin muutenkin antennit pystyssä ja silmäkovana paikasta toiseen. Mahtavaa kun vaatteet vähenevät ja kundit vaihtavat kesätukkaan. Nami nami... Silmäniloa tälle tytölle!

Törmäsin pariin poliisiin sitten takahuoneessa. Univormumiähiä...JooOOO... *kuola poskella sukii hiuksiaan*

-----

Asioista taas kukkaruukkuun. Aivan ihanaa kun opiskelija kollegat hoitivat tämän tytön taas kuntoon!

Olin jälleen hammasta purren asenteella treenannut ja tietysti Pumppiinhan otetaan ihan helvatan isot painot... unohdin sitten pienen tekijän PMS:n suhteen: Ligamentit löystyvät. Tuloksena lannerangassa dysfunktioita, Ilium Upslip... jatkanko listaa?

Polvet, rintaranka jne. naksuivat oikein mukavasti itsekseenkin takaisin paikoilleen, mutta alaselkä kaipasi enemmän jyystöä.

Nyt taas kunnossa ja taidan aina kierron ensipäiville asti ottaa ihan chillisti. Mitä nyt zumbaa, pilatesta ja lattareita.

Se on muuten jännä fiilis nivelissä kun liikelaajuutta syntyy ihan tyhjästä "BooOoooUUUUWww".

Sitten typertyneenä katsoo, että jahas...

Sii n. 1,5vk kuukaudesta olen kumiakka ,varsin kipsakalla luonteella varustettuna ja saan sydäreitä milloin mistäkin?

Oi elämän autuutta!

------

Uniini on btw viime aikoina eksynyt yksi englantilainen miäs. Aina hiukan erinäköinen ja tuntuu olevan kummissaan milloin mistäkin tilanteesta.

Unenihan ovat varsin mielenkiintoisia ajottain...

Viime yönä ihmettelin faktaa siitä, että kuulin kundin puhuvan englantia, mutta jostain syystä sanat iskivät mieleeni suomeksi, vaikka kuulin englantia ja ja... noh vaikea selittää.

Lycka till vain kaverille uniini eksymisestä. En suosittele lämmöllä taikka rakkaudella visiittiä pieneen kieroon mieleeni.

Varsin koominen, mutta mukava päivä siis takana.

BTW: Mihinköhän kämppikseni on kidnapattu? Ei kenkiä, takkeja.. ei mitään... ja jättivät viikko sitten että alkuviikosta tulisivat jokainen vuorollaan, mutta ei näy ja kuulu?

Siis sehän tietää kunnon bailuja! Tai teen pari jäynää kämppiksille?.. Pentagrammi yläkerran lattiaan, mustia kynttilöitä ympäriinsä ja kanan raato? "Sori siis nää rituaali vehkeet jäi tänne ny vähän levälleen kun hiukan venähti toi kaatopaikka reissu..."

Roudaan ostarilta jonkun kevään tuoman spurgun nukkumaan portaiden alle? "Hei kutsuin mun isin kylään!!!"

Jos nyt kuitenkin menisin nukkumaan ja sitä ennen pänttäisin aivohermot?

Tupla päivitys sitten tälle päivälle! (Tästä siis suraa vappuun jatkuva hiljaisuus. Ihan vain tiedoksi... Kjäh kjäh.)

Tenttiin pääsin ilman pahempaa ryömimistä.

Lookki kuntoon ja kopsuttelemaan asfaltille. Vanhempi herra päästi bussiin ensin herrasmiehen elkein. Ja yksi kolmijalkainen koitti saada huomioni huutamalla toisessa bussissa minun ohi mennessä "Moi", mutten ollut kuulevinanikaan.

Tyylikkäästi istuin ja ryhdyin pläräilemään papereista viimeisiä tiedon murusia.

Itse uusinta tilaisuus ei tällä kertaa ottanut kaaliin kuten ennen. Pääsin nimittäin reunapaikalle istumaan!! Ja kun ajatukset lähtivät juoksemaan kukin eri suuntaan. Hengitin hetken rauhassa ja jatkoin olon tasaantuessa taas kirjoittamista.

Psykologiasta 2 arkkia asiaa ja neuro kyllä jää aivotoiminnan puutteenkin vuoksi suullisesti suoritettavaksi. Latinan kirjoittaminen on ihan eri juttu kuin tiedon ulos oksentaminen suullisesti.

Kopisuttaen bussiin, hiukan keskustelua kahden kaverin kanssa puhelimessa, metroon, ostarille kauppaan ja kotio.

Kaikki tämä hitaasti, tyylikkäästi ja pää pystyssä.

Leidi-tyyliänihän ei rikkonut edes se, että menin synttäripippaloitteni pulloja/tölkkejä palauttamaan (3 kassillista) tai raivohulluna jahtasin muurahaisia keittiössä myrkkyputelin kanssa. Hetken sumuteltuani ihmettelinkin "kaasuista" oloani.

*Mairea itseriittoinen hymy*

Metrossa vastapäätäni istui yksi idoleistani. Tyylikäs vanhempi rouva, joka huoliteltuna puhui puhelimeen asiallisesti, mutta lempeästi. Eleet olivat mitä mahtavimmat ja yhtä aikaa tämän rouvan kanssa peilailimme itseämme ikkunasta ja korjasimme hiuksiamme, sekä aurinkolasiemme asentoa.

Viereisessä looshissa istui sitten suomenruotsalaisia babushkoja. Aivan mahtavaa oli huomata, "jumaleison... mähän ymmärrän tosta keskustelusta paljonkin!!!"

Siis tää soluasunto on koko pääsiäisen ajan ollut vain ja ainoastaan minun käytössäni. Enkä mitään tajunnan räjäyttävää ole pitänyt täällä! En edes siskoni rivarissa (terde+grilli)!!

Pohjimmiltani olen kiltti ja suloinen. En pure vaan näykin...

Ilta menikin pyykätessä, tein itse ruokaa uusilla perunoilla ja kokkaan jälkkäriksi vielä persikkarahkan.

Seuraavaksi Truebloodia ja Angels&Demons pokkari.

Olkoonkin eks-kihlattu Akhilleen kantapääni. (Vähän niin kuin Southparkin Stanilla oksennus reagointi) Ja reaktioni kuin Pasilan Repomiehen konsonaan, niin kyllä asiat sutjaantuu.

Parempi haavoista/arvista on ne viimeisetkin mädät puristaa ulos. Sillä oloni on varsin täysipainoinen taas.

Kuka tietää huomisesta?.. Olen draamassakin tyypillinen nainen. Amatsoni, mutta niiin nainen. Mikään ei koskaan ole hyvin. Otti yhteyttä tai ei. Toi kukkia tai ei. Puhui tai ei puhunut....

Sitä vetää herneen aina kuitenkin nenäänsä.
*Silmien viatonta räpyttelyä*

Mutta siis asiaan: Nopea toipuminen aamusta on hyvä merkki. Jätte hyvä.

Katse eteenpäin kohti vappua ja uusia seikkailuja. Siis maailmassa on miehiä kuin meressä kaloja ja minunlaisia timangeja on vain yksi ja ainoa! HAH! Ties mistä itsensä löytää?

Sitä ennen koulua, töitä treeniä, koulua, treeniä...*huokaus*

Nyt sitten vihdoin ja viimeinen keksin syyn aikaisemmalle niskani välilevyn prolapsille, johon kumma kyllä ei koskaan ole ollut mitään nopeaa selitystä miksi se alkoi vaan muodostui pikkuhiljaa..

Valitettavasti vaikka kuinka vakuutan itselleni ja maaimalle kestäväni kaiken. Aivan kaiken! BRING IT ON!

Niin totuus on, että olen minäkin vain ihminen.

Se mitä en sano tai mikä ei vain ole kokonaan hoidossa tai tai... Heijastuu sitten kroppaani.

Kuinka monta vuotta tulee opiskella ja lopulta OIKEASTI ymmärtää yhteys kehon, mielen ja sielun välillä?

Okei... Hartia/käsi/niskaoireet alkoivat syksyllä 2009. Juuri kun olin eronnut 2. kerran eks-kihlatustani.

Pahenivat silloisen katastrofaalisekse paljastuneen suhteen aikana 2010 helmi-maliskuussa sietämättömiksi.

Hiljenivät jälleen.

Kunnes sain loppukesästä/syksyllä 2010 kuulla eks-kihlattuni muuttavan silloisen tyttöystävänsä kanssa yhteen ja PÄDÄM! Käsi lähti oireilemaan.

Ei luoja.

Nyt sitten todistetaan sisäistä taistoa:

Tänä aamuna sitten heräsin sydämmen tykytykseen, tajuttomaan hartiakipuun ja koko kämmenen kihelmöitiin, sekä pieneen alkavaan migreenin. Auraoireilua, Vasen leukanivel kinnasi, "kutinaa" pään vasemmalla puolella ja kummallisen tutuksi yhdistynyt raa-an lihanhaju.

Siis dissektio kurssi ei aiheuttanut mtn pahempia reaktioita minussa sillä hetkellä, mutta migreenin alku on saannut pienen lisämausteen: Lihan hajun.
---------

Siispä päätin, etten lähde mihinkään vaikka nk. täysi ja mahtava päivä olisi koulussa. En kestäisi muiden ihmisten seuraa.

Vain tenttiin raahustan illemmalla. Neuron osuus taitaa jäädä kyllä suulliseksi kesäkuun alkuun.

Luojan kiitos opettajani ovat mitä mahtavimpia ja rennoimpia! *Tuulettaa futari tyyliin vetäen paidan päänsä ylin ja rummuttaen rintakehäänsä*

Makasin selälläni kyyneleet silmissä ja halasin itseäni keskittyen pallea hengitykseen, sekä rauhoittaviin ajatuksiin. Iso rutistus aktivoi taas pallean ja peitti rintaan syntyneen "mustanaukon".

Lopulta sain taas nukutuksi.

Nyt vain veto niskasta käteen ja hartian jäykkyyttä. Väsyttää. Ruokahalun paluuta odotellessa.

Pakko kai sitä on pakottaa itsensä jotain syömään, että verensokeri tasaantuu, joka helpottaa taas monia fysiologisia prosesseja.
------

Muta mitä sitä pitäisi tehdä? Jos yksi ihminen aiheuttaa kaiken tuon, niin mitä pitäisi tehdä?

Palata? Juosta kauemmas? Siperiaan?

Tilannetta ei mitenkään helpota ystävissäni ilmenneet "Käytetäänpäs nyt "piippiä" testailuun ja kokeiluun!! Oli sitten kyseessä laivamatkan, VIP-paikkojen hankkiminen tai kundikaverin lojaalisuuden testaaminen niin "PIIP" hoitaa!!!"

Tai sitten ympärillä pyörivien ihmisten aktiivittomuus.

Entäs sitten se kun en EDELLEENKÄÄN saa naapuriani pois päästäni, (Himoitsen naapuriani Ry kiittää..) muutamat treffit täysin eri kundien kanssa (Mukavia) ovat edessä ja sitten tuo eks-kihlattu vielä pyörii alueella?!

Siis kaksi kundia joille olen molemmille vihainen. Ensimmäiselle siitä, ettei kaveri viitsi ottaa selkärangattomuuttaan/kö yhteyttä ja toiselle siksi, että otti yhteyttä.

Tulkaa itään! Täällä tiet tosiaan kohtaavat ja maailmanjärjestys muuttuu!

Siis ei luoja mitä... *mutisten könyää keittiöön etsimään suppiloa ja letkua tunkeakseen jotain ravintoa itseensä*

Muutama tunti... minuutti...sekuntti.... ja elämä joutuu ihan uusille raiteille.

Se kuka uskoo nk. "Perhosvaikutukseen" nostakoon kätensä ylös!

Ei ole sattumaa, että tuo eks-kihlattuni pomppaa nyt esille. Ei sattumaa, että frendin kundi kuumottaa.. ei satunnaiset treffit etc.

Pakkohan tähän nyt joku syy on olla?! EIKÖ VAIN?!

*Itsepäistä jalan hakkaamista maata vasten ja huulten mutristus kulmien kurtistuksella maustettuna*

Tein kerrankin niin kuin parhaimmalta tuntui. Otin härkää sarvista. Kohtasin menneisyyttäni..

Toki ensin yritin pyytää ystäviltäni apua, mutta kukaan ei auringolta kerinnyt. Siis setvimään itse ajatuksiaan ja tunteitaan suoraan kohdehenkilön kanssa.

Istutin eks-kihlattuni puiston penkkiin ja aloitin sanallisen vuotoni. Oksensin ajatukseni suoraan hänen eteensä ja kummallista kyllä, hänen sanojensa virta oli uskomattomat suurta aikaisempiin tuotoksiin nähden.

Moni kysymys/ajatus jäi kellumaan ilman ja mahdollisuuksia on rajattomasti.

Pääsin kuitenkin näyttämään mitä tunnen ja tuomaan ajatukseni esille.

Nyt siis odotellaan ja katsellaan mitä sotkuista syntyy. Ainakin välimme ovat paremmat, koska kummatkin tuntuvat nyt ymmärtävän mitä toistemme päässä pyörii.

Siis mitä tekisi? Kolmas kerta toden sanoo? Muille maille eli ulkomaille? Uutta kehiin? ..

Noh. Annetaan asioiden olla ja mennä omalla painollaan.

Kaikelle on aikansa.

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, joten no stress..

Totuushan kuitenkin on, että syystä menin tyypin kanssa aikoinani kihloihin.

Suuret tunteet edelleen pelissä.

Mutta syystä me myös erosimme.

Kuitenkin hän on niitä harvoja joihin voi luottaa kuin kallioon, joka rakastaa sinua sellaisena kuin olet, on avarakatseinen, pirun hyvännäköinen, romanttinen...

Niin tosin vain silloin kuin ei vedä juoppohulluuteen asti, lähde liiottelemaan riikinkukkoilussaan tai egokeskeisesti kuuntele vain ja ainoastaan omaa mielipidettään.

mutta kenessä ei olisi vikoja?..

Siis minähän olen täydellinen! *Nokka kohti taivata ja hiusten suitaisu*
--------

Kaverini sitten nappasi minut illalla kyytiin ja menimme katsomaan iloisesti Sucker Punch-leffaa, eikä tietenkään ilman kolmatta pyörää. juuri tämä kuumottaja kundi oli sitten mukana.

Matkalla leffaan sain rauhassa frendini kanssa puhua tapahtuneesta ja setvimmekin asioita.

Sain sitten kuulla helvetilliset paljastukset siitä mitä kundi oli päissänsä aukonut minusta:

Kuuma, fiksu jne...

Ok. Menettelee, mutta kuka oikeasti hehkuttaa omalle naisellensa toisesta muijasta?!

Ja paras vielä. Kundihan on on futari ja kun kaverini sitten oikein ihmetteli kundinsa kommentteja, heitti tyyppi seuraavan:

"Mut siis sähän pelaat vaan piirisarjassa mutta, "piip" on divaritasoa!!"

Ei luoja!

Kerroin mielipiteeni rehellisesti kundista kaverilleni ja kyllä myös sen, että kundi oli hehkuttanut ystävääni minulle elämänsä valona jne.

Täytyy vain toivoa, että asiat menevät hyvin pariskunnan välillä, mutta en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuneesta ajattelisin:

Ystäväni sitten testaili suhdettaan, mm. yrittämällä "vahingossa" asettaa minua/kundiansa vierekkäin istumaan leffaan ja katsomalla miten raflassa istuisimme ne.

Voi luoja.

-------

Leffa kuitenkin toimi ja sain ajatuksiani muualle.

Kaikille nörteille tunnetuimmista sarjoista/leffoista pätkiä/osia/viittauksia, kauniita vähäpukeisia naisia, väkivaltaa ja mitä parasta FEMALE POWER!

Ei voi olla muuta kuin hyvä leffa! Kiero mieleni tavallaan nautti pätkästä, jossa oli kuitenkin jotain uutta klassisiin tyyleihin verrattuna.

Teki työnsä ja ajatukset taas rullaavat, ehkä myös nukun ensi yöni hyvin.
----------
Huomenna tentti pitkän päivän päätteeksi. Jospa skippaisin muutaman tunnin?

Vedoten henkiseen stressiin? Sydän vetää kierroksilla ja arpia avataan?

Täytyy vain tehdä sen mukaan mikä itsestään tuntuu parhaimmalta.

Nopeat syövät hitaat!

Buenos noches.

Eilenkin jotenkin jännästi eksyi juhlimaan.

Kaverin synttärit ja sellainen ihminen, jonka vuoksi tekee mitä tahansa. Mahtava ilta, mahtavaa tanssia jne.

Serq tyttökin ilmestyi paikalle ja hauskaa riitti. Mahtava tapaus. Hyvä vain, että imestyi paikalle, niin pääsin eroon ikävästä tilanteesta.

Ei monesti nimittäin eteen tule tilannetta jossa mukavan kundin läheltä haluaa juosta pois kuin tuli olisi perseen alla.

Kaverini ukon kanssa tullaan mainiosti toimeen ja solvausläpät etc. eleet ovat kummallekkin tuttuja ja yhteistä räkätettävää riittää. kummallisen tuttavalliseksi nimittäin alkoi ja ennen kuin huomasinkaan oli jumalainen takamukseni tulilinjalla.

Voi luoja.

Sori, mutta en harrasta ystävieni suuria rakkauksia.

-----

Näin sitten eks kihlattuni tänään. Vei syömään synttäreiden kunniaksi ja katselimme kundin luona leffaa. Muistelimme vanhoja ja kerroimme lisää kuulumisista. Ihan hauskaa oli.

Mutta prkl se kipinä on yhä ja edelleen läsnä! Ennen kuin ehdinkään huomata oli suuren lipidon omaava mieleni jo utelias katsomaan onko kundi edelleen yhtähyväkuntoinen kuin muistin...

Tulin juuri kotiin kiroillen mielessäni jälleen yhtä draamaattista käännettä mielessäni.

Ei. Mitään ei todellakaan tapahtunut, mutta nyt se ajatus sitten istutettiin takaraivooni.

Voi luoja.

Tosiaan siinä oli syynsä miksi kaverin kanssa kihloihin menin. Tunteet ovat läsnä edelleen ja voimissaan.

Mutta edelleen on muistutettava itselleen että on syytä ajatella loogisesti. Erosin ERITTÄIN HYVÄSTÄ syystä kaverista. Kokeilimme jopa toisen kerran yhdessä oloa. Tuloksetta.

Tyyppi tulisi edelleen olemaan kahleena jaloissani ja esteenä edistymisessäni.

Ei mikään spontaanein tapaus.

Ja ei ihan ottanut kouluun pääsyänikään kannustavasti ja varmasti edelleen on ulkomaille lähtöä vastaan jne. Tai äkkinäisiä päätöksiä vastaan. Kaikesta olisi turha edes neuvotella.

Nopein keino tappaa sisäinen paloni ja se mitä olen: Rajaa kaikkea. Rajaa vapauttani. Estä edistymiseni. Lukitse kotivaimoksi. Tavalliseen elämään tulee olla tyytyväinen. Puheyritykset ovat vaan naisen nalkutusta.

Vapaus on mikä pitää yllä tämän tytön liekkiä.

No. Ehkä liiottelen, mutta parempi kitkeä ajatukset ennen kuin ne alkavat rehottamaan.

Miksi joku tunkee aina kapuloita rattaisiini ja miksi juuri silloin kun asiat alkavat olla taas mallillaan ilmestyy jotain joka riipii syvimpiä sydänjuuria myöten?

*Dramaattinen WHY-huuto maailmalle*
-------

Ehkä nämä ajatukset johtuvat ihan toisen ihmisen kaipuusta? Everybody needs somebody jne.

Yksin ei pötkitä pitkälle onnellisuudessa.

Mutta minullahan on aikaa ja joku kaunis päivä löydän sen puoliskoni...

Siihen asti herään anatomiankirja kainalossa, joskus joku random kolmijalkainen vierestäni tai jänniin yllätyksiin kuten tänä aamuna: Puoliksi syöty gluteiiniton bikmäkkihän se siinä posken vieressä..

*Pakkaa ja siirtyy pikkuhijaa jälleen siskonsa luo saunomaan ja viettämään aikaa omasta seurastaan nauttien.*

Okei. Myönnetään.

edellinen blogimerkintä saattaa olla liiankin tutuksi tulleen PMS:n värittämä ja viimeaikaisten turhautumisten sävyttämä.

Kummasti mieliala heilahti taas plussalle, kun aurinko ilmestyi pilvien takaa ja suussani oli puolet saamistani munista.

Kyllä. Suklaa auttaa ihan kaikkeen. Siis KAIKKEEN!

Surua? Panettaako? Vihastuttaako? Kuumetta? Niveliä särkee? Näköharhoja? Lihaskipuja? Vituttaako?..

Suklaa parantaa kaiken aina korvamadosta Tiibettiläiseen hyppy-kuppaan!

--------

Kyllä se on pakko nyt rehellisesti itsellensäkkin myöntää, että ex-kihlatun paluu kuvioihin, soittelu ja rakkauden tunnustukset riipaisivat sisältä sitä kohtaa, joka ei ole vielä täysin arpeutunut vaan edelleen puskee märkää pinnalle "huonoihin miehiin" törmätessä ja miesrintaman jälleen toistaessa itseän.

Tulee olla rehellinen itsellensä.

Mitä siis teen?...
*käy sisäistä neuvottelua kolmen persoonansa kanssa*

Jep. Pidän etäisyyttä ja pysyn päätöksessäni, koska (Tämä menee taas itsensä toistamiseksi muttah..):

1. Ihmiset eivät muutu, vaan kehittyvät PITKÄLLÄ aikavälillä ellei jotain hyvinkin radikaalia ehdi tapahtumaan.

2. Joskus rakkaus ei vain riitä.

3. Traumat muistuttavat aina olemassaolostaan ja ne tulee parantaa pahempien tulehduksien välttämiseksi.
-------

Jälleen ihmissuhteisiin:

Tulimme ystävieni kanssa johtopäätöksen, että ÄLÄ koskaan IKINÄ ala seurustelemaan vakavasti tyypin kanssa, josta ystäväsi eivät pidä tai jonka kanssa eivät tule millään lailla toimeen.

Tuhoon tuomittu jo heti alusta... *merkitsevä katse ja etusrmella heristelyä*

----------

Synttärit olivat tosiaan menestys ja kiitoksia sadellut monesta paikkaa.

Lahjoista mainittakoon:

Suklaata
Munaa
Suklaata
Skumppaa
Kuoharia
Munaa
Suklaata

Ja pari todella herkullista ja osuvaa kirjaa:

Parhaat iskurepliikit, joka sisältää jo hyväksitodettuja iskureploja ja uutukaisia vaihtoehtoja. Repesin jo kerran kohdassa: "Painitaanko"

TOIMII!

Ei kun kokeilemaan vielä muita äksönissä... *leveä virnistys*

Parantunut. Listaa ylös lääkäreiden lipsahtaneita äänitettyjä lausuntoja.

"Potilaalla kalukooma"

"Rintasyöpä, metsästä saannut"

"Nämä näytetään toiselle diabeteslääkärille, koska olen silloin hevonkuusessa."

"Yleistila hyvä. Penis ja kivekset on."

"Kyseessä on potilas, joka soittelee"

"Potilaan älykkyysikä vastaa lähinnä aasia"

"Vinkkailee silmää. Kysyttäessä vikittelee tohtoria"

"Tänä aamuna potilas mennyt vessaan. Tuolloin tullut kumma tunne siitä, että on ollut siellä aikaisemmin."

Aivan loistavia!

Sain sitten sinkkutytön unelman.

Oman viinilasin, jossa on punaista, pinkkiä, dimanddeja ja joka on ISO

Täydellinen!

Nyt systerille saunomaan ja valmistautumaan henkisesti huomiseen työpäivään, sekä illan synttäri juhlimiseen.

Jotenkin kummasti sitä on VAIHTEEKSI kettuuntunut... *Istuu ruudun edessä vanhanviinan löyhkäisenä, edellisen päivän meikit poskilla ja hiukset pystyssä*

Draamoilta oikeastaan vältyttiin. Mitäs nyt... serkku tyttö otti herneet nenään miehellensä ja lähti tepastelemaan villiin Itään itsekseen, mutta sehän on nyt suvun naisten joukossa tavallista.

Ja iso siskoni ilmestyi miehineen paikalle herkässä olotilassa. Suoraan Tallinnan risteilyltä.

Kaiken kaikkiaan bileet olivat menestys. Ruuat riittivät. Booli maistui.. (Joskin juoppo kaverini valittivat liian laimeaa juomaa. iski sitten imeisesti myöhemmin kaaliin, koska tämä tyttö oli aivan naatit.) Ja hauskaa oli.

Singstarilla oli suuri osa illassa. Voi kämppis parkoja. luojan kiitos pari oli muualla, mutta voi naapuriani...

Vanhempanikin viihtyivät paikalla melkeinpä koko illan, mikä on aina hyvä merkki.
-----

Cafe Cuba tuli koettua ja mitä mainioin paikka! Loistava!... Osa tytöistä kuitenkin haikaili toisenlaiseen baariin ja ravasimmekin mielestäni liiankin monen paikan ovella. Yksi 22-v tyttö mukana, jonka ehdottomasti piti päästä kanssamme baariin myös.

Luojan kiitos tämä tyttö oli mukana, sillä porukkaa vaivasi taas tajuton kuivuus. Jostain syystä totaali estoton irrottelu on harvinaista nykyään.

Fiilistelimme ja tanssimme ja ja..

Olisi vaan pitänyt jäädä Cafe Cubaan.

Tiger joutuu ainakin pannaan henkilökunnan sitruuna perseisyyden vuoksi. Apollo jatkaa edelleen listoilla.

Vaikka ovatkin turhan massa paikkoja nuo edelliset.

Cuba on aivan mahtava ykkönen ja drinksut mitä mainiompia.

--------

Sitten taas keskustelemaan porukan omituisesta osanottamuudesta. Siis koulustani on kyse.

Oikein rakkaita kaikki, mutta voi jumalauta, että porukka on kuivaa!

Aloin naureskelemaan naama kirjansaldoa, kun muutaman kuukauden takaiset ranskan vaihtaritkin onnittelivat aktiivisemmin ja kaikella sydämmellä uniikisti.

Tai sitten vika on minussa?

Tuntuu vain välillä, että olen syntynyt ihan väärään paikkaan tai käyn aina suuremmilla kierroksilla kuin muu poukka.

Viime klinikka päivystyksessäkin se nähtiin. Observoin tapausta, joka funtsi, haastatteli, funtsi... ei tiedä mitä tekee... haastatteli.

Ja mitenkään ei ollut kiinnostunut potilashistoriasta, josta minulla oli tietoja. Vasta päivän lopussa myöntyi kuuntelemaan mitä on käyty ja minkälaisia jumppia ohjattu ja ja... siis voi kettu! Ja melkein jopa otti asenteen, ettei halua koskaan tietää mitään tapauksesta. Edes päivän lopussa potilaan mentyä. Et oikeasti voi mennä tekemään potilaalle yhtään mitään ennen kuin tiedät

A Historian
B Mitä ohjeistuksia on annettu etc.

Tokihan ensimmäinen kerta menee haastatteluun mutta hei luuletko oikeasti kirkkain silmin, että potilaat osaavat puhtaasti kertoa juuri prikulleen sen minkälaisissa hoidoissa on ja mitä ohjeistuksia on annettu? PAPERIT; PAPERIT ja KOLLEGAT! Ja potilaasta hehkuin odotus siitä, että kai häntä hoitava ihminen on lukenut paperit ja tietoinen asioista joita hänelle ennen on tehty.

Olisi varmasti mennyt vähemmän aikaa peukaloiden pyöritykseen tuolla kerralla...

(Välikommentti: Nyt kyllä olen hieman turhan ilkea. Harjoittelustahan on kyse ja asiaanhan ei vaikuta se, että yhden opettajan poissaolon takia minun potilaani peruttiin, jota odotin kuin kuuta nousevaa, sillä ensimmäinen kokonaan englannin kielellä läpikäytävä tapaus olisi ollut kyseessä..ja ja... *Draamailee*)

Ihana tapaus oikeasti ja harjoittelustahan on kyse, mutta itse en vain ymmärrä.

Jos minulta kysytään kyllä tai ei. Vastaan niin kuin minusta tuntuu. Heti.

Jos joku heittää ekstempore ehdotuksia: Olen aina messissä! Ei tule ajatella liikaa!

Kun hoidan potilasta: Seuraan käsiäni, en kirjaa, jossa suuntaa antava hoito-ohjeistus. Toki aivotoiminta ja alituinen analysointi on koko ajan päällä. Mutta jokainen potilas on jotain aivan muuta kuin, mitä anatomian kirja kertoo.

Minkä takia ihmiset pohtivat kaikkea niin pirun pitkään kaikkea ja murehtivat tulevaisuutta, kun pitäisi vain elää?!

Pakko kyllä myöntää, että itse olen viime vuosina ottanut "Kuuntele sydäntäsi ja vain vähän päätäsi"-asenteen. Intuutio on yllättävän monesti oikeasti ollut oikeassa ja minusta se on silkkaa ajanhukkaa pohtia liian pitkään. Silloin tilaisuus voi olla jo ohi! Jumaleison! Sitten valitetaan kymmenien vuosien päästä paikallisessa baarissa kun tilaisuus meni sivusuun. URPOT!

---------------

Kuten synttäreilläni en turhaan ajatellut vaan kittasin sitä alkoholia. Söin kaiken eteeni tulevan. Tanssin ja lauloin sydämmeni kyllyydestä. Puhuin kaikille asioista mitä sylki suuhuni toi ja nauroin vielä kovemmalla volyymilla kuin normaalisti.

"I can do what I want 'cos it's my birthday!"

--

Mutta juuri tuosta osanottamuudesta: Turha siellä lähikapakassa on kymmenien vuosien päästä puhkua ja puhista siitä, että miten se yksi menee eteenpäin kuin juna ja saa tilaisuuksia kun minä vain istun kaljatuoppiani tuijottaen jonkun tavallisen Millan/Mikon vieressä.. Ja vetää sitten normi lärvit, pettää puolisoaan ja hakata lapsiaan.

Tai kasvatella niitä ituja kristallien alla ja meditoiden, kun se nyt on vaan niin in ja uniikkia. ja ihmetellä silmät avattuaan, että on ihan helvetin yksin ja yksinäinen.

Fakta on, että tilaisuudet syntyvät ihmisten välisissä suhteissa/satunnaisissa tuttavuuksista.

Ei sitä tiedä mistä itsensä löytää tulevaisuudesta, mutta tuskin kadunpohjalta horsmia poimimasta.

Sain kutsun sitten Ranskaan.

Pakko kai sinne on lomilla lähteä.

Nyt voisin alkaa sitten Englannin päätä pommittamaan. Josko saisi vauhtia asioihin...

Tässä vauhdissa ja näiden keskellä, vaikka rakkaita ovatkin, sammaloidun ja kalkkiudun in no time.

Joten näytän persettä kaikille, sheikkaan sitä samalla ja rallattelen, että näette sen villkuvan hetken ja siten ette enään koskaan... HA!

--------

Sitten miespohdintaan:

Ex-kihlattuni ei ihme kyllä kuokavieraillut pileissä. Tai edes pommittanut etc.

Respectit siitä. Aikuismaista mahtavaa käytöstä.

Pohdiskelin muuten sitäkin mahdolisuutta, jos kaverille antaisi taas mahdollisuuden. Yrittäisi leikkiä jälleen perhettä. Sillähän on syynsä miksi olimme kihloissa...

Mutta haluanko taas yhden kahleen jalkaani hidastamaan etenemistäni?

Niin sillä tosiaan on myös syynsä miksi erosimme..
--------------

Täytyy yrittää vielä kovemmin aivopestä itseään. Tästä tule kettuakaan kun ei yhtä ihmistä saa päästänsä. Ja menneisyyskin nakertaa tietänsä kultaisiin muistoihin..

Siis ulos lauantaina juhlimaan kaverin synttäreitä ja naatiskelemaan ihmisten seurasta.

Pääsiäisen alla myös sitten treffeille.

Pitäisi lukea tenttiinkin.. *Huokaus* Hieman vain vaikeaa, kun tuntuu että asiat taas junnaavat paikallaan. Pitäisi saada taas jotain uutta elämäänsä.

Mutta tämä on niin tuuriani:

Ei onnea rakkaudessa, ei rahassa ja kun joku alkaa maistumaan, vie joku tältä tytöltä tikkarin suusta:
"Joo ei meil oikeesti oo enään mitään suhtees jäljel... erottiin, ollaan yhdessä...En saa suo päästäni kuitenkaan ja siks en soita/käy.."

"We're really not that sure that we need any international connection... we're so bloody english..."

"Niin. Jono on SIINÄ. Mut mulla onkin VIP.."

WTF?!

*Ristii käteensä, vajoaa polvilleen ja luo katseensa taivaalle* Voisko edes joskus asiat olla hiukan helpompia?!

Täällä taas.

*Siivouksen tuloksesta pollein rinnoin istuu ja pörröttää tukkaansa*

Kaikenlaista ehtii muutamassa päivässä sattumaan!

Persut menivät ja voittivat vaalit. Jumaleison.

Saipahan kansa sen mitä halusikin.

Suomalaisten takapajuisuus paljastui julkisesti nyt kaikille. Kyllä. Olemme karvalakkikansaa. Ei hajuakaan avarakatseisuudesta ja globaalista ajattelusta. Kunhan on olutta ja HK blööötä pöydässä niin kaikki on hyvin.

Samantien markka takaisin ja homot pannaan! Miten olisi tasatulo kaikille? Juuri niin! Jokainen saisi samaa palkkaa riippumatta työnlaadusta! Aivokirurgeillekkin se 2500€ kuussa. Sama kuin pullopojille kaupoissa. Sehän olisi tasa-arvoista ja tasa-arvoa tänne kaivataan!

Ja siis tuloshan oli jo arvattavissa etukäteen! Ottakaa silmät käteenne ja katsokaa! Jos olisi hiukan ajattelua sen navan ulkopuolellekkin olisitte ihan itse osanneet ennustaa persu voittoisen tuloksen!

Tiesittekö muuten, että maailmalla nk. nationalistit, suomalaisittain persut, ovat varsin kuuluisaa "white power"- kannattajakuntaa?

Yksi biologinen fakta vielä kehiin. Liberaaleilla ja konservatiiveillä on selkeästi erillainen aivojen anatomia.

"Ihmiset, joilla on suuret mantelitumakkeet tuntevat herkemmin vastenmielisyyttä ja vastaavat uhkaaviin tilanteisiin aggressiivisemmin. Lisäksi he ovat herkempiä kasvojen uhkaaville ilmeille, tutkimuksessa kerrotaan.

Aivokuoren suurempi acc-alue puolestaan valvoo konfliktitilanteita. Siten on mahdollista, että yksilöillä, joilla on suurempi acc, on suurempi epävarmuuden ja konfliktien sietokyky. Täten he voivat omaksua liberaalimpia mielipiteitä."

Siis konservatiiviset/rajalliset ajattelijat ovat konkreettisesti "kapeampia" ajattelultaan. Ha haa...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011040713508994_uu.shtml

Tämä tyttö sai taas yhden syyn muuttaa ulkomaille. Nyt vihdoinkin sinisilmäisyyden kupla on puhennut. Valitan: Suomalaiset olemme tosiaan niiin junttilaa... niin junttilaa..
------

Approssa tuli sitten vedetyä sen päivän liiskat. Oi opiskelijapippaloiden riemua! Aivan mahtava meni: Karaokea, tanssia... ja tietysti nappasin palan otaniemeä mukaani. Gsus. Ihan suloinen teknisesti taitava (*G*) poika, mutta tosiaan: Poika.

Tunsi taas itsensä vanhaksi, vaikka samaa syntymävuotta edustimmekin. Sen siitä saa, kun aloitti nuorena duunin teon... Vanha sielu nuoressa ruumiissa... *dramaattinen huokaisu*
-------

Ja stressi saldo BTW kasvaa jälleen.

Kukas muukaan kuin rakas ex-kihlattuni taas lähestyy ja soittelee. Sain kuulla olevani kaunis, Ihana, hyvännäköinen, elämän "bebe" jne.

Siis voi luoja tuota äijä-dramatiikkaa.

Ja minä kun olin huolissani kun kuulin hänen eronneen akastaan, että raukka olisi pohjamudissa sydänsärkyneenä, mutta totuus olikin, että kaveri itse laittoi suhteen poikki, koska ei kokenut niin suuria tunteita. Ja nyt pommittaa minua.

Kumma kun tämä hänen "syvällinen tunteiden pohdinta" alkoi kun Mr. jumalaista seksiä saapui elämääni... ja sattuu asumaan naapurissani ja idässähän tunnetusti piirit ovat pieniä?

Siis voi luoja.

Minun tuurillani saan kukkotappelun pihalleni tai olen osallisena jossain äijien välisessä vedossa...

Nyt minulle edelleen tärkeä eksä, jonka mokia en ole unohtanut vaikka antanut anteeksi, kummittelee elämässäni konkreettisesti tämän Mr jumalaisen edelleen kalvaessa tämän tytön mieltä.

Jospa muuttaisin Siperian aroille, mutta sielläkin valitettavasti joku nuuunhukkaa, nuunhukkaa.. saapuisi majalleni kosiskelemaan.
----

Mihin ei itsensä nöyryyttäminen auttaisi?

Kävin uudella salillani jälleen kokeilemassa combat tuntia ja murskasin sitten suuret luulot hyvästä kunnostani yhden tunnin aikana.

Eka meni kikatteluksi, sillä combat tunnin rakenne on enemmän tanssillinen kuin teknillinen tuon lyömisen ja potkimisen suhteen, mutta nielin nauruni ja päätin olla mukana täysillä ja huumorilla.

Nyt paikat aivan jumissa.

Mitä parasta: Hottis tiskipoika oli jälleen salilla ja nyt kehittelenkin keinoa näyttää seksikkäältä vaikka ähisen ja puhisenkin, sekä hikoilen treenatessa kuin pieni porsas...
------

Nyt jännittämään sitten synttäri/tupari/vanhapiika/pääsiäis pileitäni. Sukulaisianikin sapuu paikalle ja ties minkä draaman äitini ja siskoni kehittävät... voi luoja jos eksäni tulee huutelemaan ikkunoitteni ulkopuolelle.

Naapurini on kyllä tervetullut.. vaikka aluksi sanoisinkin muutaman valitun sanan. Suoraan.

No mutta mitä sitä stressaamaan? Aina pileissä pitää äksöniä olla!

Enään pari päivää ja booliainekset hommattu, vähän ruokaa ja paikkoja kuurattu...

Mitäs sitä pukisi päällensä?

No PALJASTAVAA tietenkin sekä KORRRRKOKENGÄT!

*Kikatellen siirtyy siirtyy kuuraamaan vessänpönttöään*

*Puhelin pärähti soimaan. Toinen käsi nenäkannun ympärillä sen nokka sieraimeen painettuna, toisen sieraimen tipotellessa ja rään ollessa poskella hän juoksee punaiset hiukset pystyssä etsimään myrskyävällä vimmalla puhelimensa sen hetkistä sijaintia*

Trion legendaarinen rekkalesbohan se siellä. Ystävistäni parhaimpia. Se horo prkl! Pahoitteli muutaman päivän hiljaisuutta. Kysyi lähdenkö Ikeaan.

Ei kun soittelemaan eri paikkoihin ja hoitamaan aikataulua uusiksi.

Nyt saa treenit ja hoidot jäädä (Ei muutenkaan järkeä kun antibiootit päällä jne.) sekä koulun biomekaniikan luennot! Tätä korkeakoulututkintoa on elämästäni se 4-vuotta, mutta ystävä pysyy mahdollisesti sen 70-100< vuotta elämässä mukana. Kumpaan panostaa?... Hmm...

Tämä minulle rakas ihminen on juuri eronnut. Kokenut toisen puoliskonsa pois muuton ja yrittänyt edessäni esittää vahvaa maailmalle. Kyllä susi suden tuntee. Sama vika löytyy tästä päästä.

Timantithan eivät rikkoudu koskaan?

Mennään kiertelemään Iksuun ja sisustamaan hänen omaa pesäänsä. puhutaan paskaa ja tuhlataan aikaa ns. "Turhuuteen".

"Tee se muille mitä itsellesi haluat tehtävän."

Viime vuonna hän oli se, joka otti minut heti vastaan kun hysteerisenä soitin ja huusin apua.

Fyysinen kipu ei ole mitään henkiseen verrattuna. Ensiapu on aloitettava välittömästi pahimpien traumojen välttämiseksi!

1. Tuki reikä.
2. Salvaa haavalle.
3. Huonoa huumoria ja liikkumista kivun tunteen "poistamiseksi", sekä parantamusen edistämiseksi

Siis mukavat rutiinit kehiin, turhan päivästä shoppailua, hyvää/ei niin hyvää ruokaa, sekä paljon naurua/haleja ja maailman huonointa huumoria!

Maailmalle kovaa esittävien on pidettävä yhtä. Muuten katoaa rinnassaan olevaan mustaan aukkoon ja lopulta unohtaa itsensä.

SUPERWOMAN reikien ehkäisijä on her way!

*Lentää super K merkki rinnassaan pelastamaan särkyneen sydämmen omaavaa ihmistä*

Ja illalla onkin hyvän työn jälkeen mahtavaa palkata itsensä secopäisellä seuralla ja muutamalla terävällä...

*Hekottelee meikkipöytänsä edessä*

Kummallisen mukava päivä jälleen.

Klinikalla päivä meni loistavasti, vaikka myöhästyinkin: Potilaskin oli myöhässä!

Ja nyt opin, että minulla on jotain opittavaa vielä ihmisten kanssa yhteistyössä olemisesta.

Tunnetustihan olen varsin räiskyvä persoona. Ennen kaikkea varsin optimistinen sunshine ja varsinkin silloin kun kaikki alkaa olla ok, vedän vertoja tosielämän auringolle.

Silloin minun on varsin vaikeaa hillitä riemun/ilon jne. purkauksiani.

Tänään tein ensimmäisen virallisen papereihin merkittävän HVLA "texas twis" potilaalle!

Tietysti ratkesin hieman tuulettamaan... hillitysti... kuten pelaajat fudiskentällä... tosin en tehnyt kuten luokassa ja riisuutunut puoli alasti ja hypännyt kaverin selkään vaan huudahdin innoissani.

Hyvin ammattimaista? *Kröhöm*

Luojan kiitos potilaan kanssa olemme loistavalla aaltopituudella ja hän vain nauroi mukana.

Muutenkin ilmapiiri oli loistava ja saimme vihdoinkin otettua kuvia mainokseemme.
---------

Duuni vuorohan alkaa tunnetusti rafla ruualla: (Pippuripihvi) ja jälkiruokahan seuraa perässä. (big dream jätte huge iso stora jäätelöannos kermavaahdolla, vaahtokarkeilla ja amerikan pastilleilla.)

Parasta kaikessa: Kuinka usein voi vaan sanoa olevansa jäätelöllä ja palkan juoksevan koko ajan? Kjäh kjäh..

Pomon kanssa vaan naureskeltiin ja sovittiin kesäntyövuoroista ja mahdollisista lisäkursseista. Mukavin KeKe keskustelu ikinä.

Pomon suusta: "Jooh.. siis nehän kattoo vaan kieroon jos joka kohtaan laitetaan erinomainen. Laitetaan tohon hyvä.."

Vatsa pallona sitten ähkimään töihin vielä kahdeksi tunniksi.

Tuolaista ähkyä ei ole ollut vuosiin! Ja kaikkihan oli pakko syödä kun ilmaiseksi sai?..
-------------------
Tänään sitten syrän suli kokonaan.

Sellanen iso silmänen filosofipoika sen vei. Ikää kaverilla vasta 4vk ja 1pv, mutta keräilee jo naisten syrämmiä.

Klinikalla kaikki seisahtui ja huomio keskittyi taaperon ympärille. Kun itse kaverin sain syliini, ajattelin salakuljettaa vaavin salaa ulos käsilaukussani. Hyvin olisi mahtunut.

Sopi täydellisesti syliin ja näytti vielä viihtyvänkin sylissäni.

Oli mahtavaa seurata ylpeän isin eleitä. Muksulla oli mm. liian pienet sukat jalassa, mutta pakkohan ne oli laittaa kun niissä luki: I <3 DAD. Ha haa...

Voi luoja jos kummatkin tuoreet isukit tuovat mukulat samaanaikaan koululle näytille niin...

AaaaAaaAWwwWwwww... *Haikein katsein rutistaa tyynyä samalla purren alahuultansa*

NÄIN ei saa tehdä vauvakuumeisille sinkku akoille, joilla on kohta virallinen vanhan piian leima ottassa!!! PRKL!
*kiroaa nyrkkiä heristäen taivaalle*

Terapia aika varattu sunnuntaille systerin neljän lapsen keskuuteen. Tiedossa kakkavaippoja, fudiksen peluuta riemastuttavien kaksosten kanssa ja naisena olemisen ihmeiden kertomista vanhimmalle tytölle.

Sitä ennen vuosittainen opiskelija pippaloihin osallistuminen varmasti terapioi pään kuntoon. Kallion kadut tulevat APPRON myötä huomenna varsin läheisesti tutuiksi...