Blogi

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2011.
Edellinen

Tonight is fine  1

*Istuu taas hiukset pystyssä ruudun edessä, kirjoja lojuessa siellä täällä ja ajatukset rullaten ihan uusissa sfääreissä*

Jostain kumman syystä ihan party mood päällä. Tänään oli viimeinen virallinen koulupäivä tältä keväältä.

(Tokihan minä vielä kirjastossa pyörin muutamia rästitehtäviä väsäten... Heh heh.)

Nyt alkaa pommitusten valmistaminen. Täysillä panoksilla ahdistelemaan vaihtokoulua, duunipaikkaa jne.

Sinne on pakko päästä... hinnasta viis!

Viimeisimmät tutorkeskustelut olivat varsin paljon antavia. Muisti taas ne asiat mitkä ovat tärkeitä. Oppi jälleen hahmottamaan vahvuutensa ja heikkoutensa. Ja jostain kumman syystä näin lukukauden lopussa syttyi perfektionistisuuden liekki liehumaan ja kova hinku täysiin suorituksiin ja hyviin arvosanoihin. Hyvä ajoitus?.. *silmien muljautus*

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen alkanut viime aikoina funtsimaan vakavasti alkuperääni. Itsetuntemuksen lisääntyessä on itsensä rajoittaminenkin vähentynyt. Tämä on lisännyt ihmetystä ihmisten reagoimattomuuteen.

Siis suomalainen näyttää aina samalta oli suru tai ei.

- Jos vituttaa, sen erottaa hienoisesta rypystä kulmien välissä.

-Jos on mahtava päivä ovat mahdollisesti naururypyt himan syventyneet tai kasvoilla ujon vieno hymy.

-Jos surettaa silmissä on mahdollisesti hieman lasittuneempi kostean tyhjä katse. (Turhan usein tämä kylläkin johtuu hieman miestäkin vahvemmasta litkusta..).

Juuri näiden syiden takia tunnen itseni välillä varsin ulkopuoliseksi. Jos minulla on huono päivä niin kyllä sen kaikki varmasti näkevät. Jos onnistun niin sen viimeistään huomaa auditiivisesta vasteesta.

Kun muut ovat nätisti omalla tontillaan, minä sinkoilen maantienkiitäjän joka sopessa ja notkelmassa.

Joskus olisi vain hyvä olla hillitty harmaa varpunen.

- Ei joutuisi silmätikuksi.
-Ei joutuisi vittulun kohteeksi.
-Ei joutuisi ihmisten mustamaalaamaksi.
........

Ja ei luultavasti olisi niin räväköitä mahdolisuuksia päästä kiitämään tietänsä ylös?

Nyt hyvää neuvoa noudattamaan: fokusoimaan energiansa vain muutamaan tärkeämpään asiaan ja löydän itseni sieltä minne haluan ehkä sadan vuoden päästä.

Ensin täytyy väsätä lista tärkeimmistä tavotteistani...

*Istuu pienemmässä kyyryssä ikean lukulampun alla, kieliposkella kynää järsien ja raapustelee epämääräisiä harakanvarpaita paperille ajottain kiljaisten innostuksesta, toisinaan raaputtaen kulmat kurtussa ja huulet mutrussa ohimoitaansa*


Chokolada  1

Ihmisen elämään kuulee hyvinkin paljon kaikenlaista mitä tulee todistaa vaikkei sitä aina haluaisikaan...

Aamu valkeni hitauden ja raukeuden saattelemana. (Lue 2h 10 välein tapahtuva torkuttaminen). Aamu treenaus sai jäädä väliin. Suoraan suihkuun. Kasvoje harjaus ja kahvi naamariin. VAMOS!

Tällä kertaa käytin tavastani poiketen eri bussia ja pöhnäisesti lehteeni jo syventyen kadotin hetkeksi todellisuuden tajuni, kun tämä hiukan pyöreämpi, nuori tummapiirteinen tyttö istui viereeni kahden marabou swissnöt levyn kanssa. Säpsähdin hetkeksi ja vaivuin jälleen aamuhorrokseeni. Papereiden rapinaa ja rivien paloittelua. Kun nostin katseeni oli tämä ilmestys vetäissyt jo puolet levystä naamariinsa ja ahneesti haukkoi palasia levystä, kuin tortillasta, intohimoisin ottein. Oli kulunut n. 7 min kun ensimmäinen levy oli syöty. Hetken kuluttua rapina alkoi jälleen ja tämä tapaus nosti uuden rivin suklaata huulillensa. Se katosi hetkessä kuin pohjattoman mustanaukon vetäisemänä. Eikä aikaakaan kun suklaan tahrimat kädet ja auki täpättävät endorfiini huuruiset silmät olivat tehneet jälleen selvää tuostakin levystä. 20 minuuttia ja koko homma oli ohi....

Ja minä kun niin luulin olevani suklaa-addikti.*Puistatuksia*


Virallinen ilmoitus: Helvetti on jäätynyt  4

Minä menin, näin ja voitin! HA!

*Mielenvikaista nauramista ja tuulettamista talon ympäri paita pään yli vedettynä*

Kerrankin kertarepäisyllä ja helposti pisterajojen ylitys, sekä maaliin tulo: Tämä tyttö sitten vetäisi itse THE tentin olkia kohauttamatta läpi.

Kaikki se työ ja neuroottisuus sai palkkansa!

KERRANKIN!

Mahtavaa kun en tentissä muistanut lantion alapuolelle tulleista hermotus segmenteistä refleksejä ottaessa tuon taivaallista vaan järkeilin asian anatomiaan perustuen vakuuttavasti ja TATTADAAA! Oikein!

Nyt vielä tekniikan uusinta jossain vaiheessa ja tällä kertaa:

A KUKAAN ei tenttiä ennen koske kaularankaani.

B Puhun englanniksi keskittymisen saavuttamiseksi. (Muuten antaa suuremman vapauden käyttää slidaus jne.ammatti slangisanoja kun englannista juurensa juontavat....)

C Jokaisen sanan välissä hengitän kerran syvään. Ihan vain palikoiden kasassa pitämiseksi.

--------

Tietysti aurinko pysyi ylhäällä koko päivän ja klinikalla päivä oli vallan mainio.

Potilaan hoito meni loistavasti ja mielenkiintoisia keskusteluita sai aikaiseksi.

Vertaistutoroinnista sai paljon irti ja jälleen se sydämmenmurskaaja poika vaavi löysi tiensä klinikalle...

Siellä se tuijotteli isoilla silmillänsä ja aluksi pyrinkin pysymään kaukana, jotta potilas funtsimiset pysyisivät kasassa.

Lopuksi isukki jätti vaavin sitten ihan viereeni ja kaveri alkoikin hieman ääntelemään kun tutti tiputti lutkutuksellansa jatkuvasti pois suustansa.

Mitä vaistoillensa voi?.. Samantien varmoin ottein laittamaan tuttia suuhun, höpöttelemään kaverille ja kiikuttelemaan babysitteriä jne.

Yksi valmistuvistakin tokaisi, että no nih! Siinä on varsin varmat Nanny otteet! Johon naureskelinkin kokemusta löytyvän, kun systerillä neljä muksua.

Siis jos hoitopaikkoja tarvitaan niin tuokaa kaikki muksut vaan silloin klinikalle kun olen paikalla!

Mutta jälleen hirveä vauvakuume pamahti päälle! AAARGH! *Pään seinään takomista*

Naurattaa vieläkin loppu kuva mielessä kun isukki palasi paikalle ja meitä oli kolme naispuolista sitten hyysäilemässä muksua. Isukki joutui kröhäisemään ja nappaamaan muksunsa sitten keskeltämme tokaisten: Noh.. nyt täytyy lähteä.

Harkitsi jälleen kaverin kidnappaamista...
Hyvin olisi mahtunut laukkuun!

Jep. Tällä pahamaineisella miestennielijä sinkkunaisella on toinenkin vähemmän tunnettu puoli...

----------------

Jotenkin taas kotiin tuolle treenaamaan menemisen sijaan nukahdin vallan helposti ja nyt sitten kukun taas niin pitkään kuin jaksan.

Parempi nukkua pois univajeet. Huomenna aikaisin aamulla mahdollisesti ensin salille treenaamaan ja saunaan ennen klinikalle työvahvuudeksi ilmottautumista.

Loppu viikko onkin työtä koulutuksen muodossa ja lauantaina tuttu päivystäminen tuttuakin tutummassa liikkeessä.

-----------

Tulin muuten johtopäätökseen, etten luultavasti koskaan tule löytämään miestä Suomesta itselleni, jolla kestää itsevarmuus kanssani ja on sanavalmis kaveri.

Kaikki varattuja jo!

Siispä katse ulkomaille. Ehkä vaihtoni aikana pokaan sen prinssin valkoisen hevosen selässä... *Unelmoiva katse*

Kämppikseni kanssa juuri juteltiin keittiössä kuinka suomesta miehillä usein puuttuu keksustelun taito, klassisen herrasmiehen elkeet ja asenne.

Vaikka sitä onkin vahva nainen niin kyllä miehen tulee tarpeen tullen näyttää naiselle paikkansa.

Valitettavasti hormonit ja voimakas luonne yhdessä luovat varsin eksoottisia coktaileja ja minä ainakin menetän hermoni jos kundi ei silmille hyppiessäkään osaa pistää kampoihin.

Ja yksi sanomaton fakta on se, ettei miehen itsetunto kestä jos nainen on menestyneempi kuin mies. Tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Aluksi se voi olla ok, mutta jos nainen muutenkin vahvaluonteinen astuu kuvaan mustasukkaisuus jne.

Voi toki olla mahdollista että tälläiset suhteet onnistuvat, mutta se vaatii rautaista itseluottamusta ja asennetta kundin puolelta.

Tämän päivän kirsikka kakunpäällä oli sitten kotimatkalla silmiin osuneet poutapäivän pilkahdukset:
Tyylikkäitä nuoria miähiä elämänsä kunnossa!

Tietyti tapitin silmä kovana ja kuola poskella valuen.

Ihana päivä!


Homo Economicus falskaa Sympaticuksen hyper..  2

Huh huh mikä loppu putki tenttien etc. kanssa! Kirjaa kirjan perään ja treeneistä oli luovuttava.

Silmät tapittaen ruutua/mustavalkoisia sivuja ja lyhennelmiä tehtäessä. Viivoja vetäessä, unia koulusta ja tekniikoista nähdessä. Silmät punaisin kouluun ja nukahtamista erikoisiin paikkoihin.

Viime viikonalun ajan olin normaaliin stressi tyyliini sitten vetänyt itseni taas solmuun ja ekstensio dysfunktiohan hallitsi selkääni ja sympaattinen hermostoni veti sitten ylikierroksilla:

-Hengitys pinnallista ja nopeaa
-Sydän pamautteli ihan omaan tahtiin
-Silmissä välkkyi
-lopussa käsiäkin puudutti vielä enemmän
-Ja untahan ei kuulunut, ei näkynyt.

Onneksi rakas opiskelija kollegani joka myös repuutti tekniikan tentin rusautteli selkäni kuntoon ja ei aikaakaan kun aloin dippailemaan koulussa. Nukahtaminen sitten valmennuksien aloitusta odotellessa kentälle, matkalla kotiin ja juuri tietysti illallakin ennen nukkumaan menoa. Tehokasta lukemista yrittämisestä kertyi jopa puoli tuntia, mutta hah HAA!!! Läpi pääsin!

Taas lukemista ja kirjainten pomppimista paikkaan tai toiseen. Kadulla kävellessäni koululle/kotiin luettelin mielessäni ohikulkijoiden mahdollisia dysfunktioita.

Perjantainahan oli THE tentti, jossa taidot punnitaan. Diagnostiikkaa, immunologiaa jne.

Voi luoja..

Mutta vieläkään ei ole tullut uusintakoe kutsua, joten olisinko aiheuttanut jo helvetin jäätymisenkin? Siis päässyt jopa kerralla läpi? *Tuijottelua kiiluvin neuroottisin silmin. Lipaisu suupielestä.*

Se olisi jo jotakin... kaikki se lukeminen ja ihmisten näplääminen... mielikuva harjoitukset... olisivat KERRANKIN tuottaneet tulosta?! *Hermostunutta kikatusta*
--------

Joka tapauksessa viikonloppunahan palkitsin itseni ja otin löysin rantein. Perjantaina vanhempieni kanssa istuskelua ja syvällistä keskustelua. Lauantai puistossa ja illall grillipippaloinnin merkeissä hyvässä seurassa. Bakersiin tuli taas päädyttyä ja tanssittua tunteella.. Törmäsin jopa luokkalaisiinikin ja tapasin ihan mukavalta vaikuttaneen kaverin.

MUTTA: Jumaleison! Onko se nyt niiiin vaikeaa avata suunsa? Pari kertaa piti oikein kundilta kysyä, että haluatko, että menen muualle. Siis ihan ok jos ei kiinnosta. Kuitenkin jatkuvasti sanoi, että on kiinnostunut etc. Mutta silmät poukkoilivat seinästä toiseen ja verbaalinen ulostuonti/tunteiden ilmaisu: NADA! Vastauksetkin joita irti sai olivat varsin mielikuvituksettomia ja persoonattomia.

Voi luoja...

En todellakaan ota itselleni mitään projektia, jolle pitää opettaa sosiaalisen ulostuonnin perusteet.

Tai sitten kaveri vain jäätyi jumaisen olemukseni takia ihan totaalisesti?...(ja lehmätkin lentää... *silmien pyöräytys*)

Sain sitten kyydin kaveriporukkamme kundeilta ja yksi valopää näistä tietysti alkoi pokailemaan:

"Sulla on kiva nenä..oikein söpö." Nenäni tökkimistä ja kikattelua.
"..Sä et ainakaan silikonia huuliin tarvii... sen verran töröttää.. ai sukuvika? Luonnolliset.. whoah.." Ja tietysti kundi haisteli sitten hiuksianikin. Autohan oli pienempi neljän henkilön sporttis/hieno auto ja pakoon ei päässyt.

*Luo katseen taivaalle*
Voisiko jostain pliis saada ihan normaalin, kunnollisen, urheilullisen, fiksun ja huumorintajuisen kundin?! Pitäisi itsestään huolta ja osaisi aikuisten oikeasti puhua?! Antaisi mielummin vaikka aluksi tienvierestä poimimansa horsman, kuin haistelisi hiuksiani ja tökkisi kuin pikkupoika löytämäänsä ötökkää?!

Sunnuntaina rauhallinen herääminen ja aurinkoa ottamaan jälleen puistikkoon ja puhumaan järkeviä.

Sitten parasta terapiaa ikinä: Yksin katsomaan leffaa. Pirates of the Caribian; Vierailla vesillä.

------------

Olen kyllä ollut varsinainen sika myös... tämä yksi kundi jonka kanssa jo olen muutaman kerran nähnyt. Jep. olen perunnut treffejä ja siirrellyt päivämääriä. kuten tänäänkin...

Ei vain ollut kahvittelu fiilistä. itseasiassa museoihin meneminen olisi inspannut mutta maanantaihan on maanantai: Closed. ja puistoilu isn't possible tässä säässä jossa kissoja sataa niin vaan prklsti.

Mutta loppuviikosta sitten ehkä.

Kaveri on vain jotenkin hieman ahdistanut. Tai sitten olen vain mieskammoinen? Hmm..

No joka tapauksessa kundin viestit sisältävät paljon söpistelyä pussaamisesta haliiseen jne.

Vasta kaksi kertaa ollaan nähty...

Sain jo kutsun avekiksi kundin kaverin synttäreille.

Joo kiva että ollaan tosissaan jne. Mutta PttTRrrPpppp!! Hiljaisempaa tahtia kiitos!

Minähän et heti ketä tahansa lähelleni ota. Varsinkaan kun heti ei jalkani altani menneet ja sydän pamppaillut tuhatta ja sataa kundin kanssa.

Siis minähän en suostu pojasta miestä tekemään, olemaan mikään pokaali kundin egolle/statuksen nostattaja tai mikään himon kohdekkaan.

Luoja, että olen vaikea, mutta te n. kolmikymppiset miehet luulette itsestänne liikoja. Kyllä. Vaikka olenkin vain 24-vuotias niin omaan useimmiten enemmän kokemusta ihmissuhteista, työkokemusta ja itsenäisyyttä kuin suurin osa teistä kolmikymppisistä joihin olen törmännyt. Tämän lisäksi tiedän täysin missä haluan olla tulevaisuudessa.

En dissaa teitä, mutta turha kuvitella olevansa millään tavalla superior minuun verrattuna jos:

A Asut edelleen kotona vanhempiesi luona
B Et vielläkään omaa vakinaista työpaikkaa
C Et ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä/ollut pitkässä parisuhteessa.

Fyysinin ikä ja elämänkokemus ovat kaksi täysin eri asiaa.
---------
No mutta jälleen kevyempiin aiheisiin.

Huumorilla maustettu metromatka eilen. Siinä krapulan jäkipöhinöissä leffasta mennessä kotioon hypähti todella kuuma miäs metroon pyöränsä kanssa.

Siinä sitten ajatuksissani jäin tuijottelemaan ja mietiskelemään miten kundi reagoisi jos kävelisin tyypin luo ja pussaisin poskelle ja kuiskaisin korvaan "mitä kuluu." Samantien näin kundin poskilla pienen punan ja aloinkin mielessäni naureskelemaan, että kundihan on sitten ajatusten lukija ja lisäsin vettä löylyyn ajatuksissani ja puna kundin poskilla syveni, sekä kundi naurahteli muutaman kerran.

Siis sillähän ei voi olla mitään tekemistä, että kundi samaan aikaan surffasi facebookissa kännykällään? Mahtava yhteen sattuma!

Joka tapauksessa sunnuntai päiväni oli vallan mainio.

Olen tullut myössiihen johtopäätökseen, että joku kolmilahkeinen nukkuu vieressäni öisin. Kyllä. Yöpaitani selkämys tuoksuu aivan mahtavan ominaistuoksun omaavalle kundille. Tutulle jollakin tavalla.

Siis sehän ei voi olla mahdollista, että jonkun eksän tuoksu olisi paitaan jäännyt muutamaksi vuodeksi leijailemaan ja pesuistakin huolimatta vain pysynyt ja ollut?

Joka tapauksessa olen aamuisin herännyt varsin virkeänä ja iloisena.
-------

Maanantai meni unessa, urheilessa luokan kanssa ja kokkailessa kalaa, sekä vihanneksia.

Nyt sitten leikin poppamammaa turbaani päässä. Sekoitin aamulla tutuksi tulleen vihreän mömmön sitruunoista, hennasta, paprikastamausteesta, neilikasta ja kanelista.

Nyt istuskelen pehvallani ja surffailen netissä.

Parasta hennamömmössä on se, että se ensinnäkin hoitaa hiuksia, on luonnollisen sävyinen ja koskaan ei voi olla täysin varma mihin suuntaan väri tällä kertaa käänyy. Ruskeampi, kuparisempi vaiko oranssimpi? Luojan kiitos punapigmenttiä löytyy omasta takaa hiukan ja siksi tietääkin suunnilleen mihin suuntaan sävy kääntyy värjätessä.

Pitäisi kokeilla tehdä itse myös bodybutterkin...

----

Taas muuten statustani kyseltiin. Muslimi nainen somaliasta. Ilmeisesti naapurini. Oikein mukava ja nauravainen: Opiskelenko. Olenko naimisissa. Omaanko poikaystävän. Missä perheeni on. Minkä ikäinen olen jne.

Kyllä. Olen edelleen 24-vuotias vaikka luulettekin minua aina 18-19 -vuotiaaksi.

Edelleen sinkkuna ja miksi? Noh... koulu ensin ja jos oikeasti löytäisi sen kunnon miehen niin toki menisin naimisiin. Ja kyllä tahdon joskus lapsia. Varmasti.

*Jatkaa poppamammailuaan ja vanhaa piikuttaan ruutua tapittaen ja kirjan sivuja pläräillen*


Kultaa ja kultaista virtausta...  2

Aamulla vaivasi korvamato: "De glider in!". Mitä loistavin herätys. Ylös pöhnäisenä ja kirvelelevin silmin.

Ääni tieysti oli käheänä eilisestä huutamisesta. Olotilasta puhumattakaan.. Huh huh.

Ei kroppa tälläistä kestä!
-------

Joka tapauksessa tuli maanantai ilta vietettyä kultajuhlinnan merkeissä. koneelta suoraan baanalle huutamaan ja riemuitsemaan voitosta.

Porukkaa oli kuin meren mutaa ja tunnelma oli käsin koskettava.

Jälleen huomioni kiinnittyi ihmisten käytökseen etc.

BTW: Mikä ihme iskee Suomalaisiin humalatilassa?! Muuten saarnataan ja ollaan varsin tekopyhiä muiden juhlinnan osalta, mutta kun itse vetää, niin vetää kaksin käsin ja käyttäytyy kuin idiootti.

Myönnän, etten todellakaan ole nirso alkoholin suhteen, mutta sentään omaan käytöstapoja.

1. En heittele törkeää läppää ohikulkeville vastakkaisen sukupuolen edustajille.

2. Kielenkäyttöni ei ole väritettynä kyseenalaisilla sanoilla 24/7.

3. Osaan hallita ääneni volyymin.

4. Ja miksi sitä viinaa pitää vetää niin, ettei pääse kotiinsa ja oksentelee ihmisten jaloille?..

Menoa tuijotteli sivusta ja porvarillisesti jäitä lonkero muovitupissani heilutellen katselin ihmisiä nenänvarttani pitkin ja ajattelin mielessäni: "Fucking finns.." Kunnes palasin taas todellisuuteen ja heurekan lailla päähäni iskeytyi suuri totuus: "Mut siis mäkin olen suomalainen.... HYVÄ SUOOOOMIII!"

Ihan esimerkkinä mainittakoon metrolle mentäessä kundiporukan kommentti ja huutelu perääni (sen jälkeen kun yksi oksensi jaloillensa..) "Kato ääässiiii, kato äässii!"

-Vessareissulle kiinalaiseen raflaan eksyessäni oli joukko teinejä kansoittanut vessajonot. Jonon perälle ja seuraamaan keskusteluita.
- V- sanan käyttö jokatoisena sanana on korvia hivelevää.
-Kiljuminen ja riehuminen housuun kusemisesta antaa varsin eksoottisen säväyksen keskustelun laadulle.
-Vittuilu kiinalaissyntyisille ravintolantyöntekijöille ja "hyvä" läppä antaa varmaan tosi hyvän kuvan Suomesta.
- Ja siis vessajonoahan saa ohitella?...

Itse Espalle kasvoilleni lätkäistiin paras keskustelun avaus ikinä:
"Sul on isot tissit..."
"Niin on... ja luomutkin on!"
"Tekis mieli vähän leikkiä niillä.."
"Voi kuule. Niin tekee mieli monella muullakin!"

Voin sanoa todistaneeni kirjaimellista keltaisen nesteen virtaamista Helsingin kaduilla. (Siinäs teille kolmijalkaiset! Reviirin merkkausta vai?!) Tätäkään en olisi välttämättä halunnut todistaa... ja harkitsen uusiin bootseihin sijoittamista.

Pääosin kuitenkin porukka oli mahtavaa. Ja tottahan toki jodlasimme ystäväni kanssa tärkeitä biisejä kauppatorilla ja sen tuntumassa.

Velvettiin sitten loppuillaksisitten dansaamaan ja naattimaan halpoja juomia.

Nyt taas tässä ihmettelemässä että mitä hittoa sitä kirjottaisi epäselvällä käsialalla tehdyistä observaatioista yhteenvetoon?!


Suomi 6-1  4

Suomi meni sitten voittamaan 6 - 1! SIIS WTF?!

Hyvien kamujen seurassa, crowmooria, komeita/hauskoja miehiä ja kisastudio oli kasassa ja misäs muuallakaan kuin kotoisassa aussiebaarissa.

Ääni edelleen käheä huutamisesta ja kroppaa kivistää tuulettamisesta pöydällä ja tuolilla ja ja...

*tyytyväistä muminaa ja kikattelua*

Koska Suomi voitti niin otinkin sitten itselleni epävirallisen vapaapäivän. (Voisin lyödä vetoa, että kaikki muut ovat tunnollisesti koulussa nenä kirjassa ja kuuntelemassa THE sanaa. Iso tentti perjantaina. Luultavasti menen jälleen reputtamaan sen kuitenkin. Paitsi jos luen kovasti ja harjoittelen höpöttämisen jaloa taitoa. Missä välissä kerkeää? Ideapaperin palautus huomenna, kirjallista viimeistelyä papereihin, torstaina yritystoiminnan tentti... Anna mun kaikki kestää. Voi luoja.. Panokset ja stressileveli sen kun vaan nousee..)

Kämppiksenikin otti vapaa päivän. Kohtasimme keittiössä ja aamun ensimmäinen kommentti oli: "SUOMI VOITTI 6-1!".

Pakko sanoa, että oli mahtava ilta. Kaiken kaikkiaan. Meni justiinsa kuin unelma ilta menee.

Paitsi en sitten mennyt jatkoille ja jatkojen jatkoille vaikka tilaisuus oli. Varsin upea miäshän se sieltä pompsahti paikalle. Täysin tämän tytön tyyppiä. Oli olevinaan "texaslainen". Ha haa.. Varsin sanavalmis kaveri. BTW: Voisin vaikka vannoa, että tunnen tuon kundin. Sellanen jännä fiilis... Taas rajamaailman asioita? Hmm..

Mutta valitettavasti houkutteli enemmän kyyti kotiin (Ystäväni mies kävi meidät noutamassa) ja mahdollinen kouluun meno aamulla.

Nyt iso pannullinen hyvää kahvia ja valmistautumista näppiksen sauhuamiseen. Jumaleison tässä mitään inspiraatiota tarvita.. VAMOS!

Kisastudioon osanottajat. Kaverin käsialaa lasinalusen takapuolella. Jokaisen tavaramerkki selkeästi esillä. Naureskelin ties kuinka kauan huulilleni.

Tämä lasinalunen saa kunniapaikan muistojen laatikossani!


Sitä saa mitä tilaa  4

Intuutio on mitä erikoisin.

Tänä aamuna säpsähdin hereille kymmenen maissa ja aloin panikoimaan, etten vain myöhästyisi töistä. Olin juuri ulostautumassa vällyjen välistä, kun mieleeni pompahti varsin vieraaksi muodostunut sana: "VAPAA PÄIVÄ".

Takaisin sänkyyn ja kyljen kääntäminen maustettuna unisella inahduksella.

Tunnin sisään viesti pamahti luuriin ja kukas muukaan siellä, kuin maailman paras pomo. Kyseli töihin.

Tässä vaiheessa revähdin hillittömään kikatukseen ja tapojeni vastaisesti kieltäydyin työtarjouksesta. (Vaikka raha on aina tarpeeseen...Kuvitelkaa: Tuplapalkka!!!)

Lauantai oli muuten mitä parhain päivä. Vaikka lyöty fiilis valelikin suolaa haavoihin, niin mieliala oli silti suht korkea.

Tapani mukaan kohautin olkapäitäni ja totesin, ettei se aina ole niin justiinsa. Paras viinihän syntyy ajan kanssa. Olen siis edelleen koulussa vielä kymmenen vuoden päästä?

*Nostaa toista kulmakarvaa ja mutristaa suutaan mielikuvalle itsestään vastaanottamassa eläkeiässä todistuksia ja ruusuja*

Lauantai siis meni siivillä ja huumoria viljeltäessä. Voin sanoa, että eilen tosiaan olin oma itseni ilman mitään hillintää.

Kun saa hymyn muiden kasvoille, hymyilee itsekkin. Oli mahtavaa palvella asiakkaita ja heittää mielenkiintoiseksi luokiteltavaa huumoria:

1. "Siis teillehän mä myyn mitä vaan..."

2. Tilannekomiikkaa:
Asiakas: Saako täällä tinkiä?..
Minä: Ei saa.
Asiakas Saapas!
Minä: Eipäs saa.
Asiakas: Saapas!
Minä: No SANDAALI!!!

Töistä päästyä itsensä valmiiksi laittamista ja tyttöjen luo. Oli mahtavaa vaan höpötellä ja kikatella, sekä sanoa juuri se mitä mieleen tuli.

Paljon keksustelua ja mahtava fiilis.

Sain sitten uuden arvonimen: Madam, sillä täti opettaa...

Parin nuoremman kaverin kanssa juttelin syvällisiä ja kokemuksista. Käskinkin tyttöjä kävelemään pää pystyssä, laitoin toisen hiukset ja meikkailinkin hiukan. Unohtamatta vinkkejä miesten pokaamiseen ja oikeaan asenteeseen.

Mitään ei saa jos ei nää työtä sen eteen ja parempi tarttua tilaisuuteen heti kuin katua vielä kymmenienkin vuosien päästä.

"Itseluottamusta pelii! Se on ihan varma, että aina saa siipeensä kuitenkin niin ei se ole niin justiinsa. Turha pelätä itsensä nolaamista tai aina harmitella muiden mielipiteistä jne. Parempi olla ylpeästi se mitä oikeasti on!"

Kaveri oli baarin lähtiessä sitten hannaamassa ja minähän en voinnut olla päästämättä mitään suustani. Korostin kuinka mahtava tyyppi on ja älä nyt bebe ota henkilökohtaisesti mutta... jumaleison tällä kertaa et todellakaan TAAS feidaa baariin menoa!

Yksi kavereistä läiskäsi ylä femmat ja tokaisi vielä alhaalla, että ei tiedä mitä tein ja miten onnistuin, mutta aivan mahtavaa kun hannaaja päätti sitten lähteä naureskellen mukaan.

Oli mahtavaa tanssia ja vaan fiilistellä. Haistella tunnelmaa ja hukuttaa itsensä hetkeksi musiikkiin, sekä dansata huolet pois.

Kiperä tilanne tuli ulkomaalaisen kundin kanssa.

Suomalainen nainenhan on roskaa jolle voi sanoa mitä vain? Minähän jälleen ärähdin asenteella; "Mulle ei vittuilla".

Kundit levittäytyivät tanssilattialla ja annoin pari kyynärpää töytäisyä merkiksi siitä, etten nauti itseni hinkkaamisesta muita vasten. Tämän jälkeen pari siitä porukasta lähti tönimään meitä ja sanoinkin kolmella kielellä et hei sori, mut nyt lopettakaa. Tässä vaiheessa yksi porukasta haistatti vittuja ja muutenkin solvasi ties miten. Minähän maksoin samalla mitalla takaisin ja tämä kundi yritti sitten isotella tuojottamalla pahalla silmällä ja kukkoilemalla rinta rottingilla kasvojeni edessä.

Voi luoja...

Tietystihän minä otin valmiusasennon ja haistattelin takaisin, että jumalauta kun sussa o munaa kun alat naiselle haastamaan riitaa. Tosi mieshän tappelee naisten kanssa...

Tässä vaiheessa kaverini vetäisi minut sivummalle seinän vierelle tanssimaan kauemmas kundista ja käski pysymään kaukana.

Vihaista mulkoilua kundin puolelta jatkui 10min ja tilanne laukesi.

Mikä ihmisiä vaivaa kun päästävät suustaan silmittömiä loukkauksia ja kun antaa samalla mitalla takaisin ovat verisesti loukkaantuneita?! Ma ei ummarra.

Yksi laki maanpäällä jyllää: Sitä saa mitä tilaa.

Ihan hauska kundi sitten tuppautui seuraan ja dansasimmekin jonkin verran. Valitettavasti takapuolellani on ilmeisesti vastustamaton vetovoima, sillä kundin kädet eivät pysyneet säädyssään.

Hieman ahdistavaa tuo tuollainen hiplailu. Varsinkin, kun en yleensä muutenkaan helposti päästä ihmisiä varoittamatta kourimaan. Palkkana yleensä bitchsläp, musta silmä tai verinen nokka.

Lopulta ihan tyttöjen kanssa kotiin lähtö numeroita vaihtamatta jne. Carrolsin kautta dösään ja historiallinen tapahtuma: Dippailin armottomasti ja nukahtelinkin ajottain. Varmaan huvittavan näköistä, kun tyttö nuokahtaa pää takakenoon ja iskee päänsä istuimen niskatukeen.

Luojan kiitos iskinkin päätäni useamman kerran, koska olisin muuten päätynyt ties minne. Hyvä keino pitää itsensä hereillä: Kovemmat päätaputukset.

Tässä jälkeenpäin on vain hyvä naureskella, koska yläniskanihan ei ole stabiilimmasta päästä. ihme ettei migreeni iskenyt, koska bussit tunnetusti liikkuvat niin tasaisen verkkaisesti.

Suht järjissään edelleen ja illallahan on sitten legendaarinen Suomi - Ruotsi finaaliottelu!! Siis Elmoon, Aussiin tai Sporttiin tuijottelemaan ruutua silmä kovana. Toinen silmä sitten paikan tarjonnassa..

Hyvää luettavaa:
http://www.midwestsportsfans.com/2011/04/34-rules-every-man-and-woman-should-live-by/

Kylmiä väreitä antavaa chilliä musaa, joka iskee tällä tytöllä joka soluun:
Agnes Obel

ja kahvi jonka avulla tentti kuin tentti menee läpi (Kyllä. Tein sijoituksen itseeni ja tavoitteenahan on kulinaristinen orgasmi):

El Salvador Bourbon Estate


"... I feel so stupid, so foolish..."  6

Jazmine Sullivan - Holding you down taustalla ja olo kuin moukaroidulla lihanpalasella.

Menin sitten mokaamaan käytännön tentin. Vuoden emämunaus. Reputus niin, että oikein tuntuu.

Ketä tällä kertaa syyttäisi? Vuorovesiä?.. Sitä, että jouduin odottelemaan niin kuan ja paniikki kasvoi? Tenttipariani, jonka ensimmäisen suorituksen (Lue sähläämisen. Luoja sitä kaularangan kanssa sähläämistä!!) jälkeen nappasin itselleni valtavan epävarmuuden/tutinan ja höpöttämisen jalon lahjan. Tai tietystihän oli perjantai 13. päivä! HA! Siinä se syy oli!!

Jospa vaikka tällä kertaa katsoisin peiliin ja ihan rauhassa osottaisin itseäni.

*mulkaisee peiliin ja läpsii itseään kasvoille, sekä huutaa itsellensä*

1. Cuneiformet EIVÄT ole osa ylä- tai alanilkkaniveltä! joten älä niihin näytä tekniikoita, kun niitä ei pyydetty..
2.Näytä vain tekniikat joita on opetettu. (Eli ei Lumballrollia lyhyellä vipuvarrella, jonka Belgialaiset opettivat vaan se pitkän vipuvarren barbaarinen versio..)
3. Ja saa se helvetin manipulaatio läpi jos indikaatiokin löytyy!

Varsinainen maanrakoon lyöminen. Kirsikka stressivuoren päälle, joka purkautui sitten varsin emotionaalisesti. (Muuten ihan uutta tälle tytölle. Koulussa pisaroiden vääntäminen. Ei luoja... Ainakin voi tuon reaktion, nestekierron ongelmien-> Pohkeet ja jumalattoman suussa olevan aftan perusteella sanoa olevansa ressaantunut. HA!)

Aurinkolasit silmillä duuniin mentäessä olivat välttämättömät. Sarvi otsassa ulottui myymälän toisen puoleen.

Lopulta iltaa kohden alkoi olo paranemaan. Suomi - Venäjä matsihan oli odottamisen arvoinen ja pilke silmäkulmassa nousi taas pinnalle illan viimeisten asiakkaiden joukossa ilmestyneen kundin muodossa.

Sitten matsia katsomaan vanhempien kantikseen.

Aivan mahtavaa kun minä siinä olin vain pokkana "Kyl tää tästä, ei tunnu missään". Äiti skoolasi tyytyväisesti hymyillen asenteelleni. Isihän nappasi vain kainaloon ja useamma kerran illan aikana muistutti, ettei aina kaikki mene nappiin. Ratkaisu piilee siinä minkä asenteen vastainkäymisiä kohtaan ottaa.

Legendaarinen finaali katsottavana sunnuntaina, miljoona tehtävää kouluun, monta tenttiä, töitä, lisää tehtäviä ja lisää paniikkia...

Voi luoja.

Tuntuu vain pahalta, kun ei käytännön tentistä päässyt läpi kerralla (Mutta parempi niin, sillä alle 3 arvosanaa en hyväksy.), kun muutenkin tentit yleisesti ottan tuntuvat välillä tappelulta ja kirjallisten töiden tuottaminen.... *Huokaus* Lisää siihen eri aallonpituuksilla liikkuminen osan opiskelijaporukan kanssa.

Sitä välillä kyseenalaistaa onko hyvä yhtään missään mitä tekee. On hyvä tiedostaa heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta tällä hetkellä tuntuu vahvuuksienkin olevan välillä kadoksissa.

No se ainakin olen varma, että olen hyvä suustani, omatoiminen, kaavoihin kangistumaton ja käsiini/palpaatiooni luotan kuin vuoreen, ....vaikka tällä hetkellä tunnenkin itseni yksinkertaiseksi ja tyhmäksi.

Nöyryyttäminen ja maanrakoon ajaminen kuuluvat ammattilaiseksi kasvuun. Kovassa paineessa ne timantitkin hiotaan. Tätä menoa olen vain turhankin "paineistettu" timantti ja lentelen vieläkin korkeammalla.

Mutta mitä ei tekisi unelmansa eteen?

Duuniin vamos! Ja illalla sitten johonkin ymmärtävään ja hauskan ihanaan seuraan, dansaamaan/muuta mukavaa. ..


Stressi ressi reeesssiii..  3

Parasta tekniikka tentti treeniä ikinä.

Äiti ja tytär+hoitopöytä jaeuttuna opiskelija popiskelijalla= ?

Faskiaalisia, artikulointia, oskillaatiota, parit manip.. jooh.. inibitointia ja muuta pehmytkudosta, sekä pari claviculan kelluttelua. Jee jee!!

Molemmat lähtivät kävellen ja hymyt kasvoilla. Selkeästi enemmän liikettä selässä.

Taidan varmuuden vuoksi kuitenkin kysellä vielä kuulumisia pari seuraavaa päivää...

Tytön "mykkä" kylkiluu jäi mieleen ja "rapsakampi" vapautumisen ääni äiskän th-rangasta. Taisi olla costa tai rintsikoiden haka. Ei kuitenkaan kipuilua ja olo selkeästi mukavampi.

Ah... nyt stä taas fiilistelee yli puolen yön, mutta ainakaan ei mahdollisesti jännää huomista tenttiä.

Anyway: Nyt vaan fiilistelyä ja chillausta!
---------

Taas muuten ihmetyttää kevään vaikuttaminen ihmismieleen. Varsinkin niiden putkiaivojen mieleen. *silmien pyöräytys*

Nyt puolenvuoden jälkeen yksi yhden kerran visiitti ehdottelee näkemisiä, kahveja jne. Ollaan muutaman kerran kyllä keskusteltukin jälkeen päin...

Samoin tälläinen parin kerran treffiseura jonka kanssa puhtaasti höpöttelimme, katsoimme leffoja ja nukuimme vierekkäin.

Molemmat ihan mahtavia tapauksia.

Mutta miksi, OI MIKSI, kaikki prkl yhdellä kertaa?!

Ihan kuin tässä ei muuten olisi tressiä jo tenteistä, duunista, parista kundista, eks-kihlatusta ja Suomesta pakenemisenkin kanssa?...
*Turhautunutta hiusten repimistä*

Vai onko joku kenties selkäni takana järjestäny "maantienkiitäjän " nappaamis kisat?! "Who ever catches her first..."
" Winner takes it all!"

Ei voi muuta kuin todeta, että tämä tytön tyllerö jättää niiden näkyvien jälkien lisäksi ilmeisesti jotain syvemmällekin... *kjäh kjäh*

Minä A. K. A. addiktion aiheuttaja?

No mutta nyt itseriittoisten ajatusten keskeltä pohtimaan stressin syvintä olemusta:

Hyvä ettei tänään saannut haarukasta ruokalassa silmäänsä, kun stressaantuneet kollegat aloittivat ruokailun. Kovä äänistä läpän heittoa peittelemään jännitystä, tiuskimista, kalpeita kasvoja, silmien kovana pitäminen kirjoissa...

Varsinainen vastakohta valmistuvan ryhmän energiaan klinikan puolella, johon piilouduin kirjoittelemaan raporttejani valmiiksi.

Mutta huomisen jälkeen yksi tentti taas ohi. Tietysti on perjantai 13. päivä, joten turha odotella minkäänlaisia fanfaareja.


Tikkutiistai  1

Täysissä tutinoissa ja energiatasot uber 10 pojoa. Lisää aurinko niin mahtava tropical mix tuloksena. Sateenvarjoksi ihmissuhde kiemurat ja pilliksi miesten kummallinen ympärillä hyöriminen. Eli kummallisia purkauksia, turhautumista ja sanallisia sivalluksia.

Tänään viimein yksi esityksistä, joka on hiertänyt hampaankoloani pahemman kerran. Ryhmätyöt ovat mahtavia, mutta jos liikkuu eri taajuuksilla niin mikä eteen?

Ensin kaikki ok, sitten en tee tarpeeksi duunia, sitten kirjoitan liikaa, sitten supistan tekstiä liikaa, en pysy aikatauluissa ja kun oli ok diat ja ehdotin, että mahdollisesti (HUOM! mahdollisesti..) teen lisäyksiä... kun en niitä tehnyt sain taas pahan silmän. Esitys meni kuitenkin ilmeisesti ihan hyvin, mutta sitten ilmeisesti dissasin muiden tekemää alustusta perusasioista ja otin shown itselleni?!

Siis luoja kuinka helppoa... *Turhautunutta nyyhkytystä pöytää vasten*

Ongelma piilee siinä, että kun muut kasaavat perustuksia tiili ja laasti kerrallaan opaskirja nokan edessä, minä suhaan pohjan piirustukset olankohautuksella "BOOORIIING!!" ja lähden tekemään uutta suunnitelmaa päässäni ja päädyn täysin eksoottisiin rakennelmiin ihan eri sfääreistä.

Prkl alati raksuttavat aivot! Vaikea vain istua paikallaan ja olla tekemättä mitään. Kadulla kävellessäkin kuuntelee muta, havannoi värejä, seuraa liikettä, pohtii päivän asioita, kirjoja, sitten muita ihmisiä... nytkyttää jalkaa, siirtää huomion sormen PIP-niveleen sitten näplää alahuultaan ja funtsii jotain..

On se niin helppoa.

Kuitenkin löysin jälleen ratkaisun avaimen.

"Pienten" päikkäreiden jälkeen tajusin olevani pahasti aikataulusta jäljessä treenien suhteen ja laitoin kamat nopeasti niskaan, sekä lähdin opettelemaan hölkkäämisen ja intervall trainingin saloja.

olen aina vihannut lenkkeilyä ja juoksua.

Nyt kuitenkin aurinko paistoi, läheisen omakotitaloalueen tiet olivat hiljaisia, hiekkateitä löytyi ja muutenkin oli hyvä olo.

Alkuun oli vaikeaa, mutta lopulta tatsi löytyi ja rytmi tuli luonnostaan.

Huomio siirty vasemman scalenos medianus lihaksen kipuiluun ja vasemman nilkan ylimääräiseen eversio "flippi" taipumukseen. Fokus ongelmiin ja pyrkimys liikeen muuttaamiseen. Hieman tiukemmaksi korsetti, ettei lantio taas vedä tien laidasta toiselle brazzzzilian shaking tyylillä... Olkapään rentoutus, hengityksen rytmitys ja pehmeämpi jalan rullaus.

Taas tien päällä ja voittaja olo! Spurtti kotiovelle.

Ajattelin pyrkiä juoksutreeniin kolme kertaa viikossa.

Sitten lihaskunnot ja koordinaatio treenit keskikropalle+venyttelyt.

Uutena mausteena Beonce tyylinen koko kropan sheikkaus up'n Down tyylillä+ side veivaus. Eikä nyt ihan huonosti mennyt. Vaatii muuten aika kovaa keskikropan hallintaa!

Kropan kehittämistä uusiin suuntiin. Hitaasti aloittaminen on parempi.

Välikommentti: Astmaa ei kuulunut ei näkynyt!
(Opiskelen niiin mahtavaa alaa...)
Avaava lääke kuitenkin mukana ja pieni pelko perseessä kohtauksen alkamisesta.

Miksi ihmiset eivät arvosta hengittämistä?! Jumalauta mikä fiilis kun sai loppuun asti henkeä ja keuhkojen tilavuus tuntui kasvavan potenssilla kymmenen!

On köyhällä pienet ilot..
*Riemastunutta myhäilyä, käsien yhteen taputtamista ja pomppimista työtuolilla*

Parasta kaikessa:

Tunne treenin jälkeen. Fokus löytyi ja mieli tasottui. Turhautuminen tiessään ja olo, että kaikki tapahtuu aikanaan.... No wörries.

Opin kroppani kautta, pystyn keskittymään kroppani kautta ja olen parhaimmillani kroppani kautta!

Tämä selittää fetissini kunnon reivaamiseen, pakkomielteeni liikuskella luentojen aikana, mielettömät fiilistelyn potilaita hoitaessa, hullun treenihimoni, taipumukseni kosketteluun ja varsin vapautuneen paneutumiseni makuuhuoneen puolella.

Mahtavia nämä heureka hetket...
*Ryystö soijamaito-mansikka-banaani- smoothiesta*

------------
Tiede lehdessä oli muutava hyvä artikkeli:

Viimeksi ihmettelin kielen käyttämistä keskusteluiden aikana. Vastaushan tuli varsin pikaisesti eliömaailmasta.

Eläinmaailmassa koiraslinnut laulavat varsin runollisia pitkiä sonaatteja naaraille, mutta muille koiraille popihtavammin. Tarkoituksenahan on vain pästä akkojen kanssa pukille?

Lisääntyminen on tavoite keskusteluissakin?

Löytyi myös artikkeli parisuhteen keskusteluista ja nk. "avoimista/tulkinnanvaraisista" kommenteista.

Esim. Sen sijaan, että kysytään suoraan "Kuka vie roskat", heitetään ilmaan kommentti "Roskis on täynnä."

Jos syystä tai toisesta kehittyy sanallinen riita voi toinen aina vedota siihen, että tulkitsit minut väärin. Selkeää pelaamista?

Artikkelissa tuotiin ilmi, ettei pitkään keskenään elänneet tehneet keskustelussa yhtään sen vähempää väärnymmärryksiä kuin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Syy on hyvin yksinkertainen: Elinkumppaninsa uskoo jostain kumman syystä ajatusmaailmaltaan samanlaiseksi ja siksi heittää ilmaan tulkinnanvaraisia kommentteja kommentteja. Tuntemattoman ihmisen kanssa pyrkii aina asettumaan toisen ajatusmaailmaan ja tokihan väärinymmärryksiä aina sattuu, kun toista ei vielä tunne.

Ja tietystihän artikkelissa tuotiin jälleen yksi universaali itsestäänselvyys esille: Miehet ja naiset kommunikoivat eri tavalla. IHANKO TOTTA?!

Luulisi, että ihmiskunta olisi päässyt näiden tietojen perusteella kommunikoinnissa kehitysaskeleita eteenpäin, mutta vain huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Toki jokainen voisi funtsia asioita ja kuten minäkin, kokeellisesti nauttia rajojen testaamisesta.

Esimerkkinä risteilyllä käyty keskustelu kundiporukan kanssa ja tietystihän aiheena oli yllättäen seksi. Yksi kundi tokaisi, että lämpö ja läheisyys on ne tärkeimmät tekijät, sekä hellyys. Ei vain seksi.

Vieressäni istunut kundi paljasti puhujan olevan parisuhteessa ja minähän suupalttina huudahdin, että tästähän tietää kundin olevan totaalisesti tossun alla ja otin ryystön lonkerosta.

Vieressäni istunut naurahti ja myhäili, että toi oli kyl aika hyvä.. Tätä myhäilyä jatkui monta kertaa päivän aikana, vaikka keskustelu oli siirtynyt jo aivan uusiin sfääreihin.

Kannattaa kysenalaistaa normaalit sukupuolten luomat rajat ja asettua toisen sukupuolen rooliin keskustelun aikana.

Tämän asetelmat herättämät reaktiot ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja avartavat omaa mailmankatsomusta.

Edellinen