Siis voi jumaleison!

Tuuri vaan jatkuu samalla radalla...

Kyseessä on pakko olla jonkinlainen kirous!

Taidan tehdä rituaali puhdistuksen pyhällä vedellä, vasikan verellä ja mirhalla?

Kenties pelkkä persilija riittää opiskelija budjetilla, sekä saunominen ilmaisessa taloyhtiön yhteisessä lenkkisaunassa?

Niin miesten, palkan, sairastumisten, asioiden vaikeutumisen etc. suhteen. Joku oikeen rakastamalla rakastaa aiheuttaa harmia ja tunkea palikoita rattaisiini...

BRING IT ON!... nyt tämä tyttö valmistautuu. *Istuu hiekkalaatikolla tomerana tuijottaen haastajaansa ja haastavin katsein, sekä hitain elein nuolaisee rystysiään ja kastaa hiekkaan...*

Siinä vaiheessa kun toimeentuloon kosketaan sitä hieman suutahtaa.

Meilläpä maksetaan provikoita. En aikaisemmin niitä noteerannut tai edes ottanut palkkaan mukaan, muttapa nyt on kauppa käynnyt ja tämä tyttö muiden ohella ollut myynnissä aivan tulessa.

Kesän yhden kuun provikat jäävät tulematta. Taas.

Näin kävi viimekin kuussa. kyllähän ne maksettiin sitten seuraavassa välipalkassa mutta silti.

Periaate on periaate.

Saa taas tiukentaa budjettiaan ja unohtaa henkilökohtaisen luksuksen.

*Syvä huokaus katse luotuna alas syliin. Ala huuli alkaa väpättämään ja pettymyksen karvas kyynel vierähtää poskelle*

Missä vaiheessa saisi edes jonkin asian toimimaan ilman loputonta taistelua? Ihan helposti, pyytämällä, normaalilla työllä, ansaitsemalla..?

Vai eikö kilttinä oleminen ole tuottavaa ja hyvä/ahkera työ palkita aikanaan?

------------------

Aloin tässä ajattelemaan kampus elämää.

Koirien vahtimisen lisäksi pääsin tunnetulle kampusalueelle asusteemaan veljeni ja veljeni vaimon asuntoon. TV, tilaa ja parveke.

Täällä kulkevat ihmiset näyttävät normaaleilta, nörttejä, akateemikkoja, urheilullisia tapauksia, opiskelijoita joka lähtöön ja opettajia, sekä tutkijoita monelta alalta.

Normaaleja perheitä ja alue on kaunista.

Siis luonto ja arkkitehtuuri on varsin kaunista kotialueellani.

Mutta lähistöllä on pieni pöheikkö jossa alkkikset ja narkkarit aina pitävät kokoustaan.

Yksi tyyppi teki naamio kasvoillaan helikopteria kämppikselleni tämän kulkiessa paikan ohi.

Ostari on aina täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja metrossa voi kuulla narkkareiden kertovan kaupoistaan tai jonkun sedän uhkaavan tappaa toisen sedän. Tai miehen kurittavan vaimoaan.

Normaalia arkea siellä missä asun.

Mutta täällä... voi pojat kuinka sitä tuntee kuuluvansa tälle alueelle ja akateemiseen ilmapiiriin, jossa ei tarvitse pelätä ihmisten ehdottelevan kyseenalaisia asioita, astuvansa narkin päälle tai joutuvansa suunnittelemaan kotiinkulku reittiä sen turvallisuuden vuoksi. Jossa punttis on kivenheiton päässä ja luontoa ympärillä silmän kantamattomiin.

Mutta itä meidän: On siellä oikea asenne ja opiskelija tyttö kyllä jätetään rauhaan.

Jokaisessa paikassa on puolensa, mutta sitä oikeen muuttuu katkeraksi tuurilleen.

Mutta hei: Katto pään päällä, karvakaverit seurana, ruokaa jääkaapissa, ystäviä, terveyttä, suihkusta tulee lämmintä vettä, omistan ainakin yhdet ehjät farkut, olen koulussa mihin todella kuulun...

Täytyy ottaa ilo siitä irti mitä elämä antaa eikä pureksia katkeruuteen asti epäonneaan.

Jokaiselle asialla on aikansa ja paikkansa.