Tikkutiistai

Täysissä tutinoissa ja energiatasot uber 10 pojoa. Lisää aurinko niin mahtava tropical mix tuloksena. Sateenvarjoksi ihmissuhde kiemurat ja pilliksi miesten kummallinen ympärillä hyöriminen. Eli kummallisia purkauksia, turhautumista ja sanallisia sivalluksia.

Tänään viimein yksi esityksistä, joka on hiertänyt hampaankoloani pahemman kerran. Ryhmätyöt ovat mahtavia, mutta jos liikkuu eri taajuuksilla niin mikä eteen?

Ensin kaikki ok, sitten en tee tarpeeksi duunia, sitten kirjoitan liikaa, sitten supistan tekstiä liikaa, en pysy aikatauluissa ja kun oli ok diat ja ehdotin, että mahdollisesti (HUOM! mahdollisesti..) teen lisäyksiä... kun en niitä tehnyt sain taas pahan silmän. Esitys meni kuitenkin ilmeisesti ihan hyvin, mutta sitten ilmeisesti dissasin muiden tekemää alustusta perusasioista ja otin shown itselleni?!

Siis luoja kuinka helppoa... *Turhautunutta nyyhkytystä pöytää vasten*

Ongelma piilee siinä, että kun muut kasaavat perustuksia tiili ja laasti kerrallaan opaskirja nokan edessä, minä suhaan pohjan piirustukset olankohautuksella "BOOORIIING!!" ja lähden tekemään uutta suunnitelmaa päässäni ja päädyn täysin eksoottisiin rakennelmiin ihan eri sfääreistä.

Prkl alati raksuttavat aivot! Vaikea vain istua paikallaan ja olla tekemättä mitään. Kadulla kävellessäkin kuuntelee muta, havannoi värejä, seuraa liikettä, pohtii päivän asioita, kirjoja, sitten muita ihmisiä... nytkyttää jalkaa, siirtää huomion sormen PIP-niveleen sitten näplää alahuultaan ja funtsii jotain..

On se niin helppoa.

Kuitenkin löysin jälleen ratkaisun avaimen.

"Pienten" päikkäreiden jälkeen tajusin olevani pahasti aikataulusta jäljessä treenien suhteen ja laitoin kamat nopeasti niskaan, sekä lähdin opettelemaan hölkkäämisen ja intervall trainingin saloja.

olen aina vihannut lenkkeilyä ja juoksua.

Nyt kuitenkin aurinko paistoi, läheisen omakotitaloalueen tiet olivat hiljaisia, hiekkateitä löytyi ja muutenkin oli hyvä olo.

Alkuun oli vaikeaa, mutta lopulta tatsi löytyi ja rytmi tuli luonnostaan.

Huomio siirty vasemman scalenos medianus lihaksen kipuiluun ja vasemman nilkan ylimääräiseen eversio "flippi" taipumukseen. Fokus ongelmiin ja pyrkimys liikeen muuttaamiseen. Hieman tiukemmaksi korsetti, ettei lantio taas vedä tien laidasta toiselle brazzzzilian shaking tyylillä... Olkapään rentoutus, hengityksen rytmitys ja pehmeämpi jalan rullaus.

Taas tien päällä ja voittaja olo! Spurtti kotiovelle.

Ajattelin pyrkiä juoksutreeniin kolme kertaa viikossa.

Sitten lihaskunnot ja koordinaatio treenit keskikropalle+venyttelyt.

Uutena mausteena Beonce tyylinen koko kropan sheikkaus up'n Down tyylillä+ side veivaus. Eikä nyt ihan huonosti mennyt. Vaatii muuten aika kovaa keskikropan hallintaa!

Kropan kehittämistä uusiin suuntiin. Hitaasti aloittaminen on parempi.

Välikommentti: Astmaa ei kuulunut ei näkynyt!
(Opiskelen niiin mahtavaa alaa...)
Avaava lääke kuitenkin mukana ja pieni pelko perseessä kohtauksen alkamisesta.

Miksi ihmiset eivät arvosta hengittämistä?! Jumalauta mikä fiilis kun sai loppuun asti henkeä ja keuhkojen tilavuus tuntui kasvavan potenssilla kymmenen!

On köyhällä pienet ilot..
*Riemastunutta myhäilyä, käsien yhteen taputtamista ja pomppimista työtuolilla*

Parasta kaikessa:

Tunne treenin jälkeen. Fokus löytyi ja mieli tasottui. Turhautuminen tiessään ja olo, että kaikki tapahtuu aikanaan.... No wörries.

Opin kroppani kautta, pystyn keskittymään kroppani kautta ja olen parhaimmillani kroppani kautta!

Tämä selittää fetissini kunnon reivaamiseen, pakkomielteeni liikuskella luentojen aikana, mielettömät fiilistelyn potilaita hoitaessa, hullun treenihimoni, taipumukseni kosketteluun ja varsin vapautuneen paneutumiseni makuuhuoneen puolella.

Mahtavia nämä heureka hetket...
*Ryystö soijamaito-mansikka-banaani- smoothiesta*

------------
Tiede lehdessä oli muutava hyvä artikkeli:

Viimeksi ihmettelin kielen käyttämistä keskusteluiden aikana. Vastaushan tuli varsin pikaisesti eliömaailmasta.

Eläinmaailmassa koiraslinnut laulavat varsin runollisia pitkiä sonaatteja naaraille, mutta muille koiraille popihtavammin. Tarkoituksenahan on vain pästä akkojen kanssa pukille?

Lisääntyminen on tavoite keskusteluissakin?

Löytyi myös artikkeli parisuhteen keskusteluista ja nk. "avoimista/tulkinnanvaraisista" kommenteista.

Esim. Sen sijaan, että kysytään suoraan "Kuka vie roskat", heitetään ilmaan kommentti "Roskis on täynnä."

Jos syystä tai toisesta kehittyy sanallinen riita voi toinen aina vedota siihen, että tulkitsit minut väärin. Selkeää pelaamista?

Artikkelissa tuotiin ilmi, ettei pitkään keskenään elänneet tehneet keskustelussa yhtään sen vähempää väärnymmärryksiä kuin täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Syy on hyvin yksinkertainen: Elinkumppaninsa uskoo jostain kumman syystä ajatusmaailmaltaan samanlaiseksi ja siksi heittää ilmaan tulkinnanvaraisia kommentteja kommentteja. Tuntemattoman ihmisen kanssa pyrkii aina asettumaan toisen ajatusmaailmaan ja tokihan väärinymmärryksiä aina sattuu, kun toista ei vielä tunne.

Ja tietystihän artikkelissa tuotiin jälleen yksi universaali itsestäänselvyys esille: Miehet ja naiset kommunikoivat eri tavalla. IHANKO TOTTA?!

Luulisi, että ihmiskunta olisi päässyt näiden tietojen perusteella kommunikoinnissa kehitysaskeleita eteenpäin, mutta vain huonompaan suuntaan ollaan menossa.

Toki jokainen voisi funtsia asioita ja kuten minäkin, kokeellisesti nauttia rajojen testaamisesta.

Esimerkkinä risteilyllä käyty keskustelu kundiporukan kanssa ja tietystihän aiheena oli yllättäen seksi. Yksi kundi tokaisi, että lämpö ja läheisyys on ne tärkeimmät tekijät, sekä hellyys. Ei vain seksi.

Vieressäni istunut kundi paljasti puhujan olevan parisuhteessa ja minähän suupalttina huudahdin, että tästähän tietää kundin olevan totaalisesti tossun alla ja otin ryystön lonkerosta.

Vieressäni istunut naurahti ja myhäili, että toi oli kyl aika hyvä.. Tätä myhäilyä jatkui monta kertaa päivän aikana, vaikka keskustelu oli siirtynyt jo aivan uusiin sfääreihin.

Kannattaa kysenalaistaa normaalit sukupuolten luomat rajat ja asettua toisen sukupuolen rooliin keskustelun aikana.

Tämän asetelmat herättämät reaktiot ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja avartavat omaa mailmankatsomusta.