Ääh, miks mä en tajua

sienistä mitään? Onnistun poimimaan kaikkea epämäärästä jota ei uskalla syödä siinä pelossa että ne sisältääkin myrkkyä. Ainut tuntemani juttu on se keltanen, hyvänmakuinen nami-sienikastikejuttu, mutta tarvitaan vaan pari kellertynyttä koivunlehteä maassa ja mä en löydä ainuttakaan. Ja toisaalta mun luonnon tuntemus on niin heikkoa, etten ole olenkaan varma, kasvaako niitä kuteleita siinä lepikossa, minne rämmin. Pitäs olla se koira, sais pomppia puskissa ilman näitä hankalia verukkeita.

Tuli eilisessä matsissä jännitettyä siihen malliin, että tänään on pakko lähtä samoileen. Puolukat ei ole vielä kypsiä savossa, joten pitää keksiä jokin aihe rampata metikössä punertumista odotellessa. Löysin kirpparilta vuosien hakemisen jälkeen sen keltaisen sadetakin, bonuksena siihen sai kaheksan erkin yhteishintaan myös kirkkaankeltaset pöksyt. Kunhan kiskon sen kostyymin päälleni ja ne kirkuvanpunaiset kumpparit jalkaan, mun perse pystyssä jorpakossa pällistely näkyy varmaan hyvinkin kauas.