Ei sais nauraa, mutku..

Tilattiin lemmikkieläinliikkeestä pisceille sellaset laatat kaulaan killumaan, missä on niiden nimet ja meidän molempien puhelinnumerot. Oltiin molemmat paikalla ja lueteltiin omat numeromme kaupan tädille, joka raapusti ne tilausvihkoon.

Laatat tuli eilen postissa ja kappas kummaa, nyt pitää lähteä kaiverruttaan ne uusiks, kun muru oli sanonut sitten vanhempiensa puhelinnumeron. On vähän julmaa naureskella raksulle, mutta on se vaan niin sulonen..

Tai sitten tää on sen ovelaakin ovelampi salajuoni saada mut lähtemään muuallekin kuin metsiin riehumaan koirien kanssa, kuka tietää ;) Oon kyllä liikaa mökkiytyny viime aikoina, ei ole paljon huvittanut käydä ihmisten ilmoilla. Tätä menoa oon valmis muuttamaan vuoden sisällä jonnekin korpeen, tiettöman taipaleen taa torppaan, missä ei ole mitään mukavuuksia. Täytynee reipastua ja saada taas sosiaalinen vaihde silmään.