itsensä kiusaamista

Toinen päivä kahvilakkoa takana. Ei niin paha, kun etukäteen oletin. Tosin vähentelin asteittain ennen lakkoon ryhtymistä. Nyt on hirmu tekemisen hinku. Jotain liikunnallista pitäs päästä vääntämään, kun ei voi istua vaan höyryävä kahvikuppi kädessä. Kahvihan on keksitty sitä varten, että ihminen saa olla laiska ja vaan nautiskella.

Muutoin en edes harkitsis kahvin pois jättämistä, mutta kun nukkumasa on unohtanut mut listaltaan, niin kaikki keinot on kokeiltava. Eilen oli villi päänsärky, toivottavasti täks päiväks ei kehity samanlainen. On tässä myös vähän sellaista itsensä kiusaamismentaliteettia, että kokeilee tahdonvoimaansa. Täytyy todistella itselleen, että minähän en välttämättä tarvitse mitään tai ainakaan en ole riippuvainen yhtikäs mistään.