Niin on taas mukavaa

Kissat iloittelee tässä virikeköyhässä kämpässä tuijottelemalla tuntikausia kylpyhuoneen lattiakaivoon. Niiden uusin villitys on riipiä viemärimonttua suojaava muovilärpäke irti ja sulloa kylppärin matot pikku uimareissulle. Olivat saaneet samalla junttattua koko hajulukon täyteen karvamöhnää, koira on selvästi ollut juonessa mukana ja toimittanut tukemateriaalia. Puoli tuntia riitti hupia siitä, kun talon emäntä kiskoi rämettä irti putkistosta ja kiroili ja yökkäili iloisesti vuoronperään. Hajukin oli niin kotoisa, että ihan piti tulla lähemmäs nuuskuttelemaan, ihan kuin se kalman lemu ei olisi koko huoneistoon pelin tuoksinnassa tehokkaasti levinnyt.

Ilkeä omistajanpaska fillaroitsi sitten leipääntyneenä koorautaan ja haki tiukemman tulpan ja runttasi sen hiussieppariverkolla varustettuna harrastelun stoppariksi. Kaatoi samalla kodin putkimiestä blandikseksi, niin ettei juomalähde ollut enää entisensä. Ja ammeenkin roudasi kellariin jemmaan, että siinä meni sekin vähäinen hupi pomppia ammeen alla ja päällä yökaudet ja paukuttaa poistoputkeä vasten emalirakenteita. Mistäs elukkaparat nyt keksii tekemistä yön pimeiksi tunneiksi.

Vaikka hyvin ovat paikanneet ammeen poismenon jättämää aukkoa tapahtumakalenterissa. Viimeisin villitys on kivuta kirjahyllyn ylätasanteelle ja loikata sieltä kynnet ojossa alla viattomana kuorsaavan ihmisen naamalle. Voi sitä riemua ja huuudon määrää, ei paremmasta viihteestä väliä. Ja mikäli hyllykön päälle punnertaminen tympii, niin onhan aina vaihtoehtoisena toimintaterapiana joko perinteinen ralli kahteen pekkaan pitkin poikin sänkyä tai vaihtoehtoisesti mukaan voi houkutella sen hömelön piskin, jonka mukaantulosta saa aikaan niin paljon enemmän mekkalaa ja muutoinkin eloa öiseen kerrostaloon.