Sisustelua

Laittelin kylppäriä vähän parempaan kuntoon edellisen asukkaan jäljiltä, ja ei voi kun ihmetellä ihmisten piheyttä! Kun muutettiin tähän, niin suihkuletkun jatkeeksi oli kirjaimellisesti teipattu käsisuihku, eikä muutoinkaan ollu kaikki ihan prima buonissimo. Nyt rupesin repimään irti sitä sairaan rumaa rautalankaväkerrystä, jota on kai muinoin käytetty sampoopullojen säilytyspaikkana. Sieltä paljastu alta halkasijaltaan noin sentin kolot, joihin oli askerreltu kiinni pienen pikkuset ruuvit. Väliin jäävä tila oli täytetty näppärästi lyijykynänpalasilla..

Toisella seinällä killu joku kaapinrämä, jota oli asenneltu näköjään huvin vuoksi ylösalaisin ja pultattu kostoksi muutama ylimääräinen ruuvi perään. Ne piti lähinnä kaapin taustalevyä kiinni seinässä, mikä taas olis ollu hyödyllistä koko kaapin painoa ajatellen, jos itse levy olis ollu vähän vahvemmin kuin parilla niitillä kytköksissä itse kaapin runkoon. Virhearvio sinänsä koskea koko kalusteeseen, sillä keksin syyn siihen, miksi mokoma rotale oli niitattu kiinni miltei kulkuväylälle. Sen suuri tehtävä oli kerätä kaikki huomio omaan hirveyteensä, ettei seinään pinttyneet läiskät ja muutama kymmenen holea näkyis kaikelle kansalle.

Juu onhan se suoraan kasarin alusta toi vessan seinämatksku ja reikiä sen mukaan, kun jokainen on paukuttanu kiinni omat näkemyksensä naulakoista ja muusta säilytysrekvisiitasta, mutta pakkoko ne reiät on ollu jättää imemään kosteutta sisäänsä, kun kyse on märkätilasta? Vetelin puoli tuubia saniteettisilikoonia seiniin ja laskeskelin mielessäni, paljonko kustantaisi laatoittaa koko roska. Ei tuhottomasti, mutta vuokrakämppään ei taida viitsiä. Kun rakas vuokranantajakin tuntuu olevan sitä laatua, että lattiaan uutta muovimattoa vedettäessä on jätetty makkarin paskanruskea alkuperäisilme koskemattomaksi, niin ei tarvinne lähestyä sitäkään tahoa remonttiehdotuksineen.

Mutta tuosta lavuaarin yllä roikkuvasta aataminaikasesta peilistä on päästävä eroon. Voisi tilata jonkun sähkömiehen asentamaan kunnon valaisimellisen peilikaapin paikalle, niin samalla hoituisi kivasti alkuperäinen lampunhirvityskin, jossa suostuu palamaan vain toinen polttimo. Toiseenkin pykälään voi ruuvata ehjän lampun, mutta sitten pääseekin jo ropaamaan sulaketaulua. Ei meillä ainakaan kerskakuluteta, kun naamakin pitää näkyä ihan yhden nelkytvattisen loisteessa. Säästää samalla puuterikuluissa kun hämärässä näyttää vallan nätiltä ilman pakkelointiakin. Pelottaa vaan että jos sitä joutuu kuitenkin uusimaan koko kylpyhuoneen, mikäli sinne saa kunnon lampetin kehiin. Voipi olla sen verta nätti näky muutaman tunnelmavalaistuksessa vietetyn vuoden jälkeen.

Kirjoitettaessa soi Leevi and the Leavings -Kaupungin tavoitelluin remonttimies