pohjanmaalla pelotti

Prööm-brum-brum-pröön! Sellasta oli, eka kerta cartingauton puikoissa! Aivan hillittömän hauskaa, mä otan saman tein takas kaikki ekopiiperryspuheeni moottoriurheilulajien tarpeettomuudesta, nehän on kivoja! En uskaltanu puotella vielä kovin kummostakaan vauhtia ensiyritykselläni, vähän jänskätti että jos se auto keikkaa ympäri tai jotain mutta kyllä siinä silti oli hymy herkässä.

Oltiin käymässä Powerparkissa kaveriporukalla, olihan siellä niitä huvipuistohömpötyksiäkin, mutta tämä jätti kyllä pysyvän muistijäljen. No, oli siellä se yks laite, kun ensin hiissattiin tikun nokassa korkeuksiin ja sitten tipautettiin äkisti ales, joka kans vähän sykähdytti. En oo koskaan ollu kauhee korkianpaikan pelkääjä, mutta kahlehdittuna siihen penkkiin rupesin jo toivomaan että sieltä pääsis alas. Ja pääsihän sieltä, nopiaan sittenkin kunhan sen aika koitti. =)

Mutta täytyy sanoa että ei toi Pohjanmaa ole mun juttuni muilta osin. Kaikki kunnia niille, jotka siellä viihtyy, mutta mua rupes ahistaan kaikki se tasasuus ja jäyhyys. Mentiin kysyy huoltsikalta suuntaa, kaikki baarin ukot käänty tuijottaa ääneti ja tiskin takaa tuli aika ykskantaan ohjeistus; Ylihärmään. Muuta se äijä ei virkannu, lisäkysymyksetkin tuotti vaan toiston, "Ylihärmään". Ei kehattu jäädä kyselee että missä päin se ylihärmä ois voinu olla.. Löydettiin perille sitten ilman alkuasukkaiden apua, tosin seikkailtiin jotain ihme sorateitä niin että oli ihan pakko luikauttaa siinä ilmoille säkeistö Teuvo, maanteiden kuningas -biisiä. Ja kun laulaa saa niin loppu hyvin, kaikki hyvin.