sellainen

Taas se iski, kuumeinen pakkomielle saada oma nelijalkainen läähätysautomaatti.

Sellainen, jolla olisi ihanan pitkä turkki, jotta se voisi kuorruttaa asunnon ja kaikki vaatteet sitkeällä karvapeitteellä. Sellainen, jota pitäisi lähteä kuljettelemaan narussa ulkona kaikkein kamalimmassakin räntäsateessa ja se näyttäisi vaan iloista naamaa kun sinä kastut läpimäräksi. Sellainen, mikä ei yhtään tajuaisi eroa puruluun ja rakkaimpien muistoesineidesi välillä, paitsi jälkimmäiset on sen mielestä tietysti niin paljon kivempia järsittäviä. Sellainen oma ihana.

Olin tänään sellaisen luona kylässä, paitsi että se oli jonkun toisen oma, mutta niiiiiiii-iin ihana. Se tuoksui ihan oikealle, sillä oli juuri oikea katse silmissä ja sen poukkoilu hihnassa oli juuri niin kivaa. Sellainen, jonka nähdessä täysin järkevästä ihmisestä tulee lepertelevä idiootti, jonka päähän mahtuu vain yksi ajatus: oih kun se on überihana! Pakko katsella englanninsetteripentueet netistä ja kerätä roposet kasaan, hankkia kotiin yksi sellainen. (Ja toinen, vähän erilainen, stabyhoun, sitten reilun vuoden päästä.)