Opiskeleen

Kappas, pääsin siihen hakemaani koulutukseen. Sadasta hakijasta vajaa kolkyt otettiin ja onnistuin olemaan hyväksyttyjen joukossa. Alkuun huutelin vaan jipi-jipi-jipiä, mutta sitten rupesin miettimään.. Oonko mä mahollisesti niin toivoton tapaus, että mut on siivottava pois tilastoista mihin tahansa eteen tulevaan rakoseen? Kattoko ne että toi on nyt pyöriny himassa jo ikuisuuden, nyt se vihdoin osotti elonmerkkejä, äkkiä leima paperiin ennen kun se maatuu kotiinsa..

En sitten osaa ottaa kohdalle sattunutta onnenkantamoistakaan hyvällä, vaan heti pitää miettiä, mitä pahaa oon tehny, että näin kävi. Mutta syistä viis, musta tulee opiskelija. Ja hymy on korvissa, pitäsköhän pirauttaa puolelle suvulle ja leuhkia, kun ne olettaa kuitenkin etten saa mitään aikaan elämälläni. Toisaalta viisainta odottaa, että todistuslämiskä on takataskussa, muutoin ne pistää keskenään vedot pystyyn, että kauanko tällä kertaa viihdyn, ennen kun keskeytän. Yllätänkin olemalla hissuksiin.. =)

Nyt jää kyllä rakkautta & anarkiaa vähemmälle. Tässä tilanteessa ei ole viikolla asiaa Helsinkiin, mikä tarkottaa vähintään muutaman hyvän filkan väliin jäämistä, byää.. Olin just saanut aikaan ultimatesuperplanin ajotuksen ja sijaintien suhteen, ettei käy nii kuin viime vuonna, kun juoksi teatterista toiseen kieli vyön alla ja pahimmassa tapauksessa myöhästeli parista näytöksestä. Mutta toivotaan että niitä on mahdollista katsella myöhemmin jossain yhteyksissä, eiköhän osa ainakin tule taas normaalilevitykseenkin. Ei muuta kun laatimaan uutta, vähemmän kattavaa suunnitelmaa siitä, missä sitä peppuaan puuduttaa.