Olin vajaan neljä tuntia poissa, ja koiraparka otti ja meni vähän sekaisin. Haukku kuului ulos asti kun kotiin palailin. Neiti ei halua olla yksinään, oivoi pientä ahditunutta koiraeläintä.
Ollaan yritetty totuttaa sitä pikku hiljaa siihen tosiasiaan, että aina ei voi olla joku vierellä. Se lähti ihan hetkeksi oven taa pistäytymisesta ja pikku hiljaa ollaan pidennetty aikaa. Kehuttu on, mikäli meteliä ei kuulu ja ignoorattu jopa siinä määrin, että ei olla katsottu koiraan päin, jos haukku on raikanut. Päiväsaikaan ollaan päästy jo muutaman tunnin yksinoloon, mutta näköjään ilta oli neitokaiselle liikaa.
Oon tehny aina niin, että yritän ensin väsyttää koiran kunnon lenkillä, että se olisi rauhallinen ja nukkuisi sen aikaa, kun joutuu yksin olemaan. Tässä tietysti etuna myös se, ettei koiruudella olisi rakko halkeamaisillaan tai muu hätä. Olen myös jättänyt sille aktivointileluja ja paljon herkkuja purtavaksi sekä huolehtinut, ettei koira joudu olemaan yksin normaalin ruoka-aikaansa tietämillä.
Sillä on kuitenkin kissat seuranaan, joten ihan yksin sen ei tarvitse olla. Eivätpä ne paljoa koirasta perusta, mutta tyhjää parempi. Ja jos olen jättänyt koiraa yksin pimeän aikaan, olen jättänyt sille eteisvalon päälle. Radiota en vielä ole tohtinut koitaa, sillä pelkään, että sieltä tulee joku kova-ääninen tai muutoin erikoinen mainos, mistä koira hätääntyy.
Suunnitelmissa on hankkia toinenkin koira jossain vaiheessa, että on lajitoverin seura, mutta ensin tämän "esikoisen" täytyisi olla vähän vanhempi ja viisaampi itse. Ja koirallahan on ns. rescue-tausta, joten en odotakaan kaiken sujuvan kuin tyhjää vaan. Tämä nyt oli tällainen tilapäinen edistysaskeleen puute, joku päivä tämäkin tulee sujumaan hienosti. Hyvin homma kuitenkin kaiken kaikkiaan etenee.
Naapureille lisäsin ovessa jo olevan, tilanteesta kertovan pahoitteluviestini alle uuden, lauantai-illan meteliin targetoidun anteeksipyynnön. Toivottavasti kukaan ei ylenmäärin ole joutunut kärsimään rekun ääntelystä, kymmeneltä olin kuitenekin jo takaisin ja koira sulki kiitollisena suunsa. Voi kun olisi se oma talo, vaikka vuokraomakotiasumuskin. Ne vain maksaa ihan hirmuisesti, joten neidin täytynee vain riutua kerrostalossa ja totutella sen ääniin.
3 kommenttia
Saunatontutar
22.3.2009 11:28
Mikäli neuvot ovat tervetulleitä, tässä muutamia eroahdistuksesta kärsineen koiran emännältä:
-Ei kehuja, ei toruja, ei MITÄÄN huomiota, kun lähdet/tulet kotoa/kotiin. Noin 20 minsaa aivan täydellistä noraamista sekä ennen lähtöä, että kotiin saavuttuasi. Älä edes katso koiraan päin. Jos se on tehnyt tuhoja, älä kiinnitä niihin mitään huomiota. Koiran on opittava, että ihmiset tulee ja menee ja ne ei ole mitään tähtihetkiä, vaan normaalia arkea. Toimi ainakin meillä.
-Kilistele avaimia, pue takki päälle, äläkä sitten lähdekään mihinkään. Tai mene hetkeksi ja palaa taas. Ja jälleen koira täysin huomiotta. Siinähän pällistelee =)
-Ei lenkkiä liian lähellä sinun kotoa lähtemistäsi. Se jättää vain koiran ylikierroksille.
-Radion voi ihan hyvin jättää hiljaiselle. Se ehkä sekottaa käytävän ääniä, ettei koira hauku ainakaan niille.
Tässä muutamia. Toivon teille piiiiiitkäjänteisyyttä ja paljon hyviä hetkiä, jotka auttavat jaksamaan ongelmien ylitse! =)
Ps. Suosittelen Jan Fennellin Kuuntelen koiraani-nimistä teosta. Muita koiraoppaita et sen jälkeen tarvitse.
Vastaa kommenttiin
jeera
22.3.2009 11:48
Kiitos vinkeistä! Erittäin tervetulleita kaikki kokemukset ja neuvot, että pääsee edes vähän vähemmällä ts. ei tarvitse kaikkea alusta asti pähkäillä! Täytyykin ottaa käyttöön nuo ehdottamasi kikkakolmoset.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:49
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin