Blogi

Lauantai-ilta. Vaihtoehdot:
1) lue tenttiin
2) surffaile netissä kaikilla juupadaapa-sivuilla.

Kröhöm. Persoonallisuustestini tulokset ovat siis seuraavat:

Vastaustesi perusteella:
Olet 100 % Impulsiivinen

Ekstrovertti ----------------*---- Introvertti
Käytännöllinen --------------------* Intuitiivinen
Ajattelija --------------------* Tuntija
Impulsiivinen *-------------------- Harkitsija

Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta.

Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana.

Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Uuuuh. pelottavan totta.

Testi löytyy osoitteesta www.netello.com...persoonallisuus_testi.php

61 vuotta sitten atomipommi tuhosi Hiroshiman kaupungin ja 260 000 ihmistä sai surmansa. Olin tänään Hiroshima-illassa Töölönlahden rannalla, jossa oli puheita, musiikkia ja lopuksi laskettiin kynttilälyhdyt kellumaan Töölönlahteen. Kaunis, koskettava tilaisuus siitä, miten viisaus ja julmuus tulevat samojen ihmisten sydämistä ja miten ihmisen ylivertainen kekseliäisyys voidaan valjastaa pahuuteen. 1900-luku on ollut verisin koko maailman historiassa ja mitä siitä olemme oppineet? Emme yhtään mitään.

Omat mielen murheet väistyivät taas kuitenkin hetkeksi kun aukaisi silmät ja katsoi laajemmalle.
Oikeastaan kaikkihan on hyvin,
nyt täällä tänään.

Tilaisuudessa lauloi ja soitti nuori nainen nimeltä Elina Kannosto. Koko esityksen ajan mun kaikki käsikarvat oli aivan pystyssä, ei noin kaunista ääntä voi tulla ihmisestä! Aivan upeaa, tästä naisesta kuullaan vielä! Yksi hänen tekemistään lauluista kosketti minua erityisesti. Se meni jotenkin näin (hyräilee):

Kuinka paljon voi sietää
voitko kertoa sen?
Pieni sydän kun tietää ja
tuntee pimeyden.
Kun huomenna kaikki voi olla toisin,
täytyykö vaan opetella
rakastamaan
uudestaan?

Viime viikonloppu oltiin Penan ja Siinan kanssa Faces-festareilla Karjaalla. Vaikka Penan mielestä Kaljaa olisi paljon parempi nimi kunnalle kuin Karjaa. Parhaat festarit ikinä, vilpittömästi! Uskomattoman upea tunnelma ja niin paljon mielenkiintoista tekemistä että harmittaa kun ei joka paikkaan ehtinyt. Jotenkin tuntui levolliselta olla tuollaisessa ympäristössä; tuntee itsensäkin aika sovinnaiseksi ja normaaliksi kun ympärillä on muitakin hippejä ja viherpiipertäjiä. Vaikea kuvailla, mutta siellä ihmisistä huokui tietynlainen suvaitsevaisuus ja idealistisuus, millä en tarkoita naiiviutta ollenkaan. Ja mikä kaikkein parasta, se on aikuisten fiksujen ihmisten juhla, jossa ei typeriä känniääliöitä paljon näkynyt. Ensi vuonna ehdottomasti taas!

http://kuvablogi.com/nayta/1/72974/
http://kuvablogi.com/nayta/1/72952/

Eka työviikko rupeaa olemaan pulkassa. Ihan jees, mukavaa porukkaa ja näyttää jopa et tässä hommassa on jokin logiikka:) Ainahan ne eka päivät on aivan kaaosta, uutta juttua tulee ämpärikaupalla ja yrität muistaa vielä kaikkien 150 työkaverin nimet. Heh. Joku siitä duunista muuten kysyikin; olen rahoitusneuvoja, eli teen luottopäätöksiä ja muuta mukavaa. Ja kaikkein paras juttu tietenkin on se, että siellä työpaikalla on kuntosali, sauna ja taivaalliset lounaat. Että eiköhän tämäkin herkuttelija siellä viihdy:)

Yksi elämän ihanimmista asioista on sen yllätyksellisyys. Asiat voivat muuttua yhtäkkiä ympäriämpäri ja sitten vain yrität räpiköidä mukana...

Sain työpaikan, aloitan elokuun alussa. Vaikka aluksi en niin innoissani ollutkaan, niin nyt kyllä tuntuu aika hyvälle! Ei mulla mitään intohimoa siihen duuniin ole, mutta ehtiihän tuota. Vaikka mihin.

Syyskuussa lähdetään kaverin kanssa joogakurssille, ei vielä päätetty minne. Paikkoja on niin paljon, kertokaa jos teillä on hyviä kokemuksia jostakin!

Siina esitti kysymyksen: " Kaikista maailman ihmisistä ja hahmoista, elossa olevista, kuolleista tai kuvitteellisista, kenen kanssa haluaisit illastaa? Mistä keskustelisitte? Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin kyllä, osaisitte puhua samaa kieltä, kaikilla olisi näkö, kuulo ja puhekyky eikä kukaan olisi nälkälakossa tai söisi illallisseuralaistaan vaikka olisi hirrrrmuinen lohikärmes."

Mielenkiintoinen kysymys. Tätä täytyy miettiä. Kummallista, ettei tule samantien mieleen oikeastaan ketään, jonka kanssa ylivoimaisesti eniten tahtoisi illallistaa. Vierastan hieman ylenpalttista henkilöpalvontaa muutenkin, kunnioitan joitain ihmisiä todella paljon, mutta tekeekö kenenkään ihmisen teot hänestä arvokkaampaa kuin toisesta? Onko paimiolaisen roskakuskin elämä ja mielipiteet arvottomampia kuin Kofi Annanin? Mikä sen ihmisen arvon määrää? Hmmm. Nää on näitä iltayön mietiskelyjä...

Niin joo, vastasin tuohon kysymykseen Siinalle, et tahtoisin tavata Hitlerin. Siina tais sanoo, et hulluhan minä olen, niin kai sitten:) Kysyisin varmaan, et mikä helvetti sitä oikein riivaa? Mutta Dalai Laman kanssa illallinen olisi varmasti miellyttävämpi, noin niinkuin ruokaseurana jos ajattelee.

Hyvää yötä tai huomenta kaikille, minulla taitaa olla nukkumaanmenoaika:)

Olipas ihana päivä tänään! Olen koko päivän leikkinyt köyhän naisen matkustelua; aamulla kävin stadikalla vesijumpassa (Mallorcalla uima-altaalla) ja illalla vielä Mustasaaressa laivalla (Karibian risteily). Täällä Helsingissä on niin hurjasti kaikkia ihania paikkoja, että tuntuu ettei millään kerkeä käydä niissä kaikissa!

Huomenna työhaastatteluun, olispas mukavaa jos sais sen paikan niin vois rauhoittua vähäksi aikaa. Niin ja vaikka matkustella:)

Kotona jälleen, Oulun reissu olikin aika hätäinen kun en ehtinyt oikein mitään enkä mihinkään. Mökillä oltiin siskon kanssa ja sahattiin polttopuita oikein urakalla. Ei ollu hellettä, mutta ei kyllä onneksi hyttysiäkään.

Eilen Aki kävi kasaamassa mulle 2 lipastoa ja minä tiitteränä vahasin ne oikein komiaksi. Niissä vahahuuruissa sitten nukuin yön, montakohan noista jäljelläolevista aivosoluista on vielä elossa? Tänään sain sitten tavarat järjestykseen ja viimeisetkin pahvilaatikot purettua: 1,5 kk muutosta, taitaa olla mun ennätys! Että nyt sopii sitten tuttujen ja kylänmiesten tulla käymään.

Niin ja värjäsin rastat. Yksi tuttu luonnehti jonkin aikaa sitten mun hiusten väriä "ei minkään väriseksi", no nyt on väriä vaikka muille jakaa, ha! Niistä piti tulla tummanruskeat, tuli mustat. Väriä meni 3 pakettia.

Tänään hurjaa työnhakua netissä, en edes muista kohta mitä kaikkia paikkoja olen hakenut. Että jos joku tietää työpaikan joka on mukavaa ja leppoisaa ja siitä maksetaan tuhottomasti, niin voi sitten ilmoitella tänne suuntaan kiitos.

Jos olisin viisaampi
ja sydämeltäni nöyrempi
jos ajattelisin aina selkeästi
heräisin aikaisin
ostaisin ruusun ja toisenkin
ja sylini olisi lämmin
niin kuin vielä eilen

Jos olisin sievempi
ja luonteeltani säyseämpi
jos ajattelisin muista lempeämmin
heräisin aikaisin
kampaisin tukkani hienommin
ja hymyni olisi lämmin
niin kuin vielä eilen

Hassulta näyttää nyt tuo viimeksi kirjoitettu, sillä Vilppu oikeasti iski talttahampaansa eilen mun ranteisiin niin että lääkärireissu tuli. Minäkin pidän itseäni muka tosi kovana gimmana, mutta taju meinasi lähteä kyllä useampaan kertaan kun sen verimäärän näki... Uuuh. No kiltti lääkärisetä puhdisti ja laittoi laastaria, hyvä ettei puhaltanut vielä:) Tänään vielä aika kädetön meininki, mutta pikkuhiljaa paranemaan päin. Toivottavasti menee tuo tulehdus ohi ilman antibiootteja, jostain nimittäin luin että esimerkiksi suoliston bakteerikannalla menee jopa puoli vuotta palautua entiselleen yhden antibioottikuurin jälkeen. Uskomatonta! Ja sellaisia ihmiset jauhaa kuin heppa kauroja! Onko niin, että nykyään on unohdettu kokonaan ihmisen kehon ihmeellinen kyky paikata virheet ja luotetaan vain liiaksi lääkkeisiin ainoana parannuskeinona? Hmmmm. näihin mietteisiin laitan kylmägeelipussin kanssa tutimaan:)

Minä sain töitä. Olen nykyään varastoduunari. Aika hyvin viittä vaille maisterilta:) Nyt minä sitten varmaan olen se prekariaattien tarkoittama paskaduunin pätkätyöntekijä... Mutta jonkin aikaa sitä vaikka seisoo päällään, kunhan leipää riittää. Ja onhan ne ensimmäiset hetket siellä hirressäkin kaikkein vaikeimmat, et kyllä kaikkeen tottuu. Eivaan ihan vakavasti ottaen se duuni on niin tylsää, etten voinut sellaista kuvitellakkaan. Mutta masokistisen luonteenlaatuni mukaisesti ajattelin, että se on ihan hyvä välillä muistaa että se raha ei kasva puissa, vaan se tulee raatamisesta. Ja jos joku ihminen voi tehdä tuollaista työtä vakituisesti, niin kyllä minäkin sen yhden kuukauden kestän! Ja tietysti haaveilen, että pääsen ajamaan sillä trukilla:D

Yksi ilonaihe viime aikoina minulle on ollut se, että veljeni perheen preeriakoira Vilppu on hyväksynyt minut laumaansa. Ei enään nilkkojen pureskelua eikä verenhimoisia hyökkäilyjä kohti ranteita, vaan rapsunkerjäystä ja syliin tunkemista. http://irc-galleria.net/view.php?nick=Snu&image_id=34857589
Nytkin se istuu minun sylissä pienellä rullalla. Miten toinen voikaan olla noin suloinen!! <3