Elamaa, elamaa, elamaa on tamakin...

Hmm. Uusi vuosi tuntuu hyvalta. Ehkapa tasta(kin) vuodesta tulee elamaa muuttava ja uudistava vuosi. On toisaalta hankalaa, kun suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Mutta toisaalta se pitaa elaman mielenkiintoisena. Esimerkiksi tama meidan Irlannissa oleskelu. (oleskelu on hassu sana. toim. huom.) Alunperin suunniteltiin tulevamme vuodeksi. Vuosi on kohta taynna eika meilla ollut mitaan uutta suunnitelmaa. Taalla on ihan ok olla enka tieda mihin sita sitten menisi, jos taalta lahtisi. Leikiteltiin ajatuksella lahtea joko Italiaan tai Espanjaan kielta opiskelemaan ja sitten toihin, mutta sinne menisi paljon rahaa eika siella tienaisi kovin hyvin. Ja millaista tyota sielta sitten niin heikolla kielitaidolla voisi saada (en siis elattele kuvitelmia, etta parin kkn kielikurssin jalkeen puhuisin sujuvasti.) Kun nyt on ihan ok-palkkainen vakityo, tuntuisi tyhmalta menna muualle raatamaan jollain 300 euron kk-palkalta tyohon, joka ei vastaisi koulutusta. Ja jos Euroopassa pysytaan, ainoa jarkeva vaihtoehto Irlannille olisi Iso-Britannia kielen ja tienestien kannalta. Naiden pohdintojen jalkeen sitten ikaan kuin alistuin ajatukseen, etta taalla nyt toistaiseksi pysytaan. Ja kuten sanoin, mukavaahan taalla on, mutta silti. Kun ei haluaisi jumia paikoilleen.

Vaimokehan sitten keksikin suunnitelman. Tai sanotaanko, etta heratti henkiin koyhien opiskeluvuosien unelman, johon meilla ei silloin olis mitenkaan ollut varaa. Haaveiltiin, etta reissattais ainakin pari kkta Aasiassa ilman mtn tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja. Matkattais ensin Venajan lapi Trans-Siperian express-junalla Kiinaan ja jatkettais sielta sitten miten mieli tekee. Ympari Kiinaa, Hong Kongiin, Japaniin, ehka Koreaan. Ja sitten kun ei enaa huvita (tai no. todennakoisemmin sitten kun rahat loppuu.) palattais takaisin. Tai mihin ikina mentaisiinkaan. Ja nyt tama unelma on enemmankin suunnitelma, kun meilla on viimein taloudellisesti mahdollisuus toteuttaa se. Eli nyt suunnitelma on tama. Ollaan taalla edelleen toissa ensi syksyyn asti. Saastetaan sina aikana mahdollisimman paljon rahaa. Sitten lahdetaan maailmalle. Ei polteta siltoja takanamme, etta on viela mahdollisuus tulla takaisin ehka samaan tyopaikkaan. Tai sitten muuhun tyopaikkaan Dubliniin. Itse toisaalta olisin vahan sita mielta, etta voisi yrittaa saada toita Englannista (vahan vaihtelua elamaan. heh. onkohan mulla ongelma. sitoutumiskammo tai jtn.), mutta luultavasti helpompaa olisi tulla takaisin Dubliniin. Taalla on kuitenkin kaikki paperiasiat kunnossa ja tuntee jo kaupungin. Olisi varmasti helpompi saada toita. No, joka tapauksessa, yksi taman "breikin" tarkoitus on miettia mita oikein halutaan tulevaisuudelta. Mitaan en aio kuitenkaan tanne jattaa, niin etta olisi "pakko" tulla takaisin. En halua sitoa itseani.

Nyt kun ollaan tata mietitty ja otettu selvaa asioista, tuntuu tosi hyvalta. Tietenkin on _mahdollista_, etta jtn tapahtuu eika voidakaan lahtea tai paatetaan jtn muuta. Mutta tuntuu niin hyvalta, kun on tiedossa uusia tuulia. Juuri kun meinasi ruveta tympimaan taalla oleilu, jo sen tiedostaminen, ettei taalla olla enaa kuin puolisen vuotta, saa kaiken tuntumaan paremmalta. Ja sitten on taas kaikki avoinna. Just the way I like it :D