Excuse me, how much is the clock?

Pitkasta aikaa yovuorossa. Turhan paljon vaskaa jo, viela on nelisen tuntia jaljella :( Tahan aikaan (tai siis viimeset 3 tuntia) on niin hiljaista, etta vakisinkin alkaa vaskaa. Varmaan suunnilleen tunnin paasta taas tulee suorastaan kiire mika on osaltaan kettumaista kun on ihan loppuvasy ja tahtoo vaan kotiin. No, enaa yks yo (aina rupeaa soimaan paassa joku ianvanha euroviisu "yksi hullu yo, villi sydan lyo...". ihmeellinen on ihmismieli. muistan jotain biiseja 15 vuoden takaa mutta en muista mita tein eilen. kutsuvat sita dementiaksi.) ja sitten ne kaivatut vapaapaivat.

Ylihuomenna mennaankin sitten vaimon kanssa balettiin. Me ollaan niin HIENOSTUNEITA ja SIVISTYNEITA. Ei mutta kivaa menna. En ole ikina kaynyt. Kaikkea pitanee kokeilla. Ainakin kerran.

Piakkoin onkin sitten suunta kotiin jouluksi. Vahan pikainen visiitti vaihteeksi, mutta kivaa joka tapauksessa. Jotenkin joulumieli ei ole oikein ehtinyt tarttua. Huolimatta tyopaikan katosta roikkuvista hirtetyista joulupukeista. (tai ehka juuri niiden takia.) Tai naapurin helvetillisista jouluvaloista. Siis oikeasti. Mika voi inspiroida ihmisen laittamaan samaan ikkunaan ei vain yhta, eika kahta, vaan kolme isokokoista, raikeissa eri vareissa valkkyvaa (ja yksi niista vielapa huojuu puolelta toiselle) joulupukki- tai lumiukko-hahmoa? Eiko vahemmastakin saa jo tervekin ihminen epilepsiakohtauksen? Ja kyseinen naapuri kruunasi komeuden viela asettamalla ulko-oven ja kyseisen ikkunan valiin vahintaan metrin korkuisen kolmiulotteisen joulupukin (joka sentaan, kiitos luojalle pienista palveluksista, ei valky eika huoju). Siis jouluvalothan itsessaan voi toki olla kivoja. Kunhan on kohtuus kaikessa. Ja valkkyvat eri variset valot nyt vaan menee minun kitsch-kynnyksen yli.

Ugh. Olen puhunut.