Gee is back. Allright.

Hah. Karsin nettipimennosta viikkotolkulla, kunnes viimein sain aikaiseksi hankkia langattoman yhteyden. Ja simsalabim. Sehan toimii. Siis etta voi saada nettiyhteyden toimimaan kirjaimellisesti parissa minuutissa, menee ihan yli kasityskyvyn. Hallelujah.

Lauantai-ilta (tai kaipa tama on jo yo. keskiyo.) ja tulin vastikaan toista. Takaisin toihin menen suunnilleen 7 tunnin kuluttua. Joten biletys ei tule kyseeseen. Tosin vaimoke ilmeisesti on bilettamassa. Kenen kanssa, ei tietoa. Ihmetyttaa vahan. Han ei todellakaan ole sellainen ihminen, joka yhtakkia tutustuu uusiin ihmisiin ja lahtee bileisiin niiden kanssa. Mutta meidan erittain rajoitetusta tuttavapiirista en kylla keksi yhtaan ihmista, kenen kanssa han nyt voisi olla liikenteessa. En kuullut nimittain puhelimessa mitaan, kun han soitti ja kertoi missa on ja mita tekemassa. Kuulin vaan etta kyseessa on bileet kaupungin etelapuolella (ja me asutaan pohjoispuolella. eli ne bileet voi olla jossain ihan hevonvtussa.) ja etta olisin tervetullut mukaan. No joo. Mikas siina ellei olisi toihin meno. Hmm. Siis eipa silla etta olisin mikaan mustasukkainen kyttaaja. Hyva vaan etta toisella on hauskaa. Tama epaluonteenomainen kaytos vaan ihmetyttaa.

Mutta eipa mun kannata murehtia. Pitaa yrittaa menna nukkumaan ja toivoa, etta huominen paiva toissa olisi ok. Ei jaksaisi samanlaista pskaa kuin mika edellinen aamuvuoro oli. Gee vaikenee. Mutta vain hetkeksi.