Hirmutyostressi.

On tama toissa oleminen sitten NIIN raskasta. Kiiretta pitaa. En ole tanaankaan muuta ehtinyt, kuin lahettelemaan monia henkilokohtaisia mailejani, googlettamaan omaa nimeani, lukemaan kymmenittain tuntemattomien ihmisten blogeja. Ja nyt piti sitten viela ruveta kirjottamaan omaa blogia. _ultimate boredom_ Hemmetti kun tassa duunissa nayttaa olevan suunnilleen 8kk vuodesta niin jarjettoman kiireista, ettei ehdi koko tyopaivan aikana vessassa kaymaan, ja 4kk taysin _kuollutta_ Asiakkaita ei nay, puhelin ei soi, ja taalla pitaa silti seisoskella tyhjan panttina. Vahan tasapainoisempi rytmi olisi mielenterveydelle huomattavasti parempi. Mutta minkas teet.

Oli viime vkonloppu VAPAATA. Taman vuoden puolella on itse asiassa monesti viikonloppu vapaata, mihin en ole ollenkaan tottunut. Ollaan sitten isketty voimalla kaupungin gay-scenelle, jossa ei olla muuten pahemmin hengailtu :P Ihan kivaisaa oli. Toissa vkonlopulla lyottaydyttiin Tiben mukaan, se baari ei ollut kylla siina mielessa paras mahdollinen etta siella oli suunnilleen 300 miesta ja meidat mukaan lukien noin 6 naista. Mukaan mahtui yksi putsi, joka ehdotti meille kimppakivoja. Sikali kun mtn kuulin hanen jutustelustaan. No joo. Viime lauantaina oltiinkin sitten Front Loungessa. Kivempi paikka. Ensi perjantaina olisi KISS-naistenbileet, mutta josko ei nyt ihan joka viikonloppu kehtaisi radalle lahtea. Johan tassa on jo vanha vakiintunut nainen.

Vanhemisesta puheenollen. Sekin lahenee taas uhkaavasti. Juuri kun ehdin sopeutua siihen, etta olen 25-vuotias. Pitaa ruveta totuttelemaan VIELA suurempaan lukuun. Kaveri jo avuliaasti huomautti "Ootko muuten aatellu, etta olet jo lahempana 50-vuotissynttareitasi kuin syntymaasi?" Kiitti. Nyt ainakin ajattelen. Pitaisi varmaan teha joku sellainen henkisen ian maaritteleva testi. Kun ei olo ole yhtaan sen aikuisempi vaikka kuinka vanhenisi. Siina missa ex-luokkakavereista kuulee vain, kuinka ne menevat naimisiin, saavat lapsia ja ostavat taloja ja mie se vain painelen ympari maailmaa. Kun sain ensimmaisen vakityopaikan, alle vuoden paasta alkoi jo ahdistaa, etta pitaisi vaihtaa maisemaa. Ei taida tuo aikuistuminen olla ihan minua varten.

Mutta onko pakko aikuistua jos ei taho.