La buena vida.

Hmm. Sain yllattaen mailia vanhalta ala-asteaikaiselta ystavalta, jonka kanssa ei ole tullut pidettya yhtaan mitaan kontaktia ainakaan kymmeneen vuoteen eika juuri mitaan kontaktia suunnilleen viiteentoista vuoteen. Ilman aikamme suurta keksintoa facebookia tuskin olisin hanesta kuullut ikina mitaan. Noh, han kertoili elamastaan ja kyseli mita mulle kuuluu.

Aion nyt sanoa (siis kirjoittaa. joo joo.) jotain erittain omahyvaisen ja typeran kuuloista. Havettaa jo etukateen. Mutta kun minusta tuntuu etta mun elama on niin sata kerta kertaa parempaa kun juuri kenenkaan tallaisen vanhan tutun, joista kuulee. Siis totta kai ihmiset arvostaa eri asioita elamassaan ja ehkapa nama mun vanhat tutut, joita alentuvasti saalin, ovat itse asiassa onnellisia ja ajattelevat minua samalla tavoin saalien. Mutta siis. Tama tuttavani, joka siis mailasi, asuu pienessa kaupungissa siella keskella ei-mitaan, josta niin onnellisena lahdin pois. Siis "kaupunki", jossa on tyyliin yksi baari ja pari vaatekauppaa jne. Eika siina mtn, eihan kaikkien tarvitse asua suurkaupungissa tai jtn. Mutta tassa kyseisessa pikkukaupungissa on sangen vaikeaa saada toita. Tuttavani on ollut yli vuoden vailla oman alan toita (hoitoalalta on valmistunut.) ja iloitsi nyt, etta sai viimein tyopaikan. Ei edelleenkaan omalta alalta. Itse asiassa bingoemantana. Siis tyohan on tyota. Ei siina mitaan vikaa. Mutta siis... no joo. En uskalla edes julkituoda snobbailevia mielipiteitani poliittisen korrektiuden nimissa. Niin ja onhan hanella toki aviomies ja lapsiakin. (mika minun mielestani vain lisaa tahan ankeuden maaraan. mutta sekin on varmaan sopimaton mielipide.)

Ja mina itse sitten koetan kertoa elamastani vaatimattomasti. Ei pida kehuskella liikaa, miten onkin hyva koulutusta vastaava tyo ja rahaa kuin roskaa. Jatan kertomatta miten Sardinian lomalle olen kohta menossa ja sitten myohemmin loppuvuodesta ehka Meksikoon. Myoskaan en mainosta nykyisen kotikaupunkini kulttuuritarjontaa, miten kaydaan aina ulkona syomassa erilaisissa etnisissa ravintoloissa (siina kyseisessa pikkukaupungissa saattaa ehka olla yksi kiinalainen ja Hesburger, siina niiden etnisten ravintoloiden tarjonta)ja missa kaikissa tapahtumissa/festareilla/nayttelyissa sita on taas tullut kaytya. (olen siis ironinen. eihan mun elama nyt oikeasti kovin glamouria ole. mutta verrattuna eraisiin muihin ihmisiin se alkaa tuntua glamourilta. heh.)

Mutta kuten sanoin, mahdollisesti han samoin kuin muut samassa tilanteessa olevat tuttuni ajattelevat minua saalien. Ei silla Geellakaan hyvin mene, huitelee vain jossain ulkomailla juurettomana, ei ole asuntoa eika autoa tai mitaan muutakaan eika se edes miesta saa. Parasta varmaan etta pidetaan kaikki omat elamamme ja ollaan onnellisia.

Huoh.