Kesa.

Dublinissa on ollut viimeisen viikon ainakin ihmeen hyvat kelit. Siis lamminta. Aurinkoista. Lahes joka paiva. Tasta asiasta tuskin uskaltaa puhuakaan ettei vain lumous rikkoutuisi.

On ollut viime aikoina ikava kesaa. Lahinna sellaista nostalgista "kun-olin-nuori"-kesaa. (joo joo. en nyt vielakaan mikaan elakelainen ole. mutta selitan.) Kun olin teini ja oli vaan jotain kesatoita muutamaksi viikoksi. Muuten hengailua. Jotenkin huoletonta menoa. Ja aurinko aina paistoi ja kesayot olivat niin kovin valoisia. Huoh. On se kummallista, miten aika todellakin kultaa muistot. Realistisesti ajatellen tiedan, etta teiniyteni kesat olivat itse asiassa tosi tylsia. Ei rahaa. Jumissa keskella ei-mitaan. Ei hellua (tai sitten sellainen hellu jota ei lammolla muistella.) Silloin sita haikaili, kun olisi rahaa ja voisi menna ulkomaille/festareille/mihin tahansa muualle kuin missa oli silla hetkella. Teiniangsti painoi rintaa ja ahdisti kurkkua. Ja silti sita nyt muka kaipaa.

Hoh hoi. Ei kai sita ihminen olisikaan ellei aina kaipaisi jotain muuta. Jotain mennytta tai tulevaa.

Niin muuten. Se naytelma perjantaina oli ai-van mah-ta-va. Saatiin kirjaimellisesti viimeiset liput (oikeasti. viisi viimeista lippua.) ja oli kylla kokemus. Se oli sellainen yhden naisen naytelma - perustui tosi tarinaan. Nayttelijatar oli kylla ilmiomainen - kuvitella etta olet ihan yksin lavalla koko naytelman ajan ja pystyt pitamaan koko yleison taysin hallussasi. Elaytymaan moneen eri elamanvaiheeseen taman naisen elamassa. Oli todella vaikuttavaa.

Ne meidan pienet bileet sitten olikin vahemman vaikuttavat. Ne ikaan kuin kuivuivat kokoon. Piti olla viisi hlo seka mie ja vaimo seka kamppis. 3 hloa perui, 2 olivat yli tunnin myohassa (joo joo kultsit, ei ollut teidan vika, tiietaan :)) ja kamppis oli liian vasynyt osallistuakseen elamointiin. Toinen asia oli, etta tehtiin vaimokkeen kanssa taktinen virhe ja kaytiin ihonpuhdistuksessa samana paivana - naamat oli ihan riekaileina. Jeesus etta olenkin edelleenkin pahan nakoinen. No siis naiden kaikkien pikku juttujen takia varsinkaan vaimo ei ollut biletuulella - siis ulosmenotuulella. Mentiin sitten kuitenkin vahan kaymaan muiden kanssa, mutta kun. Mentiinkin eka sellaiseen hienosto-hetsku-paikkaan. Ei silla etta mie mikaan heterofobi noin yleensa olisin, mutta en ollu ihan valmistautunut siihen hienostohetskupaikkaan. Marssin siis sisaan lenkkareissa ja farkuissa ja naama verilla. Ja havaitsin etta kaikki muut olivat hankkineet asukokonaisuutensa Yves Saint Laurentilta tai jotain vastaavaa. Ei ollut ihan kotoinen olo. Ja vaimoketta vitutti. Niin lahdettiin sitten yhen drinksun jalkeen kotiin. Oli lyhyet bileet.

Njoo. Mutta nyt perjantaina lomalle! Sardinia here we come :D