Mahdollinen suunnitelmanmuutos.

Hmm. Nyt mietityttaa. Tuli vaimokkeelta maili, etta pitaa puhua illalla. Mina tietenkin dramaattisena ihmisena rupesin tivaamaan, etta mista on kyse. Kuulostaa niin vakavalta. Niin vaimoke sanoi, etta kyse on meidan Irlannissa pysymisesta. Tai mahdollisesti pois muuttamisesta.

Kysehan on siita, etta vaimoke ei ole kovin onnellinen taalla. Itse jostain selittamattomasta syysta viihdyn taalla hyvin, vaikka voisin nimeta noin kymmenen kertaa enemman Irlannin huonoja puolia kuin hyvia. Mutta tietenkin, kun vaimo ei ole onnellinen niin en ole minakaan. Ollaanhan me suunniteltu, etta ehka sitten parin vuoden paasta karistetaan Irlannin polyt (tai no. vaikka sadekuurot. tai jotain.) kokonaan jaloistamme ja suunnataan sitten Espanjaan. Noin niin kuin pysyvammin. Mutta etta ensin viela pari vuotta oltais taalla toissa ja saastettais. Valilla tosin mentais pariksi kuukaudeksi Etela-Amerikkaan espanjan kurssille ja sitten tultais takaisin.

Mutta nyt vaimo kirjoitti, ettei han tieda onko se rahan saastaminen sen arvoista. Kun ilmat on aina niin huonot ja saa vaikuttaa erikoisen paljon vaimokkeen mielialaan. Tokihan se vaikuttaa kaikilla. Toinen juttu on, etta hirvean kallistahan taalla on asua. Lisaksi kaikki muutkin asiat on taalla yhta epaluotettavia kuin ilmasto. Ihmiset yhta lailla kuin yrityksetkin lupailee ihan mita vaan eika mitaan koskaan valttamatta tapahdu. Yksi esimerkki: kaasuyhtio veloitti meita liikaa joulukuussa. Ilmoitimme heille asiasta. He lupasivat lahettaa shekin (siina toinen asia. shekit. elammeko yha pimealla keskiajalla vai mita.) korvaamaan reilut €100.00 jonka ovat meille velkaa. Sita shekkia sitten odoteltiin. Se viimein saapui maaliskuussa. Olivat kirjoittaneet sen vaaralle nimelle, joten emme tietenkaan pysty lunastamaan sita. Uutta shekkia odotellaan edelleen. Toisekseen byrokratia on perkeleellista. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Silti jostain kumman syysta rakastan Irlantia ja Dublinia. Ajatus pois muuttamisesta mietityttaa. Mutta toisaalta. Onko tama nyt sitten vain paikoilleen jamahtamista? Kun sita on tanne jo elamaansa rakentanut ja kaikkeen tottunut. Niin pelkaa muutosta. Juuri sita haluan valttaa, etta jaa yhteen paikkaan vain mukavuudenhaluisuuttaan ja missaa muut mahdollisuudet. Ja sen takiahan alunperin Suomesta lahtiessani ajattelin, etta 2 vuotta samassa maassa on maksimi. Sitten pitaa jatkaa eteenpain. Ja onhan taalla jo reilut 2 vuotta oltu.

Toisaalta miten mahtavaa olisi muuttaa Espanjaan jo nyt eika parin vuoden paasta. Sitahan se vaimoke varmastikin ajaa takaa. Voisin oppia viimein kommunikoimaan sujuvasti espanjaksi ja nauttia ilmastosta. Ja ihmisista, jotka todella osaavat nauttia elamasta. Hmm. Olisi varmaan aika jo vaihtaa maisemaa. Mutta pitaa tietenkin selvittaa, mita se vaimo nyt ajattelee tarkalleen ottaen. Haluaako se lahtea nyt ihan kohta vaiko vasta sitten syksymmalla. Ja haluaako se kuitenkin menna Argentiinaan ensin. Pitaa puhua ja suunnitella.

Ay, la mala vida!