Nuoruudenlahde loytyi.

Hah. Mainitsin edellisessa blogissa (jonka siis kirjoitin muutama tunti sitten. kylla. tanaan minulla on aikaa. eika paljon muuta.) etta hankin uudet rillit. Tanaan eka paivaa paassa. Hyva vapaapaivana totutella, kun siina saattaa kuitenkin hetki menna ennen kuin uudet voimakkuudet tuntuvat hyvalta. Nayttaa silta, etta nama rillit tekevat minut sangen nuoren nakoiseksi. Olen tanaan ostanut sangriaa yhdesta kaupasta, viinipullon toisesta seka 6-packin olutta kolmannesta kaupasta. Joka ikisessa kaupassa kysyivat papereita. Kun ikaa on 27 vuotta, tama on harvinaista herkkua. Ja tanaan se tapahtui kolme (3) kertaa.

Ja silta varalta, etta joku nyt huolestuu mahdollisesta alkoholiongelmastani, en siis tyhjentanyt edellista pulloa ennen kuin ostin seuraavan. Piti vain vahan taydentaa varastoja ja sattuu olemaan niin, etta parhaat viini- ja olutvalikoimat loytyvat eri kaupasta ja sangriaa loytyy vain siita kolmannesta, siksi piti siis ostaa nama kaikki juomat eri kaupoista eri aikaan.

Tanaan on siis niin ihmeellisen ihana ilma, etten voinut uskoa. Aamulla tiirailin ikkunasta ulos ja totesin, etta kylla se aurinko paistaa eika nayta kovin tuuliselta, mutta kylla siella varmasti on silti kylma. Irlannin ilmastossa on nimittain kolme (3) paapiirretta.
1.) Sataa
2.) Tuulee
3.) On kylmaa
Naista piirteista on lahestulkoon aina vahintaan yksi lasna. En siis ikina luota siihen, etta olisi oikeasti hyva ilma. Mutta tanaan on koko paivan ollut ihanan aurinkoista JA lamminta. Siis menin ulos _ilman takkia_ eika ollut kylma.

Istuskelin puistossa nauttien auringosta ja tarkkailin ihmisia. Ensin harmittelin, kun tajusin unohtaneeni kannykan korvakuulokkeet kotiin enka taten voinut kuunnella radiota/musiikkisoitinta, mutta sitten totesin etta oli itse asiassa oudon puhdistava kokemus istua puistossa yksin - ilman musiikkia, ilman lukemista, raplaamatta kannykkaa ja puhumatta kenellekaan. Katselin nurmikolla lojuvia teineja, lounasvoileipaansa syovia bisnesmiehia kravaatteineen ja koiraansa ulkoiluttavia elakelaisiaan ja nautin olostani mietiskellen asioita.

Yleensa pidan kuulokkeita elinehtona kaupungissa. Se on tapa ottaa oma tilansa kiireisessa kaupungissa, eristaa itsensa sadoista tuntemattomista joiden kanssa joutuu olemaan lusikka-asennossa ruuhkaisessa ratikassa ja joita joutuu vaistelemaan katujen tungoksessa. Mutta joskus on hyva unohtaa kuulokkeet kotiin ja kuunnella ei-mitaan. Hiljaisuudesta on turha puhua, mutta puistossa ei ainakaan kuule liikenteen melua niin lahelta. Kuulee lintujen laulua ja ihmisten puhetta.

Kaikkiaan voin sanoa etta tanaan on ollut jo todella hyva paiva. Ja kello on vasta 14.11. Vaimoke paasee toista 3 tunnin kuluttua. Hanta odottaa valmis illallinen ja viinilasillinen.

Elama on ihmeen ihanaa joskus.

Kirjoitettaessa soi Pelle Miljoona - Kuva uudesta ihmisesta