Taas vuoden vanhempana.

Synttarit oli ja meni. Oli kivaisaa. Oltiin vaimokkeen kanssa molemmat vapaalla ja han vei minut elaintarhaan (ja ennen kuin huuliveikot ehtivat heittaa aiheeseen jtn nokkelaa. paastettiin minut poiskin sielta elaintarhasta. ihan visiitilla oltiin.), kun ilmoitin etten halua mtn materiaalista lahjaa. Oli kiva, tervehenkinen ulkoilupaiva :) Mulla on noin yleensa vahan kaksijakoinen suhtautuminen elaintarhoihin. Tulee aina mieleen Lassi ja Leevi-sarjakuvan strippi, jossa Lassi kysyy Leevilta, haluaisiko tama tulla mukaan elaintarhaan. Johon Leevi "Tottahan toki! Voimmeko sen jalkeen vierailla vankilassa?" Mutta toisaalta. Monet niista elaimista on vaarassa kuolla sukupuuttoon ja elaintarhoissa on mahdollisuus sailyttaa joitain lajeja. Ja saada ne lisaantymaan. Ja niilla on myos tarkea rooli tiedon levittajana. Ainakin mina idealistina uskon, etta jos ihmiset saavat tietoa ja oppivat elaimista, heilla voisi olla enemman mielenkiintoa lajien sailyttamiseen ja luonnonsuojelutyon tukemiseen. Tottahan on, etta vaikka esim. tiikerilla olisi ihmissilmin katsottuna ihan hyvat tilat, on varmaan paraskin elaintarhan elintila melko saalittava kopio kyseisen elaimen luonnollisesta elinymparistosta. Toisaalta ja toisaalta. Joka tapauksessa, ainakin minun silmin katsottuna Dublin Zoossa oli kaikilla elaimilla melko hyvat oltavat ja ainakin ne olivat pirtean ja aktiivisen oloisia, mika tarkoittanee etteivat ne ihan raakattyja ole.

Muutenkin syntymapaiva oli kiva. Sain pari pakettiakin seka tekstareita ja e-kortteja enemman kuin odotin. Ei moneen vuoteen ole pitanyt mtn suurempaa metelia synttareista (alkaa olla jo siina iassa, etta mieluummin unohtaa oman vanhenemisensa) enka toissakaan maininnut kellekaan mtn. Ne kuitenkin olisivat hommanneet kortit ja suklaarasiat ja vaikka sun mita. Irkut on kovia hossottamaan :D

Ja tyoasioista sen verran. En ole sitten tehnyt mtn sen vuoropaallikon paikan hakemisen eteen. In your face pomo. Ellei han tassa lahipaivina tuo eteeni valmiiksi taytettya hakulomaketta ja pakota minua allekirjoittamaan sita, ei Geeta ylenneta lahitulevaisuudessa. Liittynee tahan sisaiseen anarkistiini, josta blogeilin aiemmin tassa kuussa. Mutta ei vain mitenkaan jaksa kiinnostaa lisavastuu hyvin vahaisella lisaliksalla varustettuna. Pysyn ihan mielellani nykyisessa asemassani viela sen puoli vuotta, mita taalla nailla nakymin ollaan. Ja katotaan sitten reissun jalkeen, ollaanko tulossa takaisin vai kutsuuko ihan uudet haasteet uusissa maisemissa.

Sisainen anarkisti jyllaa jalleen. Mun pitaa olla toissa 7 tunnin kuluttua. Silti vaan cityilen, juon olutta, enka ole aikeissakaan menna nukkumaan lahiaikoina. Rok.

Kirjoitettaessa soi Kamppisten elamointi