Ylpeysjuhlan jalkeen.

On ihan black out. En muista nyt yhtakkia kirjoitinko eilen blogia vai en. Helppoa olisi tietenkin tarkistaa. En kai mie mittaan kirjottanut.

Oli kivat Pridet. Juhlittiin kuin pienet elaimet.

Ihmeellista, miten mie valun aina ihan rappiolle kun vaimo on poissa. Eilen makasin tyyliin koko paivan sangyssa darroissani. Kavin vain hakemassa darraruokaa. (nyt tuli flash back. taisinkin kirjoittaa eilen. ihan sama.) Katoin 2 leffaa, monta jaksoa L-Koodia seka muutaman jakson Frendeja. Oli siis niin tuottelias paiva ettei ikina.

Tana aamuna lahdin kotoa petaamatta petia. Olen siis niin kapinallinen. Kun vaimo on poissa, niin hiiret hyppii poydalla. Mina siis elan kuin Pellossa. (siis pellossa. Lapin maantietoa hyvin tuntevat henkilot saattavat tietaa Pello-nimisen paikkakunnan. Siella eletaan aina kuin Pellossa. hah. hah. hah.) Mutta hassua asiassa on se, etta vaikka olisin sinkku niin ei mulla olisi mitaan kummempaa tarvetta elaa kuin pellossa. Mutta kun vaimoke on poissa niin sillon pitaa kuin uhmalla olla epasiisti ja tuhlata rahaa. Olen niin murrosikainen.