Blogi

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 38. Työmarkkinat - laillistettua ihmiskauppaa. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, eli käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/38-tyomarkkinat-laillistettua.html

[LAINAUS]keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010
38. Työmarkkinat - laillistettua ihmiskauppaa

Työpaikkahaastatteluissa kuvio on aina sama. Kenellekään ei ole epäselvää kuka on ostaja ja kuka myyjä/kauppatavara. Koska työhaastattelussa on kyse tuotannontekijän kauppaamisesta, itse kauppatavara tulee asettaa myyntiin mahdollisimman edustavana. Ennen paikalle saapumista työnhakijan onkin sopeutettava oma ajattelunsa ja ulkonäkönsä vastaamaan yhtiön ajattelua ja imagoa.

Vastassa on yleensä pari-kolme tarkkaavaista ja kriittistä silmäparia. Kauppatavaran ei kuitenkaan pidä vaikuttaa hermostuneelta, sillä jokaisella liikkeellä ja eleellä on merkitystä. Tullakseen toimeen työmarkkinoilla ja markkinataloudessa yleensäkin, työnhakijan tulee piilottaa oma arvomaailmansa ja omaksua niin sanottu virallinen totuus. Mitä päivän lehdet tänään kirjoittavat? Sikainfluenssa, ilmastonmuutos, terrorismin vastainen sota? Näihin voi pohjata hyvät avausrepliikit. Kun loppuun laukaistaan vielä vapauttava kasku, vaikkapa WinCapitan varaan laskelmoitu, tuodaan esille oma nokkeluus ja aikaansaadaan kevyt, aseista riisuva tunnelma. Näin varmistutaan siitä, että kaikilla kaupan osapuolilla on yhteinen, tuttu ja turvallinen, joskin vaikealla tavalla kieroutunut, arvomaailma.

Ihminen on turvallinen silloin, kun hän ei ajattele liikaa. Ihminen, joka nielee iltapäivälehtien valmiiksi pureskellut uutiset kakistelematta, ei tule todennäköisesti aiheuttamaan mielipiteillään suuria ongelmia työyhteisön sisällä. Jos työnhakija osoittaa pystyvänsä nielemään iltapäivälehtien tarjoaman törkyn ilman sen suurempaa aivokrapulaa, hän nielee todennäköisesti myös yrityksen ajatus- ja arvomaailman.

Esiintymistaito ja ruskeakielisyys nousevat työnhakuprosessissa arvoon arvaamattomaan. Esille tuodaan itsestä vain parhaimmat puolet. CV ojennetaan työnantajille niin kuin kauppatavaran käyttöohje. Se pitää sisällään tavaran luonteenomaiset ja siihen ohjelmoidut ominaisuudet, sekä ohjelmointipaikka- ja ajankohdat. Ohjelmoitu kauppakorkeakoulussa. Osaa käyttää tietokonetta. Puhuu sujuvaa ranskaa. Sosiaalinen status ylempää keskiluokkaa. Harrastaa golfia, joogaa jne.

Lisäksi ostajat kyselevät työnhakijalta niitä näitä, saaden selville henkilön yleisen sopeutuvuuden vallitsevaan arvojärjestelmään. Muotiharrastukset, muotivaatteet, muoti-ideologiat ja kaikki sellainen kertoo henkilön tarpeesta miellyttää. Mitä suurempi tarve henkilöllä on miellyttää, sitä vaarattomampi hän on. Miellyttäjä toteuttaa kyseenalaistamatta pomon käskyt ja kertoo sen, mitä pomo haluaa kuulla. "Tosi hyvä idea". "Kyllä se mulle käy". "Tehdään niin".

Jos työnhakijalla on puoliso, kaksi lasta, osamaksuauto ja omakotitalo asuntolainoineen, tarkoittaa se käytännössä jo miellyttämispakkoa. Mitä suurempi perhe, sitä suurempi laina. Mitä suurempi laina, sitä suurempi riippuvuus. Mitä suurempi riippuvuus, sitä suurempi nöyryys. Siksi perhe onkin omiaan lisäämään etenkin perheellisten miesten arvoa työmarkkinoilla.

Raadin edessä työnhakijan esittelee elämänsä matkana, jonka kaikkien uhrausten lopullisena päämääränä on aina siintänyt työpaikka nimenomaisessa yrityksessä. Mitä nopeammin ja enemmän ihminen on ehtinyt saavuttaa ja mitä suurempaa ja epäinhimillisempää ahkeruutta kokelas on aiemman uransa aikana osoittanut, sitä parempaa hintaa hän voi itsestään pyytää. Kaikki ne uhraukset, jotka ihminen on uransa vuoksi tehnyt, loistavat nyt kuin mitaleina rinnassa. Silti kyselytutkimuksissa, joissa mitataan ihmisten arvomaailmaa, sijoittuvat terveys, perhe, vapaus ja ihmissuhteet aina arvojen kärkisijoille. Juuri nämä samat arvot hektinen työelämä vaatii kuitenkin ensimmäisenä uhraamaan.

Ei ole kovinkaan yleistä, että ihminen kuolinvuoteellaan harmittelisi sitä, kuinka hän tulikaan viettäneeksi liikaa aikaa läheistensä kesken ja liian vähän aikaa työelämässä. Ihmisen luontaiset arvot ovat tatuoituneet ihmiskunnan selkäytimeen satojentuhansien vuosien kuluessa ja ovat kaikissa kulttuureissa samat. Nämä arvot eivät kulje käsikädessä rahajärjestelmän ylläpitämien arvojen kanssa.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 37. Moderni orjuus. Jani Laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia(tosin englanniksi), eli käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/34-moderni-orjuus.html

[LAINAUS]tiistaina 9. maaliskuuta 2010
37. Moderni orjuus

Jos sinulla ei ole omasta takaa varallisuutta, sinun on tehtävä työtä elääksesi. Jos taas varallisuutesi ylittää tietyn kynnyksen, sinun ei tarvitse enää koskaan tehdä mitään vasten tahtoasi, vaan olet aina vapaa tekemään mitä ikinä haluat. Riittävän suuri varallisuus ylläpitää itse itseään. Nyt ne ihmiset, joilla ei ole ostovoimaa ja joutuvat sen vuoksi tekemään työtä, elättävät omalla työnteollaan sinutkin. Ei ole vaikea arvata, kumpaan kategoriaan pelin sääntöjen laatijat ovat itse aikoinaan kuuluneet.

Entisaikoina työpakko tunnettiin orjuutena, mutta koska orjuus on virallisesti lakkautettu, siitä puhuminen kuulostaa nykypäivänä tahdittomalta. Mutta kuinka suuresta erosta lopulta onkaan kyse?

Orjataloudessa orja oli määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä oli lupa poistua. Palkkioksi tästä orjan isäntä oli velvollinen huolehtimaan orjansa kelvollisesta elatuksesta. Jos isäntä tahtoi päästä orjastaan eroon, orja vietiin orjamarkkinoille, josta uusi isäntä saattoi ostaa hänet mukaansa. Mitä vahvempi tai taitavampi orja oli, sitä parempaa hintaa hänestä saattoi pyytää.

Markkinataloudessa työntekijä on määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä on lupa poistua. Palkkioksi tästä työntekijä saa palkan, jolla hän itse ylläpitää omaa elintasoaan. Jos hänet irtisanotaan tai hän irtisanoutuu, myy hän itsensä jollekin toiselle työnantajalle ja mitä taitavampi hän on, sitä suurempaa hintaa hän voi itsestään pyytää.

Ero nykypäivän työmarkkinoiden ja entisaikojen orjamarkkinoiden välillä on vain näennäisessä vapaudessa. Nykyjärjestelmässä työntekijä hankkii itse oman asuntonsa ja huolehtii itse omasta elatuksestaan. Työntekijä voi periaatteessa valita itse työpaikkansakin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain hyvin harvoin. Etenkin matalapalkka-aloilla toimivat ihmiset, nuoret ikäluokat ja vaikeasti velkaantuneet kansalaiset joutuvat ottamaan vastaan sen työpaikan, jonka sattuvat saamaan.

Vaikka nykyajalle on tyypillistä asioiden silottelu ja kaunistelu, se ei kuitenkaan muuta totuutta miksikään. Jos ihminen pakotetaan järjestelmän taholta tekemään työtä, kyse on silloin työpakosta. Työpakosta, jota ylläpidetään rahajärjestelmän keinoin, rahan niukkuutta ylläpitämällä. Kyse on edelleen orjataloudesta, nyt vain hieman hienovaraisemmin ja salakavalammin toteutettuna.

"Raha on orjuuden uusi muoto. Vanhasta se eroaa ainoastaan siinä, ettei orjuuttaja ole ihminen, vaan raha itse."

-- Leo Tolstoi --

Työnantajan näkökulmasta työntekijät vapautettiin siirtämällä vastuu heille itselleen. Kun valvontavastuu siirrettiin työnantajalta työntekijöille, työnteosta tuli tehokkaampaa ja tuottavampaa. Työntekijöille annettu näennäinen vapaus sai heidät myymään itse itseään ja valvomaan itse oman työnsä jälkeä. Enää ei tarvittu orjanpiiskuria motivaation synnyttäjäksi. Työntekijästä itsestään tuli itsensä orjanpiiskuri.

"Ketkään eivät ole niin orjuutettuja kuin he, jotka valheellisesti luulevat olevansa vapaita."

-- Johann Wolfgang von Goethe --[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 36. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, eli käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/36-vapautesi-on-ostovoimasi-arvoinen.html

[LAINAUS]maanantaina 8. maaliskuuta 2010
36. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen

Riippumatta valtiojärjestelmästä, järjestelmää ylläpitävä valtaeliitti kertoo aina kansalaisilleen kyseessä olevan vapaa ja demokraattinen järjestelmä. Siinä uskossa mekin elämme. Mutta kuinka vapaita todellisuudessa olemme? Kuinka vapaa ihminen voi olla rahajärjestelmässä, jossa kaikki hengissä pysymiseen vaadittavat maapallon resurssit ovat yksityisomisteisten yritysten omaisuutta? Eikö koko lähtökohta tunnu jotenkin vakavalla tavalla kieroutuneelta? Pysyäksesi hengissä sinut pakotetaan osaksi järjestelmää. Saadaksesi kelvollista ruokaa ja juomaa, sekä kunnollisen asunnon ja terveydenhuollon, sinun on pakko käyttää rahaa. Saadaksesi rahaa, sinun on mentävä työhön. Eikö se jo tarkoita työpakkoa? Mitä työ sitten on? Olemmeko työssämme vapaita?

Sillä hetkellä kun ihminen astuu työpaikan ovesta sisään, hän astuu sisään diktatuuriin. Hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan, vapaa-ajastaan ja itsenäisestä ajattelustaan. Työpaikalla hän tekee kuten hänen käsketään tehdä ja puhuu mitä hänen käsketään puhua. Työpaikka määrää myös ihmisen asuinpaikan. Ihminen viettää valtaosan elämästään näkymättömissä mutta sitäkin todellisemmissa kahleissa, kuin hauki katiskassa. Yhteiskunta kasaa ihmisen niskaan salakavalasti niin paljon erilaisia vastuita ja velvoitteita, ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä todellinen vapaus voisi olla.

Yksi nyky-yhteiskunnan ihmiselle tyypillisimmistä näkymättömistä itseorjuutusmenetelmistä on omaisuuden hankkiminen. Koko järjestelmä rakentuu sen varaan. Markkinataloudessa tavaroita myydään mielen manipulointiin erikoistuneen teollisuudenhaaran, mainosteollisuuden keinoin. Rahajärjestelmässä kaikella tavaralla on jokin teoreettinen arvo, jonka vuoksi se kannattaa säilyttää, riippumatta siitä, kuinka tarpeellinen esine on tai kuinka harvoin sitä käytetään. Ajan saatossa ympärillemme kertyy käsittämätön määrä näennäisen arvokasta materiaa, jolla emme oikeastaan koskaan tee mitään, mutta jota olisi myös hullua heittää kaatopaikalle sen sisältämän teoreettisen arvon vuoksi. Niinpä tarvitsemme kaikelle tälle materialle kelvollisen säilytyspaikan. Tarvitsemme asunnon, jossa on paljon varastotilaa ja vahvat lukot, niin että kaikki tavara varmasti mahtuu sisään, eikä kukaan vie sitä pois luotamme.

Myös asunto itsessään pitää sisällään tietyn arvon, minkä vuoksi se on suojattava mahdollisen tulipalon, murron tai vesivahingon varalta. Niinpä se tulee vakuuttaa. Sama juttu liikkumisen mahdollistavan auton kanssa. Jotta voimme maksaa kaiken tämän, tarvitsemme pysyvän työpaikan ja pankkilainaa. Nyt koko elämämme on sidottu yhteen ja samaan pisteeseen, jonka ympärillä kiertelemme täsmällisesti ohjelmoidun aikataulun sanelemina. Jos tahdomme muuttaa, meidän tulee hankkia uusi työpaikka ja siirtää kaikki roju mukanamme uuteen pisteeseen. Näin järjestelmä pakottaa ihmisen muodostamaan itselleen konkreettisen, vapaata liikkumista haittaavan esteen. Koska ihminen ei tiedä paremmasta, hän uskoo virallista totuutta, joka väittää hänen olevan täydellisen vapaa ja hallitsevan itse omaa elämäänsä.

Mitä enemmän ihminen omistaa, sitä enemmän omistusten ylläpidosta koituu huolta ja rahankulua, mikä puolestaan johtaa lisääntyneeseen tarpeeseen tehdä työtä. Kaikki nämä asiat linkittyvät myös siihen, kuinka ihminen mieltää itsensä ja kuinka muut ihmiset mieltävät hänet yhteisön sisällä. Tavallinen ihminen ajautuu lopulta niin kiinteäksi osaksi rahajärjestelmää, että hänen on täysin mahdoton edes kuvitella maailmaa ilman omistusta ja rahaa. Niinpä hän on samalla myös täysin voimaton niiden ihmisten edessä, jotka hallitsevat näitä vallan välineitä. Raha on valtava, erittäin taitavasti peitelty vallan väline, joka koskettaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka joskus joutuvat tekemisiin rahan kanssa - siis kaikkia ihmisiä.

Ne tahot, jotka päättävät liikkeelle lasketun rahan määrästä, verotuksesta, energian hinnasta ja muista tavallisten ihmisten elämään vaikuttavista tekijöistä, ohjailevat massoja mielensä mukaan. Ihminen sitoo itsensä velkaan, omaisuuteen ja rahaan, antaen siten suitset valtaeliitille, joka voi lähes loputtomasti kiristää tahtia, ilman että sen tarvitsisi juurikaan välittää kansalaisten vasta-argumenteista. Nimittäin jos joku asettuisi poikkiteloin järjestelmää vastaan, hän menettäisi pian omaisuutensa lisäksi myös työpaikkansa ja sosiaalisen statuksensa. Ja koska ihminen jolla ei ole omaisuutta, työpaikkaa tai sosiaalista statusta, on toisten ihmisten silmissä arvoton, hänen sanoillaan ei ole enää painoarvoa. Vain menestyvien ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Menestyvät ihmiset päättävät asioista ja he ovat tyypillisesti ihmisiä, jotka pitävät nykyistä järjestelmää erinomaisena. Heillä ei ole mitään tarvetta muuttaa sellaisen pelin sääntöjä, jossa he itse pärjäävät ja jonka varaan heidän koko identiteettinsä on rakentunut.

Järjestelmä pakottaa kaikki ihmiset samaan muottiin. Valtaeliittiä ei kiinnosta kuinka radikaaleja mielipiteitä esität, niin kauan kun käytät rahaa. Jos käytät rahaa, olet välittömästi mukana pelissä ja silloin joku muu päättää siitä mitä teet, missä olet, mitä puhut ja kuinka sinun tulee asioista ajatella.

Kai ihmisillä jotain vapauksia sentään on? Onhan toki! Vapautesi on sitä, että kun olet päivän tehnyt työtä, saat iltaisin itse valita, minkä merkkisen oluen avulla rentoudut, minkä lääkeyhtiön valmistamilla masennuslääkkeillä lievennät pahaa oloasi, minkä yrityksen valmistamalle sohvalle pääsi kallistat ja minkä televisiokanavan kelmeään valoon lopulta nukahdat. Vapautesi on sitä, että saat itse päättää mitä tienaamillasi rahoilla teet. Siinä on todellinen vapautesi. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen![/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 35. Tieto on valtaa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/35-tieto-on-valtaa.html

[LAINAUS]sunnuntaina 7. maaliskuuta 2010
35. Tieto on valtaa

Kun keskiajan kirkonmiehet saarnasivat lukutaidottomalle rahvaalle käsittämättömällä latinan kielellä, he nostivat itsensä tällä tavoin kaiken arvostelun yläpuolelle. Heitä saattoivat arvostella vain toiset lukutaitoiset, latinaa ymmärtävät ihmiset - siis vain toiset papit - jotka eivät tietenkään moittineet kollegoitaan.

Tieto on valtaa ja nykyisin tätä valtaa käyttää finanssieliitti. Mitä vähemmän kansa ymmärtää rahan todellisesta luonteesta, sitä suurempaa valtaa finanssieliitti pitää käsissään. Onko siis mikään ihme, ettei peruskouluissamme ja lukioissamme käsitellä lainkaan rahan historiaa, rahan syntymekanismia tai sen velkaperusteisuutta, puhumattakaan että ymmärrettäisiin koskaan edes vahingossa kyseenalaistaa itse raha? Onko ihme, ettei koulujärjestelmämme opeta oppilailleen, ettei nykyinen talousjärjestelmä ja sen ylläpitämä ikuinen talouskasvu kulje ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kanssa käsikädessä? Mitä tasapäisempi ja oppimattomampi kansa, sitä helpompi heitä on hallita. Ne taas, jotka rahajärjestelmän logiikan ymmärtävät, ovat yleensä siinä määrin oman asemansa korruptoimia, ettei heillä ole mitään henkilökohtaista intressiä puuttua järjestelmän epäkohtiin.

"Ne harvat jotka ymmärtävät tämän järjestelmän, ovat joko niin kiinnostuneita sen tuotoista, tai niin riippuvaisia sen eduista, etteivät he vastusta sitä. Toisaalta taas ne suuret ihmismassat, jotka ovat kykenemättömiä ymmärtämään sitä suunnatonta etua jonka pääoma antaa, kestävät taakkansa valittamatta, ehkä jopa koskaan epäilemättä, että järjestelmä olisi heidän etujensa vastainen."

-- The Rothschild brothers of London writing to associates in New York, 1863 --

Pikainen vilkaisu ihmiskunnan historiaan osoittaa, ettei ihmismieli voi keksiä mitään niin järjetöntä arvojärjestelmää, etteikö loputonta miellyttämisen tarvetta tunteva ihminen voisi sopeutua noudattamaan sen sääntöjä. Siksi viranomaiset ja valtaeliitti, jotka määrittävät yhteiskunnan pelin hengen, muodostavat aina suurimman uhkan tavallisille ihmisille ja siksi heidän toimiaan tulisi myös tarkkailla erityisen suurella kriittisyydellä.

"Tietenkään ihmiset eivät halua sotaa. Mutta lopulta maan johtajat määräävät aina maan politiikasta ja ihmisten mukaan saaminen on aina todella yksinkertaista riippumatta siitä, onko kyseessä demokratia, fasistinen diktatuuri, parlamentarismi vai kommunistinen diktatuuri. Äänioikeutta tai ei, kansa saadaan lopulta aina tukemaan johtajiaan. Se on helppoa. Heille täytyy vain kertoa että heitä vastaan on hyökätty, julistaa sodan vastustajat epäisänmaallisiksi ja altistaa kansakunta suureen vaaraan."

-- Herman Göring - Nurembergin oikeudenkäynnissä --

Se mitä nykyihmisen voi olla mahdoton hyväksyä, on oma asemansa aivopesun uhrina. Kaikki kyllä tietävät, että kaikkina aikoina kaikki valtiojohtajat kaikissa maissa ovat manipuloineet kansalaisiaan, syöttäneet heille pelkoa ja saaneet heidät siten kävelemään lammaslaumana omaan tuhoonsa, ja että vasta myöhemmät polvet ovat päässet perille valheista kun vanhat arkistot on avattu. Mutta se kaikki on aina tapahtunut jossain kaukana menneisyydessä. Eihän sellaista nykyään voisi tapahtua. Vain vainoharhaisuuteen taipuvainen ihminen kyseenalaistaisi valtaeliitin rehellisyyden, eikö vain?

Vuonna 2009 globalisoituneen maailmamme kuumimmat puheenaiheet olivat terrorismin vastainen sota, talouslama, tappavaksi pandemiaksi julistettu sikainfluenssa ja ihmisen aikaansaama ilmastonmuutos. Mikä näistä muka perustuisi valtaeliitin keinotekoisesti synnyttämään uhkaan, jonka keinoin ihmiset saataisiin käyttäytymään halutulla tavalla?[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 34. Haluan miellyttää. Jani laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia, käykää katsomassa! :o)

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/34-haluan-miellyttaa.html

[LAINAUS]lauantaina 6. maaliskuuta 2010
34. Haluan miellyttää

Sama miellyttämisen mekanismi toimii myös ihmisten maailmassa. Osoittaakseen kuuluvansa joukkoon, ihmisellä on tarve osoittaa olevansa samaa mieltä valtaeliitin ylläpitämän virallisen totuuden kanssa. Uskonnolliset rituaalit antoivat entisaikojen ihmisille yhteistä tekemistä ja synnyttivät tärkeän yhteenkuuluvuuden tunteen. Rituaalien järkevyydellä ei niinkään ollut väliä. Tärkeintä oli, että kaikki ajattelivat samalla tavoin ja osoittivat sen suorittamalla samat rituaalit yhdessä muiden kanssa.

Raha on nykyajan uskonto ja taloustieteen professorit tämän uskonnon ylipappeja. Kyse on vallasta, kuten aina. Mutta rahan tapauksessa tuo valta on näkymätöntä ja ujutettu kuin salaa jokaisen ihmisen arkipäivään. Ihmisen ei tarvitse kuulla uskonnollisten johtajien saarnoja siitä, kuinka mahtava rahan jumala on. Jokainen, joka on joskus käyttänyt rahaa, tai tullut rahan käyttämäksi, ymmärtää sen sisältämän voiman ilman saarnojakin. Nykymaailmassa rahalta on käytännössä mahdoton välttyä.

Rahajärjestelmän uskontunnustus on kuluttaminen. Niinpä ihminen, joka omistaa paljon rahaa, on yhteiskunnassa tyypillisesti korkealle arvostettu - onhan hänellä paljon ostovoimaa. Jotta tavallinen ihminen voisi saada ostovoimaa jota kuluttaa, on hänen tehtävä työtä. Työ on kuitenkin vain keino hankkia ostovoimaa. Työ itsessään ei ole päätarkoitus - kuluttaminen on.

Tehokkain tapa miellyttää, on panostaa näkyvään kulutukseen, kuten uuteen autoon, asuntoon ja omaan ulkonäköön. Facebookin ja muiden yhteisöpalveluiden aikakaudella mikään uusi ostos ei jää lähipiiriltä huomaamatta. Jokainen arjesta poikkeava tapahtuma tulee dokumentoida värikuvin tai videoin, lähettää yhteisöpalveluun ja saattaa siten netti-yhteisön tietoisuuteen.

Vaikka rahajärjestelmä itsessään on sairas kuin terminaalivaiheeseen edennyt syöpäpotilas, nykyihmisillä ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta, kuin liittyä osaksi sitä. Menemällä työhön ja hankkimalla itselleen ostovoimaa, ihminen tukee järjestelmää, joka lähtökohtaisesti aiheuttaa köyhyyttä, nälänhätää, sotia, ympäristön tuhoutumista sekä lukemattomia kiireestä ja stressistä aiheutuneita ongelmia, kuten päihdeongelmia, masentuneisuutta, perheiden irrallisuutta jne. Järjestelmä, jota me kaikki omalla panoksellamme tuemme, on perustaltaan hyvin sairas.

Kun pelokas nuorukainen menee armeijaan, vastaan kävelee samanikäinen alikersantti, joka huutaa naama punaisena kuinka armeijassa tulee kävellä, tervehtiä ja puhutella, vaikka alokas on osannut kävellä, tervehtiä ja puhutella siviilissä täysin kelvollisesti jo lähes 20 vuotta.

Alokkaasta kaikki tuntuu järjettömältä, vastenmieliseltä ja kieroutuneelta, mutta kun alokas itse toimii 6 kuukauden kuluttua alikersanttina, myös hän huutaa nyt naama punaisena ja opettaa nuoria aikuisia kävelemään, tervehtimään ja puhuttelemaan. Onko alikersantti luontaisesti paha ja henkisesti kieroutunut?

Ei. Hän vain osoittaa oppineensa valtaeliitin asettaman pelin säännöt ja toimii nyt näiden sääntöjen mukaan. Alikersantti haluaa miellyttää.

Sama kieroutunut peli jatkuu kun siirrytään rintamalle tositoimiin. Rintamalinjojen molemmin puolin valtion viralliset instituutiot synnyttävät keinotekoisen vastakkainasettelun ilmapiirin kylvämällä pelkoa lähes epäinhimillisen raa'asta ja armottomasta vihollisesta. Propagandalle altistuneiden ihmisten pelko muuttuu vihaksi.

Nyt tuhannet tavalliset hyvätapaiset, kiltit ja rauhalliset nuoret miehet matkustavat satojen kilometrien päähän, ottavat aseet käsiinsä ja ryhtyvät teurastamaan toisiaan kuin karjaa. He eivät tietenkään toimisi näin normaaliolosuhteissa, mutta armeijassa he hylkäävät järkensä ja omatuntonsa, koska pelin henki vaatii heitä niin tekemään.

Nämä virallisten instituutioiden valheilla aivopestyt massamurhaajat eivät saa työstään rahapalkkaa, eivätkä he sitä vaadikaan, vaikka ovat tuomittuja toimimaan äärimmäisen stressin ja paineen alaisuudessa vuorotta yötä päivää. Kuinka tämä on mahdollista? Eikö raha olekaan ihmisen suurin motivaattori?

Ihmisen luontainen palkkiojärjestelmä ei tunne rahan käsitettä. Ihmisen sisäsyntyinen miellyttämisen tarve on kaikkien keinotekoisten palkkiojärjestelmien yläpuolella. Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen hyväksytyksi yhteisössään.

Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana olemme kokeilleet vain pahuuteen (sotaan) ja ahneuteen (rahaan) perustuvia yhteiskuntajärjestelmiä. Onko siis mikään ihme, jos historiamme on ahneuden ja pahuuden kyllästämää?

"Sopeutuminen syvästi sairaaseen yhteiskuntaan ei ole välttämättä osoitus ihmisen terveydestä"

-- J. Krishnamurti--

Se pistää miettimään... Miksi suostumme elämään osana yhteiskuntaa, jonka ylläpitämät arvot niin selkeästi kannustavat meitä kieroutuneeseen käytökseen? Miksi siedämme itsekkyyttä, ahneutta, niukkuutta ja pahuutta ruokkivaa järjestelmää? Miksi kannatamme järjestelmää, jonka perusta on valettu täysin kestämättömälle pohjalle?

Miksi emme rakentaisi yhteiskuntaamme terveiden ja kestävien arvojen pohjalle. Miksi emme perustaisi elämäämme ihmiskunnan ajattomien viisauksien varaan? Miksi emme uudelleensuunnittelisi yhteiskuntaa sellaisten itsestään selvältä tuntuvien periaatteiden pohjalle, ettei yksikään ihminen voisi missään olosuhteissa saada palkkiota toisen ihmisen pahoinvoinnista tai luonnon tuhoutumisesta?

Instituutiot pysyvät elinvoimaisina vain niin kauan, kun ihmiset suostuvat alistumaan niiden ohjattaviksi. Käytöstämme kierouttavat instituutiot tarvitsevat tietoista osallistumistamme, jotta ne voivat säilyä hengissä. Ilman yhteistyömme ja tottelevaisuutemme ravintoa ne kuolevat nälkään. Niiden koko luonne on riippuvainen halustamme tulla hallituksi. Vasta sillä hetkellä, kun instituutio ymmärretään kyseenalaistaa, alkaa sen lumous murentua.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 33. Eläinkoe. Jani laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/33-elainkoe.html

[LAINAUS]perjantaina 5. maaliskuuta 2010
33. Eläinkoe

Viisi apinaa suljetaan aidattuun tilaan, jonka keskellä seisovat tikkaat. Tikkaiden yläpuolelle on asetettu narun varaan riippumaan herkullinen ja houkutteleva banaani. Apina, joka banaanin ensimmäisenä huomaa, kiipeää oitis tikkaille ja kurkottaa kohti mehevää välipalaa. Mutta juuri kun apina on saamassa banaanin käteensä, se vedetään koetta valvon henkilökunnan toimesta katon rajaan, apinan tavoittamattomiin. Samaan aikaan kovaääninen sireeni kajahtaa soimaan ja koko apinalauman päälle suihkutetaan jääkylmää vettä. Kun kaikki lauman jäsenet ovat kastuneet, sireeni sammutetaan ja vesihanat suljetaan.

Järkytyksestä toivuttuaan ja turkkinsa kuivatettuaan, apinat ryhtyvät taas katselemaan portaiden yläpuolella roikkuvaa makupalaa, joka taas on laskettu niiden ulottuville. Hienoista epävarmuutta tuntien, mutta silti päättäväisenä, uusi apina uskaltautuu portaille. Lauman muut jäsenet liikehtivät nyt hermostuneesti, mutta jäävät silti uteliaina seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tapahtuu täsmälleen samoin kuin edelliselläkin kerralla. Juuri kun apina on päässyt kyllin korkealle päästäkseen käsiksi banaaniin, se vedetään katon rajaan, sireenit räjähtävät huutamaan ja koko apinalauma kastuu. Toimenpide toistetaan niin monta kertaa, kunnes yksikään apina ei enää edes haaveile banaanin noutamisesta.

Nyt vesihanat suljetaan ja sireeni kytketään pois päältä. Banaani olisi apinoiden toimesta vapaasti haettavissa, mutta apinat eivät ole tästä tietoisia. Yhä edelleen he pelkäävät kastuvansa ja pysyttelevät siksi kaukana tikkaista. Tästä pitää nyt myös lauman ryhmäpaine huolen. Jos joku vielä yrittäisi nousta tikkaille, saisi hän kimppuunsa koko muun apinalauman. Tikkaisiin ei ole enää kenelläkään asiaa.

Kokeen seuraavassa vaiheessa laumasta poistetaan vanha jäsen ja hänet korvataan uudella yksilöllä. Tulokas ei ole tietoinen vanhojen lauman jäsenten saamista kylmistä kylvyistä tai epämiellyttävästä sireenistä. Koska apinat eivät osaa keskustella, informaatio ei välity. Nähdessään tikkaiden yläpuolella roikkuvan banaanin, uusi apina luonnollisesti päättää hakea sen pois, mutta saakin järkytyksekseen kimppuunsa koko muun lauman. Sama hyökkäys toistuu aina hänen yrittäessä lähestyä portaita. Parin yrityskerran jälkeen myös uusi apina ymmärtää jättää banaanin rauhaan. Ei siksi, että hän pelkäisi vesisuihkua tai sireeniä, vaan koska tietää joutuvansa hankaluuksiin lauman muiden jäsenten kanssa. On helpompi nöyrtyä ja alistua, kuin uhmata ja kyseenalaistaa.

Suoritetaan uusi vaihto. Taas yksi lauman vanha jäsen otetaan ulos ja tilalle asetetaan uusi, jäävesikylvyistä ja sireenistä tietämätön apina. Kun tämä uusi lauman jäsen kohta erehtyy lähestymään portaita, kaikki 4 apinaa hyökkäävät taas tulokkaan kimppuun. Mikä tekee hyökkäyksestä tällä kertaa erityisen mielenkiintoisen, on se kuinka vasta hetkeä aikaisemmin saman kohtalon kokenut apina nyt käyttäytyy. Hän on näistä neljästä hyökkäävästä apinasta ylivoimaisesti aggressiivisin. Hänkään ei täysin ymmärrä miksi uutta lauman jäsentä tulee rangaista, mutta koska aggressiivinen käytös selvästi miellyttää lauman valtaeliittiä, apina ei säästele voimiaan. Jokainen isku jonka hän tulokkaalle antaa, nostaa häntä lauman hierarkiassa lähemmäs eliittiä. Toimimalla korostetun aggressiivisesti, apina osoittaa lauman vanhoille jäsenille oppineensa yhteisön pelisäännöt. Apinan käytöksen suurin yksittäinen motivaattori on halu miellyttää.

Kun laumasta taas poistetaan vanhoja jäseniä ja niitä korvataan uusilla, sama ilmiö toistuu kerta toisensa jälkeen. Lauman seuraavaksi uusin jäsen opettaa uusimmalle jäsenelle talon tavat. Näin hän osoittaa kuuluvansa joukkoon samalla, kun vanhojen laumanjäsenten muodostama "valtaeliitti" seuraa toimitusta hyväksyvästi taustalta.

Kun vaihtoja on suoritettu viisi kertaa, laumassa ei ole enää ainoatakaan alkuperäistä jäsentä. Yksikään lauman viidestä jäsenestä ei ole tuntenut ihollaan jääkylmää vesikylpyä, eikä kuullut korvia huumaavan sireenin ulinaa. Silti yksikään apina ei mene hakemaan tarjolle asetettua banaania siitä huolimatta, että se on jatkuvasti heidän ulottuvillaan. Ilman lauman sisäistä ryhmäpainetta kuka tahansa voisi nousta nyt kaikessa rauhassa portaita ylös, syödä banaanin ja tulla alas, mutta niin ei koskaan tapahdu. Yhteisö ylläpitää itselleen vahingollista järjestelmää, sillä heiltä puuttuu kyky kyseenalaistaa ympärillään vallitseva kulttuuri. Jos apinat osaisivat puhua ja heiltä kysyttäisiin syytä siihen, miksi kukaan ei hakenut banaania, yksikään lauman jäsenistä ei osaisi antaa järkevää vastausta. Niin vain oli aina ollut.

Katosta roikkuva banaani on nyt muodostunut apinalauman käyttäytymistä ohjailevaksi instituutioksi. Vaikka banaani itsessään ei pidä sisällään mitään sellaista, mikä oikeuttaisi apinalauman käytöksen, velvoittaa historian painolasti ja siitä kumpuava lauman sisäinen ryhmäpaine osoittamaan kunnioitusta tuota mystistä uskonkappaletta kohtaan. Kun vallitsevia oloja ei osata kyseenalaistaa, ne otetaan itsestäänselvyytenä ja oma elämä rakennetaan niiden varaan.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 32. Adam Smith ja näkymätön käsi.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/32-adam-smith-ja-nakymaton-kasi.html

[LAINAUS]torstaina 4. maaliskuuta 2010
32. Adam Smith ja näkymätön käsi

Näkymätön käsi on taloustieteilijä Adam Smithin Kansojen varallisuus -teoksessaan vuonna 1776 esittelemä kuvaus vapaalle markkinataloudelle tyypillisestä, yhteiskunnan hyvinvointia automaattisesti lisäävästä mekanismista.

Smithin mukaan yksilö, joka tavoittelee markkinataloudessa pelkkää omaa etuaan, tuottaa enemmän hyötyä yhteiskunnalle, kuin hän tuottaisi jos tarkoituksellisesti työskentelisi yhteiskunnan edun hyväksi. Teorian mukaan mekanismi toimii huolimatta siitä, onko yhteisen hyödyn tuottaminen yksilön alkuperäinen tarkoitus vai ei. Taloudellisten toimijoiden oman edun tavoittelu ja jatkuva kilpailu muuttuu ikään kuin näkymättömän käden ohjaamana yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyväksi.

Adam Smithiä pidetään yleisesti nykyaikaisen taloustieteen isänä. Hän näki vapaan markkinatalouden kehittymisen osaksi ihmiskunnan yhteiskuntaevoluutiota, joka oli alkanut keräilyyn ja metsästykseen perustuvasta elämänmuodosta ja edennyt paimentolaisuuden kautta maanviljelysyhteiskuntaan. Kehityksen neljättä vaihetta edusti kaupallinen yhteiskunta, jonka keskeinen tunnusmerkki oli kaupungistuminen ja pitkälle kehittynyt työnjako. Huomattava osa kaupunkilaisista oli kykenemättömiä tuottamaan itsenäisesti keskeisiä elämälle välttämättömiä perustarpeitaan, minkä seurauksena aikaisempaa suuremmat ihmisjoukot saivat elantonsa myymällä erilaisia tuotteita tai työvoimaansa.

Smithin teoria, jonka pohjalle nykyinen markkinatalousjärjestelmämme on hyvin pitkälti rakentunut, perustui siis ihmisten tekemään työhön ja talouden ikuiseen, alati kiihtyvään kasvuun. Tämä yli 200-vuotta vanha ajatusrakennelma toimi erinomaisesti omana aikanaan ja pitkälti yli toista sataa vuotta sen jälkeen, mutta nykyajan ongelmien edessä se on auttamattomasti vanhentunut.

Nykyajan globaali kapitalismi ei ota lähtökohtaisesti millään tavoin huomioon monia nykyajalle tyypillisiä ongelmia, kuten ikuisen kulutuskasvun mahdottomuutta, luonnon tuhoutumista, ylituotannon ongelmaa, globalisaation ongelmia, lisääntyvän automaation aiheuttamaa työttömyyttä, luonnonresurssien rajallisuutta, suuryritysten asemaa ja vaikutusvaltaa, keinotekoisesti synnytettyä niukkuutta, markkinatalouden ylläpitämiä kieroutuneita palkkiojärjestelmiä ja lukuisia muita järjestelmästä itsestään versovia epäkohtia.

On vaikea nähdä, kuinka ympäristönsä kanssa täydellisessä tasapainossa elävä ihmiskunta voisi samaan aikaan ylläpitää kiihtyvään kulutukseen ja jatkuvaan kilpailuun perustuvaa talous- ja rahajärjestelmää. Kapitalismi yhdessä velkaan perustuvan rahajärjestelmän kanssa on viimein saapumassa tiensä päähän. Aika on kypsymässä ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution seuraavalle paradigmalle. Ennemmin tai myöhemmin ihmisten hyvinvoinnin on perustuttava maapallon luonnolliseen kantokykyyn.

Nykypäättäjien suurin ongelma on, että he kieltäytyvät edes harkitsemasta radikaaleja järjestelmätason muutoksia, vaan pyrkivät sen sijaan etsimään ratkaisuja jo olemassa olevan järjestelmän tarjoamasta keinovalikoimasta. Valitettavasti se tulee tarkoittamaan alati lisääntyvää verotusta, lainsäädäntöä, sekä kansalaisten oikeuksien ja valvonnan kiristämistä. Mitään kestäviä ratkaisuja emme voi tällä tavoin saavuttaa. Todellinen muutos on mahdollista vain perusteellisen järjestelmätason muutoksen kautta.

"Emme voi ratkaista ongelmiamme turvautumalla siihen samaan ajattelutapaan, jota käytimme synnyttäessämme ne."

-- Albert Einstein -- [/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 31. Pelin henki. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/31-pelin-henki.html

[LAINAUS]keskiviikkona 3. maaliskuuta 2010
31. Pelin henki

Vielä sata vuotta sitten, ja sitä aikaisemmin, tyypillinen kansalainen asui maaseudulla ja sai toimeentulonsa suoraan luonnosta. Hyvinvointi oli raskaan työnteon takana ja se oli kiinteästi sidoksissa omin käsin tehtyyn konkreettiseen työhön. Niukkuus oli asioiden luonnollinen tila. Kenellekään ei tullut mieleen kyseenalaistaa työn teon tarpeellisuutta. Vaihtoehdot olivat vähissä tai niitä ei ollut lainkaan. Ilman työtä ei ollut leipää. Ilman leipää ihminen kuoli nälkään.

Viime vuosisadan puolen välin jälkeen työkoneet ja automaatio mullistivat maaseudun työnteon. Kehittyneen teknologian ansiosta kansakunnan perustarpeet saatiin tyydytettyä vain murto-osalla niiden työntekijöiden määrästä, joita aikaisemmin oltiin tarvittu.

Perustarpeiden tultua tyydytetyiksi siirryttiin korkeampien tarpeiden tyydytykseen. Kun kaikilla oli riittävästi ruokaa ja kelvollinen asunto, syntyi tarve autoille, pesukoneille, puhelimille ja televisioille. Sadat tuhannet ihmiset muuttivat nyt maaseudulta kaupunkeihin työllistyen teollisuuden ja palvelusektorin ammatteihin.

Myös kaupungeissa asuvat ihmiset tarvitsivat välttämättömyyshyödykkeitä pysyäkseen hengissä, mutta sen sijaan että he olisivat hakeneet kaiken suoraan luonnosta kuten ennen, he ostivatkin sen nyt rahalla. Kaikki ihmisen hyvinvoinnille tärkeät välttämättömyyshyödykkeet olivat rahan takana.

Saadakseen rahaa, ihmisen tuli tehdä työtä. Työ saattoi olla mitä tahansa. Sen ei enää tarvinnut olla tuottavaa tai lisätä kenenkään hyvinvointia. Nyt parrakas nainen saattoi kohota miljonääriksi yhdessä pankkiirien, parittajien, juristien, pierutaiteilijoiden, kirjanpitäjien, golfpelaajien ja formulakuskien kanssa. Rahajärjestelmän myötä ihmisten hyvinvoinnin muodostuminen irtosi reaalimaailmasta. Rahajärjestelmässä lähes kaikki käytös, olipa se kuinka kummallista tahansa, voitiin nähdä kunniallisena niin kauan, kunhan se vain tuotti tekijälleen rahaa.

Valtaosassa tapauksista ihmisten toimeentulo perustui kuitenkin aivan tavalliseen työhön ja työstä saatuun palkkaan. Jotta ihmisten motivaatio työntekoon saatiin säilytettyä alati lisääntyvien teknisten apuvälineiden synnyttämästä hyvinvoinnista huolimatta, muodostui valtaeliitin tehtäväksi voitonmaksimoinnin tarkoitusta palvelevan niukkuuden ylläpito. Liika hyvinvointi laiskisti kansaa ja oli siksi vaarallista. Rahan tuli olla niukkaa ja verotuksen kovaa, jotta työläiset saataisiin joka aamu reippaasti työhön.

Sitä mukaa kun tieteen ja teknologian sovellukset synnyttivät ihmisille yhä paremmat mahdollisuudet lisääntyneeseen vapaa-aikaan, hyvinvointiin ja kokonaisvaltaiseen yltäkylläisyyteen, samassa tahdissa valtakoneisto lisäsi verotusta, velkaa ja lainsäädäntöä, luoden siten keinotekoisen rahan niukkuuden ja tarpeen loputtomalle uurastukselle.

Henkisesti tasapainoinen, vähään tyytyväinen ja sitä kautta oman hyvinvointinsa maksimoinut ihminen oli voiton maksimointiin perustuvalle järjestelmälle kauhistus. Jotta talousjärjestelmä saattoi toimia, tuli ihmisten olla ahneita ja itsekkäitä. Kansalaisista oli tullut kuluttajia. Kuluttajina heidän tuli haluta loputtomasti lisää kaikkea. Itsekkäästi toimiessaan he hyödyttäisivät näkymättömän käden ohjaamana kuin vahingossa kaikkia yhteisön jäseniä. Itsekkyys ja ahneus muodostuivat siten hyveiksi. Voiton maksimointiin perustuvan talousjärjestelmän piti olla yliveto - mutta kuinka sitten kävikään?

Teemme tätä nykyä 8 tuntisia työpäiviä viitenä päivänä viikossa yli 40 vuoden ajan, mutta se ei vielä riitä. Jatkuvasta kiihtyvästä työtahdista huolimatta kansakunta velkaantuu jatkuvasti alati kiihtyvää tahtia. Luontoa riistetään, eläkeikää nostetaan ja kansalaisten peruspalveluita karsitaan. Elintasoerot repeilevät, rikollisuus ja turvattomuus lisääntyvät. Yhä useampi voi henkisesti pahoin.

Se, että ihmisten välttämättömät perustarpeet alistetaan reaalimaailmasta täysin irrallisen pelin alaisuuteen siten, että rahasta itsestään tehdään lähtökohtaisesti niukka resurssi, minkä seurauksena miljardit ihmiset alistetaan pakkotyöhön ja tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään ja hoidettavissa oleviin sairauksiin, kertoo kaiken sivistyksemme todellisesta tasosta.

Nykytieteen ja teknologian keinoin pystyisimme niin paljon parempaan. Meidän tulisi ymmärtää päästää ajoissa irti keinotekoista niukkuutta synnyttävästä rahajärjestelmästämme. Nykyisen tieteellisen ja teknologisen kehityksen aikakaudella näin valtavan tehoton ja epäinhimillinen rahajärjestelmä on nähtävissä suorastaan rikollisena.

Kaikki keinot oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi ovat turhia niin kauan, kun järjestelmän perusmekanismi itsessään jätetään vaille kriittistä tarkastelua.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 30. Ikuisen vastakkainasettelun ja epäluulon maailma. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/30-ikuisen-vastakkainasettelun-ja.html

[LAINAUS]tiistaina 2. maaliskuuta 2010
30. Ikuisen vastakkainasettelun ja epäluulon maailma

Rahajärjestelmän piirissä ihmiset asetetaan lähtökohtaisesti toinen toisiaan vastaan. Käynnissä on ikuinen kilpataistelu. Valtio pyrkii maksimoimaan verotulonsa, yritykset liikevoittonsa ja tavalliset kansalaiset palkkansa. Pelin toimijoiden keskinäiset edut ovat yleensä jatkuvassa ristiriidassa keskenään. Kenenkään ei ole järkevää tyytyä vähään tai luopua omastaan. Pysyäkseen elinvoimaisena, jokaisen talousyksikön on ahnehdittava loputtomasti lisää.

Siinä missä sotaoloihin asetettu ihminen on pakotettu tappamaan pysyäkseen hengissä, on hänet rahajärjestelmän puitteissa pakotettu ahneeksi ja itsekkääksi. Ihmisen ahneus on ahneutta palkitsevan yhteiskuntajärjestelmän seuraus, samalla tavoin kuin ihmisten tappaminen sodassa voidaan katsoa tappamista palkitsevan sotatilan seuraukseksi. Jos tappaminen tai ahnehtiminen todella olisivat ihmiselle luontaisia mekanismeja, koituisi niistä ihmiselle välitön palkkio mielen lämpimän hyvänolon tunteen ja sisäisen rauhan muodossa. Näin ei ole. Toisin kuin ihmisten ylläpitämät keinotekoiset instituutiot, luontaiset palkkiomekanismimme eivät palkitse meitä kieroutuneesta käytöksestä.

Normaali, terve ihminen ei saa henkistä hyvinvointia tappaessaan ihmisiä, saati ahnehtiessaan rahaa ja materiaa loputtomasti itselleen. Koska ihmisen luontainen palkkiojärjestelmä on vaikeassa ristiriidassa rahajärjestelmän ylläpitämän, ahneutta ja itsekkyyttä tukevan palkkiojärjestelmän kanssa, täyttyy yhteiskunnassamme henkistä pahoinvointia potevista ihmisistä.

Rahajärjestelmän puitteissa ihmisiin voi olla vaikea luottaa, sillä kaikki ihmiset ovat aina oman ammattinsa korruptoimia - tavalla tai toisella. Palkattiinpa sinut mihin työhön tahansa, tulet olemaan aina juuri tämän nimenomaisen yrityksen tai instituution ideologian kannattaja ja puhumaan sen tuotteiden ja palveluiden puolesta, riippumatta siitä, mikä on oma taustasi ja mitä mieltä asioista itse olisit. Tämä järjestelmän synnyttämä epärehellisyys hyväksytään yleisesti osaksi järjestelmän perusluonnetta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, kuten sanotaan.

Rahajärjestelmä luo ja ylläpitää korruptiota kaikilla tasoilla. Sitä mukaa kun lisääntyvä velka ja ikuinen kilpailu luovat ihmiskunnalle tarpeen juosta aina vain kovempaa, samaan aikaan ihmisten sisäinen arvojärjestelmä kehittyy väistämättä yhä enenevässä määrin rahajärjestelmässä selviytymistä palkitsevaksi, eli kylmemmäksi, kovemmaksi, minäkeskeisemmäksi ja epärehellisemmäksi. Rahajärjestelmämme tukee itsekkyyttä, ahneutta ja omaneduntavoittelua. Se määrittää koko ihmiskunnalle perusarvot ja pelin hengen.

Monet ihmiset sairastuvat sairaan järjestelmän oravanpyörässä, mutta koska masennuslääkkeiden tuotanto on erinomaista bisnestä, ihmisten masentuneisuutta ei nähdä järjestelmän toiminnan kannalta erityisen vahingollisena. Päin vastoin. Masennus luo uusia markkinoita lukuisille eri alojen ammattilaisille, kuten psykiatreille, psykologeille ja lääketeollisuudelle. Sairaassa järjestelmässä ihmisten pahoinvointi on luonnollista ja hyväksyttävää niin kauan, kun se ei muodosta estettä voiton maksimoinnille.

Pelissä, jossa itsessään on lähtökohtaisesti aina liian vähän rahaa, jokaisen talousyksikön täytyy lain puitteissa keksiä oma henkilökohtainen keinonsa imeä rahaa pois niiltä, joille sitä on päässyt syystä tai toisesta kertymään.

Siinä missä köyhät ovat pakotettuja hyökkäämään, ovat rikkaat pakotettuja puolustamaan rikkauksiaan. Molempien tahojen eteenpäin ajavana voimana toimii pelko. Pelko nälkäkuolemasta, köyhyydestä, asunnottomuudesta ja turvattomuudesta ajaa vähäosaista kansan osaa. Hyväosaiset sen sijaan pelkäävät kerätyn omaisuuden ja statuksen menettämistä.

Koko järjestelmä rakentuu vastakkainasettelun lähtökohdille. Työntekijä - työnantaja, ostaja - myyjä, lainaaja - rahoittaja, köyhä - rikas, hyvä ja paha. Vaikka ihmiset yleisesti tietävät mikä on oikein ja kuinka heidän tulisi käyttäytyä ja vaikka he puhuvatkin paljon nöyryyden, rehellisyyden ja välittämisen puolesta, on se kaikki turhaa puhetta järjestelmässä, joka lähtökohtaisesti tarjoaa palkinnon kaikille kieroutunutta käytöstä harjoittaville ihmisille.[/LAINAUS]

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 29. Talouden Ylijumala ja rahan uskonto. Lisämateriaalia Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/29-raha-globaali-uskonto.html

[LAINAUS]maanantaina 1. maaliskuuta 2010
29. Talouden Ylijumala ja rahan uskonto

Nykyinen pankkijärjestelmämme synnyttää noin 98 % kaikesta rahasta tietokonejärjestelmissään. Miljardit eurot syntyvät murto-osa sekunneissa tyhjästä miljardien eurojen velkoja vastaan. Rahaa voidaan luoda äärettömästi, eikä sillä ole käytännössä lainkaan valmistuskustannuksia.

Kun puhumme rahasta, puhumme välittömästä vallan välineestä, joka takuulla vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään, mutta jota mikään virallinen totuus, instituutio, media tai koulujärjestelmä ei vahingossakaan kyseenalaista.

Raha on kaikkien muiden uskontojen ja valtainstituutioiden yläpuolella. Kun puhumme rahasta ja sen ikuiseen voiton maksimointiin ja talouskasvuun perustuvasta ideologiasta, puhumme kuin auringon kaltaisesta, elämälle ja hyvinvoinnillemme välttämättömästä kaiken hyvän luojasta. Media yhdessä poliitikkojen ja valtaeliitin kanssa ovat omiaan ylläpitämään ja vahvistamaan tämän globaalin uskonnon ilosanomaa lähes naurettavuuteen saakka.

"Jari Sarasvuo: Elämä ilman talouskasvua olisi inhimillisesti kauhistuttavaa... Jos meillä ei ole talouskasvua, miten me hoidamme sairaat, köyhät ja eläkeläiset. Se vaihtoehto, että meillä ei ole talouskasvua, on inhimillisesti kauhistuttava." (Helsingin Sanomat, 23.10.2009)

Aikana, jolloin poliittiset puolueet ja kirkko ovat menettäneet otteensa kansasta, raha toimii valtaeliitin viimeisenä ja ainoana todellisena vallan välineenä. Niin kauan kun rahajärjestelmän todellinen luonne pysyy tavallisten ihmisten tiedostamattomissa, niin kauan ihmiset elävät elämäänsä kuin Zombit, vaeltaen pimeässä unessa antaen nuoruutensa, terveytensä, energiansa, luovuutensa, viattomuutensa, vapaa-aikansa ja rakkautensa planeettaamme tuhoavan kasvottoman ja kyltymättömän raha- ja talousjärjestelmähirviön ravinnoksi.

Vuonna 2009 julkaisemassaan satiirisessa romaanissa Koljatti, Jari Tervo pohtii osuvasti ajan henkeä pääministeri Pekka Lahnasen suulla:

"En ole kysynyt Eurooppalaisilta kollegoiltani tuntevatko he samaa impotenttia vallattomuutta. Kyllä tässä kaikkea hyvää tekisi, jos tehdä saisi. Reaganilta kysyttiin, miltä tuntuu olla maailman mahtavin mies. Hän kiisti olevansa se. Maailman pomo on se mies, joka täyttää hänen kalenterinsa. Hänet Reagan halusi tavata. Hän määräsi, missä Reaganin pitää olla milläkin kellonlyömällä.

Olen samassa tilanteessa kuin heimopäällikkö, joka kolmetuhatta vuotta sitten tuli kertomaan vihaisille ja nälkäisille heimolaisille, että karhujen ja muun riistan katoaminen seudulta oli Ukko Ylijumalan rangaistus. Emme ole osoittaneet hänelle kylliksi kunnioitusta, emme ole uhranneet tarpeeksi peuroja hänen kunniakseen.

Samaa minä olen kertonut ihmisille, kun olen vakuuttanut, että kukaan ei maailmassa tiedä, mistä tämä finanssikriisi alkoi, mutta luultavasti se on rangaistus ihmisten ahneudesta. Olemme lentäneet ylimielisinä kohti aurinkoa ja nyt on siipiliima pettänyt.

Mitä te kuvittelette minun tai hallitukseni voivan tehdä globaaleille katastrofeille, joille maailman kahdeksan rikkainta maata ei mahda mitään? Tätä minä en saa sanoa ääneen, edes tätä.

Emme me voi sille mitään, jos Talouden Ylijumala vihastuu ja langettaa päällemme vitsauksen."

-- Jari Tervo - Koljatti, WSOY, 2009 ---[/LAINAUS]