Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 48. Ihmisistä eläimiä. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia(tosin englanniksi = Free your mind).
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 20. maaliskuuta 2010
48. Ihmisistä eläimiä
Kilpailuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää puolustetaan usein luonnollisena muun muassa siitä syystä, että myös eläimet ovat luonnossa jatkuvassa eloonjäämiskamppailussa keskenään. Perustelu on siinä mielessä osuva, että ihmisten tavoin myös eläimet elävät jatkuvassa niukkuudessa. Mutta siinä missä eläinten niukkuus on luonnollista, ihmisten niukkuus on nykyteknologian maailmassa täysin keinotekoista ja tarkoituksellisesti aiheutettua - ainakin vielä toistaiseksi.
Elämme niukkuudessa vain ylläpitämämme rahajärjestelmän vuoksi. Meillä on käytössämme kaikki tieteellinen edistys ja teknologia, jolla voisimme vapauttaa itsemme näistä niukkuuden kahleista. Meidän ei tarvitsisi elää kuin eläimet.
Hitlerin, Stalinin tai Maon rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat pieniä tihutöitä sen rinnalla, mitä velkaan perustuva rahatalous ja siitä väistämättä seuraava keinotekoisesti aiheutettu köyhyys, puute ja eriarvoisuus aiheuttavat maailmassa joka päivä.
Nykyjärjestelmä on saanut uskoteltua ihmisille, että lukuisat toisiaan vastaan kilpailevat, keskenään vihamieliset ryhmittyvät, muodostaisivat pohjan hyvinvoinnille ja tasapainoiselle yhteiskunnalle. Että jatkuvan kilpailun, ahneuden ja itsekkyyden kautta jotenkin kummallisesti maksimoisimme samalla oman hyvinvointimme.
Kilpailu tuottaa vain harvoja voittajia ja lukuisia häviäjiä, ylläpitäen ihmisten välisiä jännitteitä ja epätasa-arvoa.
Jos kilpailun tarve on ihmisille välttämätöntä, tämä tarve voidaan saada tyydytetyksi muutenkin, esimerkiksi erilaisten urheilulajien muodossa. Mutta se, että vaihdon välineestä itsestään luodaan niukka resurssi, joka synnyttää keinotekoisen eloonjäämistaistelun välttämättömyyshyödykkeistä sillä seurauksella, että kymmenet tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään tai aliravitsemuksesta johtuviin sairauksiin - se on pelkästään primitiivistä ja brutaalia.
Järjestelmä tässä muodossaan ei hyödytä ketään, ei edes vallassa olevaa eliittiä, vaikka he virheellisesti saattavat toisin uskoakin. Myös he ovat tietämättään saman järjestelmän uhreja. Niin kauan kun kaduilla kulkee sairaan järjestelmän alistamia ja nöyryyttämiä ihmisiä, ei kukaan ole turvassa - ei edes valtaeliitti itse.
"Älkää vihatko alistajianne. Myös heidät tulee vapauttaa, aivan kuten sinutkin"
-- Mahatma Gandhi -- [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 47. Instituutioiden ongelma. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia(tosin englanniksi).
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 19. maaliskuuta 2010
47. Instituutioiden ongelma
"Ahneus ja kilpailu eivät ole kiinteä osa ihmisluonnetta... Ahneus ja pelko synnytetään ja niitä ylläpidetään niukkuutta luovan rahajärjestelmän avulla... Me voimme tuottaa enemmän kuin tarpeeksi ruokaa kaikille...mutta liikkeellä ei selvästikään ole riittävästi rahaa maksaa sitä kaikkea. Niukkuus on sisäänrakennettuina kansallisiin rahajärjestelmiimme. Itse asiassa, keskuspankkien työ on luoda ja ylläpitää valuutan niukkuutta. Tämän suora seuraus on, että joudumme jatkuvasti taistelemaan toinen toisiamme vastaan pysyäksemme hengissä."
-- Bernard Lietar - Euroopan Unionin rahajärjestelmän suunnittelija --
Rahajärjestelmä ruokkii ahneutta ja pahuutta. Ihmiset jotka väittävät ihmisen olevan luontaisesti ahne ja paha, viittaavat niin sanoessaan ihmiskunnan kirjoitettuun historiaan muistamatta samalla, että koko kirjoitettu ihmiskunnan historia on itse asiassa rahan historiaa.
Raha on kaikkina aikoina tarjonnut palkinnon ihmisten kieroutuneelle käytökselle. Taloustiede on uskonto siinä missä mikä tahansa uskonto. Esimerkiksi kristinuskoon verrattuna taloususkonto ylläpitää itseään täysin samankaltaisin olettamuksiin perustaen - vieläpä toinen toistaan tukien. Siinä missä kristityt lähtevät olettamuksesta, että ihminen on luontaisesti syntinen ja paha, taloustieteilijät puolestaan perustavat oppirakennelmansa ihmisen ahneuden varaan.
Taloustieteilijän mukaan luontaisesti ahneelle ihmiselle ainoa oikea resurssienhallintajärjestelmä on ahneuteen perustuva markkinatalous. Löytääkseen pelastuksen syntiselle sielulleen, luontaisesti ahneen ja pahan ihmisen tulee kääntyä kirkon puoleen. Valtio puolestaan tukee omalta osaltaan sekä kirkkoa että pankki- ja rahajärjestelmää. Raha, kirkko ja valtio ovat kaikkina aikoina muodostaneet valtaeliitin pyhän kolmiyhteyden, saaden aikaan mitä hirvittävämpiä inhimillisiä katastrofeja.
Uskonto-instituutioiden läksyt opittiin Euroopassa pimeän keskiajan ja ristiretkien muodossa. 1900-luku puolestaan keskittyi oppitunteihin valtio-instituutioiden rikoksista. Nyt parhaillaan olemme saamassa perusteellista oppituntia raha-instituutiolta. Ehkäpä juuri tämä kolmivaiheisen koulutusohjelma valmistaa ihmiskuntaa kohti kokonaan uutta yhteiskunta- ja arvojärjestelmää?
Se mikä kaikille näille keinotekoisille instituutioille on luonteenomaista, on ihmisten ongelmakäyttäytymiseen sopeutuminen ja niiden varaan rakentaminen. Ongelmalähtöinen yhteiskuntajärjestelmä saa ravintonsa ihmisten pahoinvoinnista. Niin poliitikot, kirkonmiehet kuin pankkiiritkin hyötyvät ihmisten ongelmista. Kaikki nämä instituutiot rakentuvat ongelmien varaan. Ilman ongelmia ei olisi tarvetta instituutioille. Siksi kieroutuneen ihmiskäytöksen todellisia syitä ei tahdota ryhtyä etsimään, eikä ongelmien aiheuttajia poistamaan, sillä samalla syötäisiin perustaa instituutioiden itsensä alta. Nämä instituutiot perustavat olemassaolon oikeutuksensa ihmisolennon luontaiseen pahuuteen ja ahneuteen. Ja päällisin puolin kaikki todella näyttää myös pitävän paikkansa, sillä pahuuteen ja ahneuteen perustuvassa yhteiskunnassa ihmisen todella täytyy olla paha ja ahne selvitäkseen. Näin instituutiot ylläpitävät itse itseään.
Kuten on tullut jo todettua, koko rahajärjestelmä perustuu rahan keinotekoisesti synnytettyyn niukkuuteen, mikä itsessään aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia. Kirkonmiesten ja taloustieteilijöiden on helpompi ylläpitää kansan käsitystä ihmisen luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta, kuin tehdä itsensä työttömäksi nostamalla esiin rahan todelliselle luonteelle tyypilliset ongelmat ja ryhtyä vaatimaan instituutioiden lakkauttamista. Siksi todellinen muutos on tuleva perinteisten instituutioiden ulkopuolelta. Oman asemansa korruptoima valtaeliitti ei tule meitä koskaan pelastamaan.
Suunniteltaessa ihmiskunnan resurssienhallintajärjestelmää, valtaeliitillä on vuosituhansien ajan ollut tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Kyse on aina ollut resursseista ja resurssien puitteissa pelin henki on aina perustunut joko pahuuden tai ahneuden varaan. Suuri kysymys onkin siis aina ollut; leikitäänkö sotaa vai rahajärjestelmää? Molemmat näistä järjestelmistä taistelevat ihmisen luontaisia palkkiomekanismeja vastaan ja ovat perusluonteeltaan yhtä keinotekoisia, primitiivisiä ja ihmisvihamielisiä.
Talousoppinut voi joululahjoja ostaessaan miettiä hiljaa mielessään, kumpi mahtaa antaa hänelle itselleen paremman henkisen hyvinvoinnin - antaminen vai ahnehtiminen?
Kumpi lopulta onkaan palkitsevampaa, hyvän vai pahan olon tuottaminen? Uskallan väittää, että ihmisen luontaiset palkkiojärjestelmät tukevat anteliaisuutta ja hyvyyttä. Hyvää tekevä ihminen saa välittömän palkinnon henkisen hyvinvoinnin muodossa, mutta erilaisten nykymaailmaan pesiytyneiden vääristyneiden ja keinotekoisten arvojärjestelmien seurauksena ihmiset ovat jatkuvasti pakotettuja kieroutuneeseen käytökseen. Kieroutunut käytös puolestaan johtaa henkiseen pahaan oloon, stressiin, masentumiseen ja edelleen muihin ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön jne.
Pahuus ei ole ihmiselle yhtään sen luonnollisempaa kuin ahneuskaan. Ei, vaikka papit ja talousteologit niin väittäisivätkin. Jos pahuus olisi luonnollista, sodasta kotiutuneet veteraanit tuskin masentuisivat, heräilisivät yöllä painajaisiin tai tekisivät keskimääräistä enemmän itsemurhia. Jos talousoppineiden ja pappien väitteet ihmisten luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta pitäisivät paikkansa, tappamisen ja ahnehtimisen tulisi tuottaa ihmisille syvää mielenrauhaa ja ylitsepursuavaa onnea. Nälkään kuolevien lasten tukahtuneen itkun ja tuskissaan kituvien, kuolevien ihmisten tulisi tuottaa sivusta seuraajille aitoa iloa, hyvää mieltä ja onnen tunnetta.
Kaikki me sisimmissämme tiedämme, ettei tämä ole totta. Ihminen ei ole luontaisesti paha eikä ahne. Sen sijaan jokaisessa ihmisessä on sisäsyntyinen palo kohti suurempaa luovuutta, suurempaa tietoa, suurempaa älykkyyttä, suurempaa kauneutta, suurempaa totuutta ja suurempaa rakkautta. Jos ihminen toimii näitä arvoja vastaan, hän tekee niin joko kieroutuneen palkkiojärjestelmän puitteissa tai sitten hän on todennäköisesti joutunut itse kokemaan vääryyttä omassa elämässään. Kieroutunut yhteiskunta tuottaa kieroutuneita kansalaisia.
Pahuus, kieroutuneisuus ja korruptio ei ole yksittäisissä ihmisissä. Se on sisällä instituutioissa, jotka synnyttävät palkkiojärjestelmän tukemaan vääristynyttä käytöstä. Olemme ympäristömme muovaamia. Järjestelmässä, jossa toisten ihmisen kärsimys ja puute näkyvät suoraan toisten ihmisen hyvinvointina, ei ole sijaa empatialle. Mikään ei maailmassa muuttuisi, vaikka kaikki politiikan ja finanssimaailman vaikuttajat vaihdettaisiin uusiin, niin kauan, kun peli itsessään säilyisi muuttumattomana. Kun yksi ihminen otettaisiin pois, nousisi joku toinen välittömästi hänen tilalleen. Tarvitsemme järjestelmätason muutoksen. Voittoon perustuva talousjärjestelmä maksimoi aina lähtökohtaisesti vain voiton. Ihmisten hyvinvointi syntyy tämän prosessin sivutuotteena, jos syntyy lainkaan.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 46. Peak oil - öljytuotannon huippu. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia, joten nyt on aika käydä katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 18. maaliskuuta 2010
46. Peak oil - öljytuotannon huippu
Maaöljy on teollisen maailman ylivoimaisesti tärkein yksittäinen uusiutumaton luonnonresurssi, joka näyttelee merkittävää osaa lähes kaikessa nyky-yhteiskunnan teollisessa tuotannossa. Öljyä käytetään suoraan joko teollisen tuotannon energianlähteenä, osana tuotantoprosessia tai ainesosana teollisen tuotannon lopputuotteissa (esimerkiksi muoveissa).
Fossiilisena hiilivetynä öljy on ehtyvä luonnonvara. Öljy on syntynyt maapallolle miljoonia vuosia sitten maankuoren alle joutuneesta orgaanisesta materiasta, joka valtavan kuumuuden ja paineen alaisuudessa kehittyi ajan saatossa öljyksi ja maakaasuksi.
Öljy on merkittävässä osassa lähes kaikkia nyky-yhteiskunnassa itsestään selvyytenä pidettyjä kulutustuotteita aina hammastahnasta muovikasseihin. Myös kaikki nykyajan ruuantuotanto, liikenne ja yhteiskunnan infrastruktuuri ovat täysin riippuvaisia öljystä. Öljy on ajan saatossa muodostunut jokaisen teollisen yhteiskunnan tärkeimmäksi tukipilariksi.
Öljyriippuvaisuutemme kokonaisvaltaisuutta on vaikea käsittää. Siinä vaiheessa, kun öljyn tuotannon maksimi on ohitettu, ja öljy muuttuu yhä niukemmaksi resurssiksi, kallistuu yhteiskunnassamme moni muukin asia, kuin pelkkä bensiini.
Jos käyttämämme hyödykkeet eivät ole suoraan tehty öljystä, on öljyä suurella todennäköisyydellä käytetty ainakin tuotannon jossain vaiheessa.
Ehkä merkittävimpänä öljyintensiivisenä teollisuuden alana, jota harvoin osataan yhdistää öljyn kulutukseen, on maatalous ja ruuan tuotanto. Maaseudun työkoneiden käyttämä öljy on vain murto-osa ruuantuotantoon vaadittavasta kokonaiskulutuksesta. Kokonaiskuva öljyn kulutuksesta maataloudessa muodostuu siitä kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä, että myös lannoitteiden ja kasvinsuojelu-aineiden valmistuksen, sekä sadetuksen ja oikeastaan aivan kaiken nykyaikaisen teollisen viljelyteknologian perusta lepää öljyssä. Siksi kohonnut öljyn hinta nostaa välittömästi myös ruuan hintaa.
Öljy on yksittäisistä resursseista ehdottomasti tärkein teollisen yhteiskunnan toiminnan edellytys. Nimenomaan öljy tehomaatalouden ja teknologian voimanlähteenä on mahdollistanut viime vuosikymmeninä koetun väestöräjähdyksen ja väestömäärän lähes pystysuoran nousun.
Vuonna 2007 kaupunkilaisten määrä ylitti ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 50 prosentin rajan. Joka toinen planeettamme ihminen asuu nykyisin siis kaupungeissa. Samalla se tarkoittaa sitä, että noin 3,5 miljardia ihmistä elää keinotekoisessa ympäristössä, täysin irrottautuneena luonnosta. Näistä ihmisistä vain hyvin harva on enää kykenevä kasvattamaan itse oman ruokansa.
Niin kauan kun öljy on halpaa ja sitä on runsaasti saatavilla, yhteiskunnan ruuantuotanto, infrastruktuuri ja ihmisten kohtuullinen hyvinvointi ovat tyydyttävästi turvattuja. Mutta mitä tapahtuukaan öljyn varaan rakennetuille yhteiskunnille ja ihmisten hyvinvoinnille siinä vaiheessa, kun öljy muuttuu enenevässä määrin niukaksi resurssiksi, eikä korvaavaa energianlähdettä ole tarjolla?
Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan 1970-luvulla laajasti oivallettu ja tuolloin valtaisaa kohua nostattanut öljytuotannon huippu ohitettiin kaikessa hiljaisuudessa muutama vuosi sitten. Muun muassa arvostettu The Economist lehti arvioi, että globaali öljyntuotannon huippu saavutettiin kesällä 2007, minkä seurauksena öljyn barreli hinta kohosi 1,5 vuodessa 50 dollarista lähes 150 dollariin ja että vasta globaali talouslama kykeni viivyttämään todellisen öljykriisin puhkeamista muutamalla vuodella.
Kun puhumme öljytuotannon huipusta, puhumme samalla väistämättä myös yhteiskunnan hyvinvoinnin huipusta.
Öljytuotannon huippu ei tietenkään tarkoita sitä, että öljy olisi yhtäkkiä kokonaan loppumassa maailmasta. Huipun saavuttamisen jälkeen öljyä vain on saatavilla vähemmän. Kun miljardit ihmiset muun muassa Aasiassa kasvattavat jatkuvasti elintasoaan ja kulutustaan, tarkoittaa öljyntuotannon huippu reaalimaailman ja kuplatalouden väistämätöntä yhteentörmäystä.
Mitä huonommin öljyteollisuus pystyy vastaamaan alati lisääntyvään öljyn kulutukseen, sitä kalliimpaa öljystä tulee ja sitä harvemmalla ihmisellä sen käyttöön on varaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, öljyn niukkuus ei koske yksin vain bensiinin hintaa, vaan heijastuu suoraan myös monien muiden hyödykkeiden, kuten ihmisten välttämättömyyshyödykkeiden hintoihin. Muun muassa ruuan hintaan.
Öljyn niukkuus on tulevaisuudessa täysin väistämätöntä. Jos oletamme öljyn tuotannon maksimin saavuttaneen huippunsa vuonna 2007, on vuosi 2010 jo kolmas vuosi, jolloin vuotuinen globaali yhteenlaskettu öljyntuotanto on ollut laskussa. Kuinka tämä käytännössä heijastuu arkielämäämme?
Jos talouskupla saadaan vielä puhallettua ylös nykyisestä taantumastaan, tulee talouskasvu törmäämään jatkossa yhä vain aikaisemmin öljyn niukkuuden aiheuttamaan umpikujaan. Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa sitä, että öljyyn perustuva hyvinvointimme on vuodesta 2007 lähtien ollut tasaisessa sahaavassa laskussa yhdessä laskevan öljytuotannon kanssa, eikä tämä laskusuhdanne lopu ennen kokonaisvaltaista järjestelmätason muutosta, jonka lopputuloksena on nykyisen velkaan perustuvan rahajärjestelmän ja ikuiseen kasvuun perustuvan talousjärjestelmän totaalinen romahdus.
Ihmisillä, jotka asuvat planeetan köyhimmillä ja kuivimmilla alueilla, ei pian ole enää varaa polttoaineeseen, jolla käyttää työkoneita, puhumattakaan lannoitteiden hankinnasta tai paljon polttoainetta vaativasta kasteluveden pumppaamisesta kuiville viljelysmaille. Lopputulos on aina sama. Öljyn hinnan nousu tulee väistämättä heijastumaan globaalina nälänhätänä, jonka media todennäköisesti yhdistää niin sanottuun ilmastonmuutokseen, vaikka todellisuudessa syy on yhä niukemmaksi ja kalliimmaksi käyvästä rajallisesta luonnonresurssista, öljystä.
Meidän tulee herätä todellisuuteen nopeasti. Reagointiaikaa on käytössämme vain rajallisesti. Ne uusiutumattomat resurssit, joita maapallolla vielä on jäljellä, tarvitaan globaalin järjestelmätason muutoksen polttoaineeksi.
Yhdysvaltalainen geofyysikko Marion King Hubbert puhui näkyvästi öljyn tuotannon maksimista sekä rahajärjestelmämme irrationaalista luonteesta jo 1970 - 1980 -luvuilla. Yksi hänen kuuluisimmista tutkimuksistaan käsitteli juuri tätä rahan ja resurssien välistä ristiriitaa, josta seuraavassa lyhyt katkelma.
"Maailman nykyinen teollinen sivilisaatio on kahden yhtäaikaisen universaalin, päällekkäisen ja yhteen sopimattoman aatesuuntauksen halvaannuttama: neljän viime vuosisadan aikana kertynyt ymmärrys materian ja energian ominaisuuksista ja keskinäisistä suhteista; sekä niihin liittyvä, esihistoriallisen syntyperän omaava rahan kulttuuri."
...
"Asuessani 1930-luvulla New Yorkissa , minulle aukeni aitiopaikka suuren talouslaman seuraamiseen. Voin vakuuttaa, että kokemus oli äärimmäisen opettavainen. Pysäytimme kokonaisen maan toiminnan pelkistä rahataloudellisista syistä. Meillä oli kaikki työvoima ja enemmän kuin tarpeeksi raaka-aineita. Siitä huolimatta pysäytimme kaiken... Olemme keskellä ihmiskunnan yhteiskunnallisen evoluution kriisiä. Se on ainutlaatuinen sekä inhimillisestä että geologisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Mitään tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin, eikä mitään tällaista tule koskaan tapahtumaan tämän jälkeen. Luonnon raaka-aineet ovat louhittavissa vain yhden kerran. Voimme pumpata ja polttaa maankuoren öljyn ainoastaan kerran. Hyvin pian kaikki öljy on käytetty loppuun ja kaikki metallit louhittu ja hyödynnetty. Tämä tulee tarkoittamaan ihmiskunnan katastrofia, mutta meillä on jo olemassa kaikki suunnan muutokseen tarvittava teknologia. Ainoa asia mitä meidän tulee tehdä on uudistaa kulttuurimme ja löytää vaihtoehto rahalle. Meidän ei tarvitse aloittaa urakkaa nollasta. Meillä on käytössämme kaikki tekninen tietämyksemme. Meidän tarvitsee ainoastaan toteuttaa se kaikki käytännössä. Vielä toistaiseksi voimme toteuttaa muutoksen suhteellisen helposti, mutta nykyhetkelle tyypillinen joustavuus ei ole ikuista, vaan on vähenevä ajan saatossa. Katastrofin välttäminen on mahdotonta, ellemme vakauta yhteiskuntaamme. Tämä edellyttää kahden kulttuurillemme keskeisen perusarvon hylkäämistä. Ikuisen talouskasvun idean on mentävä yhdessä työetiikkamme kanssa. Mahdollisuuksien ikkuna on yhä avoinna edessämme, mutta se pienenee jatkuvasti ajan kuluessa. Luultavasti asiat tulevat kuitenkin huononemaan vielä rutkasti, ennen kuin ne voivat alkaa parantua."
-- Marion King Hubbert 1981 - Two Intellectual Systems: Matter-energy and the Monetary Culture --
Jälkikäteen voimme todeta, että vaikka ongelman realisoituminen onkin hiukan viivästynyt, ei itse ongelma ole kadonnut mihinkään.
Erityisen havainnollistavaa tämä öljyn tuotannon maksimin tutkiminen on silloin, kun tarkasteluperspektiiviä laajennetaan ihmiskunnan historian 10 000 vuotiselle aikajanalle. Vasta riittävän pitkällä aikajanalla tarkasteltuna öljyn tuotannon ajanjakso näyttäytyy siinä merkityksessä, jossa kaikkien se tulisi ymmärtää. Kun puhumme öljystä, puhumme yhdestä hyvin lyhyestä välivaiheesta koko ihmiskunnan historiassa. Kyse on mitättömästä parin sadan vuoden pyrähdyksestä, jonka jälkeen kaikki öljy on käytetty loppuun ja ihmiskunnalle koittaa taas paluu aikaan ilman öljyä.[/LAINAUS]
Tähän vielä perään Michael Ruppertin elokuva: Collapse kokonaisuudessaan.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 17. maaliskuuta 2010
45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys
Ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva raha- ja talousjärjestelmämme on utopiaa. Lähi historian ei pidä antaa sumentaa perspektiiviä, saati tervettä järkeä. Kuka tahansa voi ymmärtää, ettei ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva järjestelmä voi perustua rajallisella maapallollamme mihinkään tasapainoiseen saati kestävään.
Jos emme tyystin tuhoa itseämme ja tulevaisuuttamme tässä rahajärjestelmän kierouttamassa pelissä, tulevat jälkipolvet tarkastelemaan aikaamme suuren huvittuneen hämmennyksen vallassa. Epäuskoisena he tulevat katsomaan uusintoja sellaisista rahan ympärillä pyörivistä televisiosarjoista kuten Diili, Haluatko miljonääriksi tai Lottoarvonta. Meidän silmissämme aivan tavallisilta vaikuttavat televisiouutiset tulevat näyttäytymään terveen arvomaailman omaavan ihmisen silmissä suorastaan perversseiltä. Valitettavasti me kaikki olemme sukeltaneet niin syvällä kieroutuneiden arvojen maailmaan, ettemme näe nälänhädässä, sodassa, asunnottomuudessa tai asevarustelussa mitään kummallista. Pelkästä tottumuksesta tyydymme maailmaan, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin tyydyttävä.
Epäuskoisina tulevat sukupolvet meidän jälkeemme ihmettelemään nykyihmisten naivia luottamusta valtaeliitin käymien sotien oikeutukseen. Toisaalta ikuisen kasvun ideologiaa ja markkinatalouden ihanuutta paasaavia poliitikkoja he tarkastelevat yhtä tyrmistyneinä kuin nykyihminen, joka kuuntelee 1930-luvulla nauhoitettuja puheita natsi-Saksan johtajilta. Kuinka ihmiset saattoivatkaan olla niin sokeita? Heidän on vaikea ymmärtää sotien, köyhyyden, työpakon ja nälänhädän maailmaa, jossa valheet ja ihmisten keskinäinen epäluottamus olivat luonnollinen ja päivänselvä osa maailmanjärjestystä, mutta johon ihmiset siitä huolimatta ilman vastarintaa alistuivat.
Kuten jo aiemmin olen todennut, ihmismieli voi tuskin kehittää mitään niin järjetöntä yhteiskunta- ja arvojärjestelmää, etteikö ikuista miellyttämisen tarvetta poteva ihmisyksilö voisi sitä omaksua ja sisällyttää sen periaatteet oman käyttäytymisensä ohjenuoraksi. Näin on tapahtunut historiassa kerta toisensa jälkeen. Näin tapahtuu juuri tälläkin hetkellä.
Yhteistä ja varsin lohdullista näille kaikille reaalimaailmasta ja korkeammasta oikeudenmukaisuudesta (divine justice) poikkeaville yhteiskuntaideologisille ajatuspieruille on se, ettei mikään ihmisen luoma keinotekoinen instituutio voi koskaan olla ikuinen.
Vasta kun yhteiskunta on rakennettu niin sanottujen ajattomien totuuksien varaan, voi ihmisten keskuuteen syntyä jotain kestävää. Jotain sellaista, jonka ylläpitämiseen ei tarvita poliiseja, lainsäädäntöä tai armeijoita. Valitettavasti meidän vain on opittava läksymme kantapään kautta. Meillä ei ole muuta opettajaa kuin omat kokemuksemme. Elämme ihmiskunnan puberteettivaihetta.
Kaikesta nykyjärjestelmälle tyypillisestä arvojen rappiotilasta huolimatta maailmassa on yhä silti totuuksia, jotka eivät vanhene koskaan. Ehkäpä juuri seuraava globaali kriisi laukaisee ihmiskunnan sosiaalisen evoluution seuraavan vaiheen, jonka perustavalaatuisin oivallus tulee olemaan yhteistyön, jakamisen, avoimen lähdekoodin, tasapainon, rauhallisen yhteiselon, yltäkylläisyyden, vapaan saatavuuden, vapaan ajattelun, rakkauden ja ykseyden ylivertaisuuden oivaltaminen verrattuna kilpailuun, patentteihin, tekijänoikeuksiin, epätasapainoon, sotaisuuteen, niukkuuteen, omistusoikeuteen, byrokratiaan, vihaan ja vastakkainasetteluun.
Ehkäpä juuri velkaperusteisen rahajärjestelmän romahdus saa aikaan sen, mistä kaikkien valtauskontojen suuret filosofit ovat kaikkina aikoina puhuneet ja mitä minä tässä kirjassa tarkoitan puhuessani resurssipohjaisesta talousjärjestelmästä. Tosiasia on, ettei ihmiskunta voi selvitä muuten kuin toimimalla ympäristönsä kanssa täydellisessä tasapainotilassa. Kaikki muu kuin täydellinen tasapaino on todellista utopiaa.
Ennen pitkää tämä vuosikymmenten saatossa jättimäiseksi puhallettu kupla tulee puhkeamaan samalla tavoin kuin kaikki muutkin valhetta palvelevat ja totuutta vääristelevät keinotekoiset valtainstituutiot.
Tosiasia on, että koko globaali maailmantaloutemme on käytännöllisesti katsoen konkurssissa. Globaali velkaan perustuva rahajärjestelmä on luonut omien mekanismiensa kautta niin paljon kumulatiivista velkaa, että sen paino tukahduttaa alleen kaikki elvytysyritykset, jotka tragikoomisesti perustuvat niin ikään korolliseen ja maksettavaksi erääntyvään velkarahaan.
Koko globaalin velkaan perustuvan rahajärjestelmän romahdus on alkanut. Kukaan ei tiedä koska ja kuinka tilanne kärjistyy, kuinka kauan se kestää tai mitä siitä seuraa, mutta varmaa on, että kohtalokas luisu kohti mittavaa järjestelmätason muutosta on parhaillaan käynnissä.
Romahdus ei tule tapahtumaan yhdessä päivässä, vaan ilmenee pikemminkin tasaisena, mutta jatkuvana luisuna kohti alati kasvavaa ympäristön ja ihmisten pahoinvointia. Tämän tosiasian oivaltaminen ei edellytä muuta, kuin perusteellista ja totuudenmukaista ymmärrystä nykyisestä velkaan perustuvasta talousjärjestelmästämme.
Mutta olipa tuleva rahajärjestelmän kriisi kuinka paha tahansa, ei se kuitenkaan vie maapallon resursseja mihinkään. Reaalimaailma ja ihmisten ylläpitämä keinotekoinen rahatalousjärjestelmä, ovat kaksi toisistaan irrallista käsitettä.
Paljon vakavampi ja todellisempi ongelma, kuin keinotekoisen rahajärjestelmän romahtaminen, tulee olemaan hyvin pian konkretisoituva rajallisten resurssien, kuten öljyn, niukkuus.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 44. Kilpailuyhteiskunta. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 16. maaliskuuta 2010
44. Kilpailuyhteiskunta
Wikipedian määritelmä sanalle kilpailu: "Kilpailu on tapahtuma, jossa useat osanottajat pyrkivät pääsemään sovittuun kohteeseen mahdollisimman nopeasti tai taidokkaasti, taistellen toisiaan vastaan". Sovittuun kohteeseen pääseminen tarkoittaa maalia. Kilpailun voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Tieto maalin olemassaolosta motivoi kilpailijaa. Kilpailu ilman maalia ei ole kilpailu. Kilpailu ilman maalia on pelkkää tavoitteetonta ponnistelua.
Kilpailun voittaminen tarkoittaa kanssakilpailijoiden kukistamista annettujen pelisääntöjen puitteissa. Markkinataloudessa kilpailun voittanutta tuotantoyksikköä kutsutaan monopoliksi. Kiinnostavaksi asian tekee se, että vapaan kilpailun markkinataloudessa monopoli on estetty lailla. Ja tämä on vain yksi markkinataloudelle tyypillisistä paradokseista.
Kilpailuyhteiskunta motivoi kansalaisiaan sillä samalla mekanismilla, jolla kepin päähän sidottu porkkana motivoi aasin liikkumaan eteenpäin. Riippumatta tehdyn työn määrästä, porkkana pysyy ikuisesti sekä aasin että ihmisen tavoittamattomissa. Markkinatalouden tarkoitus ei ole etsiä voittajia. Sen ainoa pyrkimys on ylläpitää kilpailua.
Koska kilpailu tähtää aina voittamiseen, mutta monopolin estävä lainsäädäntö estää maaliin pääsyn, ovat yritykset taipuvaisia hakeutumaan monopolia lähinnä olevaan kilpailuasetelmaan, joka lain sallimissa puitteissa maksimoi voiton. Oligopoli on monopolista seuraava, ensimmäinen laillisesti hyväksytty kilpailuasetelma, jossa muutama suuri yritys hallitsee suvereenisti jonkun tietyn hyödykkeen tuotantoa. Tämän asetelman pitäisi talousteoreetikkojen laskelmissa johtaa vapaaseen kilpailuun ja kuluttajan hyötyyn, mutta voiton maksimointiin perustuvassa talousjärjestelmässä se tarkoittaa sen sijaan käytännössä aina hiljaista kartellia.
Oligopolin muodostama hiljainen kartelli on kuin ennalta määrätty show-painiottelu. Riittää, että yleisölle luodaan vaikutelma kovasta kilpailusta. Koska markkinatalous perustuu voiton maksimointiin, oligopolissa kaikille sen piiriin kuuluville yrityksille on kannattavinta muodostaa hiljainen kartelli, jossa suurimmat yritykset jakavat markkinat keskenään ja pyrkivät siten välttämään liian rajua keskinäistä kilpailua. Hiljaisen kartellin keinoin yritykset pystyvät keskimäärin 20% suurempaan tulokseen, kuin mihin he pääsisivät ilman vastaavaa järjestelyä (Wikipedia).
Jos joku uusi tulokas yrittää vallata markkinaosuutta, kartelli kiristää yhteisellä sopimuksella hinnoitteluaan ja pudottaa yhteisvoimin uuden tulokkaan ulos markkinoilta. Kun ulkopuolinen uhka on torjuttu, hinnat palautetaan alkuperäisille tasoilleen. Markkinatalous ja vapaa kilpailu toimivat käytännössä vain talousteoreetikkojen laskelmissa. Järjestelmä perustuu voiton maksimointiin ja sen se lopulta myös aina tekee lain hengestä tai moraalisäännöistä riippumatta.
Taloustieteen suurin ongelma on sen pyrkimys yksinkertaistaa mahdottoman monimutkaista asiaa, ihmisen kulutuskäyttäytymistä, keinotekoisen rahatalouden maailmassa. Se puhuu abstraktista maailmasta, jota ei ole olemassa muualla kuin talousviisaiden omissa mielissä. Tuloksena on teoria, joka ei ole paljon muuta kuin sisäisesti johdonmukainen.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 43. Talouden talvisota. Jani Laasosen blogissa erittäin hauskaa, mutta samalla vakavaa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 15. maaliskuuta 2010
43. Talouden talvisota
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun raha irrotettiin jalometalleista ja rahasta tuli velkaperusteista. Siinä missä ihmiset vielä kultakannan aikaan pitivät säästäväisyyttä hyveenä, on siitä velkaperusteisen rahajärjestelmän myötä tullut suoranainen synti.
Toisaalta taas, koska raha on velkaa ja hyvinvointi sidoksissa taloudessa liikkuvan rahan (eli velan) määrään ja sitä kautta lisääntyneeseen kulutukseen, on uuden velan ottaminen nähtävissä suorastaan isänmaallisena tekona.
Kontrolloimaton luonnonresurssien kulutus on globaali ongelma, joka on omiaan lisäämään sekä ihmiskunnan että ympäristön pahoinvointia. Siksi onkin paradoksaalista, että nykyisessä talousjärjestelmässämme hyvinvointimme on suoraan sidottu kulutuksemme määrään.
Mitä enemmän kulutamme, sitä nopeammin tuhoamme ympäristöämme ja sitä suuremmaksi ja tuhovoimaisemmaksi kasvaa tulevaisuudessa puhkeava talouskuplamme. Toisaalta kulutuksen tietoinen vähentäminen ei sekään ole viisasta, sillä se johtaisi väistämättä lisääntyneeseen työttömyyteen ja köyhyyteen. Teimmepä siis mitä tahansa, nykyisen rahajärjestelmän puitteissa lopputuloksena on aina ihmisten lisääntynyt pahoinvointi. Kyseessä on vaikea järjestelmätason virhe, joka voi ratketa ainoastaan täysin uuden ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan myötä.
Miksi asialle ei kuitenkaan tehdä mitään? Miksi ongelmaa ei tunnisteta julkisessa keskustelussa? Suurin kynnys lienee siinä, että ongelman myöntäminen tarkoittaisi koko nykyisen raha- ja talousjärjestelmän kyseenalaistamista. Taloustieteen professorit paljastuisivat vääriksi profeetoiksi ja kaikki järjestelmää pystyssä pitävät keinotekoiset instituutiot menettäisivät uskottavuutensa - mukaan lukien valtioinstituutiot. Ehkä juuri tämän vuoksi valtakunnan virallinen totuus pyrkii vaikenemaan asiasta niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Kun talousjärjestelmä uhkaa romahtaa, nousee kansan keskuudesta johtajia, jotka - sen sijaan että kohtaisivat ongelman ja kyseenalaistaisivat koko kieroutuneen talous- ja rahajärjestelmän luonteen - pyrkivät sen sijaan paikkaamaan tilannetta pumppaamalla kuplaan lisää ilmaa, ainoana toivonaan järjestelmätason romahduksen lykkääminen mahdollisimman kauas epämääräiseen tulevaisuuteen. Ainoa keino, jolla ylivelkaantumisen uhkaa voidaan torjua, on synnyttää järjestelmään lisää uutta velkaa. Ja niinpä kokonaiset kansakunnat piiskataan rynnäköimään luottokortit tanassa ostoksille.
Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä vakautta on mahdoton saavuttaa. Koko järjestelmä perustuu kuplaan ja ainoa tapa estää kuplan tyhjeneminen, on pumpata sitä aina vain suuremmaksi siitäkin huolimatta, että lopputuloksena on joka tapauksessa väistämätön tuho.
"Meillä on valtava urakka torjuessamme ulkopäin vyöryvää talouden talvisotaa. (...) Jos työpaikka on turvattu ja elämässä ei ole suuria riskejä, tulevat käytettävissä olevat reaalitulot kasvamaan ensi vuonna huippuvauhtia. Niillä on syytä ostaa suomalaisia tuotteita ja palveluita ja siten pitää kotimaisen talouden pyörät pyörimässä kansainvälisen myllerryksen ajan. Yksituumaisina ja yhteistyöllä me suomalaiset olemme ennenkin vaikeissa paikoissa pärjänneet. Vain niin me pärjäämme nytkin."
-- Jyrki Katainen blogissaan 19.12.2008, blogikirjoituksen otsikkona: Talouden talvisota --
Jos velkaantuminen ja kuluttaminen on isänmaallista, täytyy velkojen poismaksun ja säästämisen olla epäisänmaallista. Asiat ja arvostukset ovat muuttuneet perusteellisesti hyvin lyhyessä ajassa. Ihmisten hyvinvointi on sekoittunut keinotekoiseen ja hankalasti ymmärrettävään finanssikäsitteiden viidakkoon. Niin monimutkaiseen ja hankalaan, ettei sen ymmärtäminen tai hallitseminen onnistu enää pelin ylläpitäjiltä itseltäänkään.
"Perjantai 8. lokakuuta 2008 oli hetki, jolloin kukaan ei osannut jäsentää, mitä tapahtuu ja mistä kaikki johtuu. Pelättiin, että suuri osa eurooppalaisista rahoituslaitoksista kaatuisi kokonaan. Oltiin ihan muutaman päivän päässä totaalikatastrofista, joka olisi ollut kymmenen kertaa pahempi kuin nykyinen tilanne. Riski pankkijärjestelmän romahdukseen oli suuri. Talouden verenkierto olisi pysähtynyt kertaheitolla."
-- Jyrki Katainen, Yle uutiset 08.09.2009 --
Hyvin pian olemme saapumassa pisteeseen, jossa pankki- ja talousjärjestelmämme korruptoituneisuus paljastuu yhä enenevässä määrin myös tavalliselle kansalle. Internetillä tulee olemaan tässä prosessissa ratkaiseva merkitys. Unitilasta herätetyt kansalaiset eivät lopulta enää suostu korruptoituneiden instituutioiden ohjailtaviksi.
On syntymässä sukupolvi, jolle mikään ihmisen synnyttämä keinotekoinen instituutio ei ole lähtökohtaisesti pyhä. Hyvin pian on koittava aika, jolloin ihmisten on pystyttävä uudelleenorganisoimaan koko yhteiskuntajärjestelmänsä, tai vaihtoehtoisesti kuoltava lajina pois yhdessä tasapainottoman nykyjärjestelmän kanssa.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 42. Seurauksena kertakäyttökulutusyhteiskunta. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 14. maaliskuuta 2010
42. Seurauksena kertakäyttökulutusyhteiskunta
"Kehittynyt talousjärjestelmämme vaatii, että teemme kuluttamisesta kiinteän osan elämäntapaamme, että muunnamme tuotteiden ostamisen ja kulutuksen rituaaleiksi, että haemme kuluttamisesta henkistä tyydytystä, sekä tyydytystä egollemme (...) Tuotteiden tulee kulua, palaa loppuun, tulla korvatuiksi ja pois heitetyiksi alati kiihtyvään tahtiin."
-- Victor LeBow, 1955 --
1980-luvulla ostettu tietokone toimii vuosien aktiivikäytön jälkeen erinomaisesti vielä tänäkin päivänä, yli 20-vuotta myöhemmin, mutta vuonna 2010 kaupasta upouutena hankittu muutaman sadan euron läppäri hajoaa lähes poikkeuksetta kolmen vuoden sisällä ostohetkestä, usein vieläpä juuri takuuajan umpeuduttua, aivan kuin se olisi suunniteltu hajoamaan.
Siinä missä vanhat kuvaputkitelevisiot kestivät ennen vuosikymmeniä, uudet valtavat LCD- tai plasmatelevisiot kestävät korkeintaan muutamia vuosia. Sama kuvio toistuu kodinkoneissa, viihde-elektroniikassa ja oikeastaan kaikissa nyky-yhteiskunnan kulutustuotteissa.
Jos kaksi vuosikymmentä sitten ostit uuden auton, saatoit itse oppia korjaamaan sitä niin hyvin, ettei sinun tarvinnut koskaan viedä sitä ulkopuoliselle korjaajalle. Jos sen sijaan tänä päivänä erehdyt auto-ostoksille, sinua suorastaan kielletään avaamasta autosi konepeltiä lisävahinkojen välttämiseksi. Uuden auton omistajana olet pakotettu käyttämään ainoastaan merkkikorjaamojen palveluita ja maksamaan huikeita vuosittaisia huoltomaksuja pelkästä autosi ajokelpoisuuden ylläpidosta.
Autoteollisuus on yli sata vuotta vanha teollisuuden ala. Kun ensimmäiset autot tuotiin markkinoille, ne vaativat jatkuvaa huoltoa ja kestivät toimintakunnossa korkeintaan vuoden. Tätä kautta autojen vuosittaisesta huollon tarpeesta tuli luonnollisella tavalla autoteollisuuden standardi.
Ajan saatossa autoteollisuuden ympärille kasvoi merkkikorjaamoiden huoltopalveluteollisuus, joka sai elinvoimansa autojen kuluvista osista ja autoissa ilmenneistä vioista. Niinpä sitä mukaa, kun ihmiskunnan luonnontieteellinen ja teknologinen ymmärrys lisäsi auton valmistajien ymmärrystä kestävämmistä koneen osista ja materiaaleista, joutui autoteollisuus laskemaan samassa suhteessa tuotteidensa laatua.
Jos auton huoltovälin standardi on 20 000 kilometriä, tulee kuluvien osien kestää kulutusta luonnollisesti vain 20 000 kilometriä. Kyse ei ole kuluttajan tai ympäristön hyödyn maksimoinnista, vaan auto- ja huoltoteollisuuden työpaikoista, sekä tietysti voittojen maksimoinnista.
Markkinoilla on käynnissä jatkuva omituinen ristiriita hyödykkeiden kuluttajien ja hyödykkeiden tuottajien välillä. Siinä missä kuluttajaa hyödyttäisi mahdollisimman pitkään, jopa vuosikymmeniä kestävä tuote, joka olisi rakennettu kestävimpien tunnettujen materiaalien ja huoltovapaimman teknologian varaan ja olisi päivitettävissä uuden veroiseksi vain pienin muutoksin, niin tavaran valmistajalle tällaisten tuotteiden valmistaminen tarkoittaisi kaikkea muuta kuin järkevää liiketoimintaa. Senpä vuoksi nykypäivänä tuotteen takuuaika määrittää suoraan myös tuotteen iän. Jokainen päivä, jonka tuote toimii yli takuuaikansa, lykkää samalla korvaavan tuotteen hankintaa ja tuottaa siten yritykselle laskennallista tappiota. Tuotteen tulee rikkoutua määräajassa, jotta ihmiselle syntyisi tarve ostaa tilalle uusi korvaava tuote.
Jos tuotteet eivät itsestään hajoa käytössä, jäävät ne pian pois muodista, jolloin sosiaalinen paine ajaa ihmiset heittämään vielä täysin kelvollisia hyödykkeitä (esimerkiksi muotivaatteet ja -elektroniikka) kaatopaikoille. Jos näin ei tapahtuisi, olisi se vahingoksi paitsi tuotteita valmistavalle yritykselle, myös pankki- ja valtiojärjestelmälle, jolle maksimaalinen rahankierto tarkoittaa aina lisääntyvää voittoa, talouskasvua ja kasvaneita verotuloja.
Koska nykyinen järjestelmämme ei palkitse, vaan päinvastoin rankaisee yrityksiä, jotka tuottavat kestäviä tuotteita, ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka kestäviä tuotteet voisivat olla, jos ne todella suunniteltaisiin kestämään.
Nykyjärjestelmässä tuotteet suoranaisesti jopa suunnitellaan hajoamaan mahdollisimman pian takuuajan umpeuduttua. Kyse on tärkeästä osasta nykypäivän teollista suunnittelua. Englannin kielessä tälle on oma terminsäkin: "planned obsolescence", eli suunniteltu hajoaminen, eikä se ole mitään muuta, kuin yritysten laillinen tapa ryöstää asiakkaitaan.
Koska valtioiden ensisijainen tarkoitus on tukea maan teollisuutta ja ylläpitää siten elinvoimaista talousjärjestelmää, heijastuu finanssimaailman lobbaus suoraan myös poliittiseen tahtoon lyhentää tuotteiden sallittua kestoikää. Voitonmaksimointiin perustuva järjestelmä ei lähtökohtaisesti huomioi ihmisen etua.
"EU-komission valmistelema direktiiviehdotus vapauttaisi esimerkiksi kodinkoneiden valmistajat virhevastuusta jo kahden vuoden jälkeen. Se heikentäisi suomalaisten kuluttajansuojaa ja kiihdyttäisi suuntausta, jossa uusista ja kalliistakin laitteista on tulossa kertakäyttötavaraa... Valmistajat ovat tehneet uusien laitteiden korjauksen vaikeaksi ja kalliiksi. Korjaus vaatii usein konetta ohjaavien piirilevyjen vaihtoa. Näiden saatavuutta taas on rajoitettu ja hintaa osin keinotekoisesti nostettu jopa satoihin euroihin." (YLE:n TV-uutiset 23.9.2009)
Jopa tekstinkäsittelyn kaltaisista perinteisistä tietokoneohjelmista, jotka ovat jo vuosikymmeniä pysyneet perusominaisuuksiltaan lähes muuttumattomina, julkaistaan vuosittain uudet, usein vanhempien versioiden kanssa keskenään yhteensopimattomat versiot.
Monissa tällaisissa sovelluksissa ei ole tapahtunut mitään sellaista perustavanlaatuista muutosta viimeiseen kymmeneen vuoteen, mitä ei oltaisi voitu hoitaa pelkillä verkosta ladattavalla ilmaisilla päivityksillä niin haluttaessa. Mutta koska yhtiön tulee pyrkiä maksimoimaan voittonsa ja kun ohjelmistoa ei myöskään voi suunnitella hajoamaan itsestään määräajan umpeuduttua, täytyy edellinen ohjelmistoversio tehdä vanhentuneeksi vuosittain ilmestyvän uuden version myötä.
Alati lyhyemmäksi käynyt tuotteiden elinikä tarkoittaa luonnollisesti alati kiihtyvää luonnonresurssien tuhlaamista ja kasvavaa jäteongelmaa. Kohtaamme päivittäin markkinatalouden aikaansaamaa ja ylläpitämää tehottomuutta, mutta meidät on saatu pitämään sitä kaikkea täysin luonnollisena, sen sijaan että ymmärtäisimme, mistä kaikki todellisuudessa johtuu.
Nykyisen järjestelmän puitteissa tuotteita ei ole kannattavaa suunnitella helposti päivitettäviksi, saati kestämään vuosikymmeniä tai vuosisatoja, vaikka se teknisesti olisikin mahdollista ja hyödyttäisi ihmisten lisäksi myös ympäristöä. Sen sijaan tuhannet samanlaiset tehtaat ympäri maailman työntävät jatkuvasti ulos tuhansia samankaltaisia kehnosti suunniteltuja ja mahdollisimman edullisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.
Jos järjestelmämme perustuisi ihmisten hyvinvoinnin maksimointiin tyhjyyttään kumisevan voiton maksimoinnin ideologian sijaan, ei mikään estäisi esimerkiksi hehkulamppuja palamasta vuosikymmeniä - vain yhden esimerkin mainitakseni. Onhan pisimpään palanut hehkulamppu palanut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1901 asti, palaen vielä tänäkin päivänä. Tuotteet kyllä saataisiin kestämään, jos talousjärjestelmämme palkkiomekanismit muutettaisiin tukemaan rationaalista käyttäytymistä sen sijaan, että siitä rationaalisuudesta rangaistaan.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 41. Rahan tulee kiertää. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 13. maaliskuuta 2010
41. Rahan tulee kiertää
Raha on luotu kiertämään. Rahan tulee kiertää, koska tilillä tai käteisenä makaava passiivinen raha ei voi palata pankkiin luottolaajentumaan, eikä se sellaisena edistä rahan määrän kasvua ja siitä seuraavaa talouskasvua.
Kulutushyödykkeiden tulee hajota yhä nopeammin, jotta voimme heittää ne kaatopaikalle ja ostaa tilalle uusia. Tämä prosessi tulee tulevaisuudessa yhä vain nopeutumaan siitäkin huolimatta, että vuosi vuodelta käytössämme on kehittyneempää teknologiaa, kestävämpiä materiaaleja ja parempi tietotaito. Pystyisimme valmistamaan aina vain kestävämpiä ja ekologisempia tuotteita. Emme kuitenkaan tee niin, koska voiton maksimointiin perustuvassa ikuiseen talouskasvuun tähtäävässä talousjärjestelmässä sellainen olisi yksinkertaisesti typerää.
Järjestelmän toimivuuden kannalta rahan jatkuva kierto on elintärkeää. Taloudellisesti vaikeina aikoina media, poliitikot ja yritysjohtajat usuttavat kansalaisia ostoksille isänmaallisessa hengessä. Kaikki ongelmat ratkeavat, jos vain ymmärrämme kuluttaa. Kuluttamisesta onkin tullut tärkein velvollisuutemme kulutusyhteiskunnan kansalaisina.
Kuinka meidän sitten tulisi kuluttaa?
Käteinen on muodostumassa finanssimaailmalle yhä suuremmaksi rasitteeksi. Käteisen rahan käsittely aiheuttaa kustannuksia ja se on esteenä täysin automatisoiduille itsepalvelukassoille. Talouden ja pankkijärjestelmän toiminnan kannalta ihanteellisinta olisi, jos käteistä ei olisi käytössä lainkaan, vaan kaikki raha virtaisi bitteinä tietokonejärjestelmissä. Rahaa käytettäisiin luottokorteilla ja se kiertäisi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa järjestelmän läpi luottolaajentuen ja synnyttäen markkinoille maksimaalisen määrän uutta rahaa ikuisen talouskasvun ravinnoksi.
Joidenkin arvioiden mukaan näin on todellakin tapahtumassa. Käteinen raha on häviämässä järjestelmästä kokonaan. Ensin muuttuivat oravannahat jalometalleihin. Myöhemmin jalometallit korvattiin paperirahalla. Rahajärjestelmän evoluution viimeinen vaihe tulee olemaan fyysisen rahan katoaminen. Raha synnytetään tyhjästä ja se on tyhjyyttä. Raha on muuttumassa yhä abstraktimmaksi.
Viime vuosina monet kauppaketjut ovat siirtyneet yhä automatisoidumpaan rahastukseen. Esimerkiksi Alkoissa kortilla maksamisesta on tullut jo hyvin itsenäistä. Myyjä ei tee muuta, kuin lukee tuotteen viivakoodin viivakoodinlukijallaan. Asiakas hoitaa maksutapahtuman kortillaan täysin itsenäisesti. Ikea on mennyt vielä astetta pidemmälle lanseeraten henkilökunnasta täysin vapaita itsepalvelukassoja. Ikeassa asiakas käyttää itse myös viivakoodinlukijaa. Lopulta tarvitaan enää vartijoita, jotka valvovat ja tarvittaessa opastavat asiakkaiden itsepalvelua.
Jos finanssimaailma saa päättää asioista - kuten se lopulta aina tekee - tulevaisuudessa kaikki raha on abstraktia, pankkien tyhjästä synnyttämää virtuaalirahaa. Jos luotonlaajennuksen tehokkuus ja pankkien liiketoiminnan voitot halutaan maksimoida, on käteinen raha viimeinen este tämän tavoitteen tiellä.
Yhä edelleen useimmat taloustieteen oppikirjat ottavat huomioon yleisön hallussa olevan käteisen rahan kiertoa hidastavana tekijänä, mutta nyt luottokorttien, pankkikorttien ja nettipankkien kautta on tultu tilanteeseen, jossa käteistä rahaa on enää häviävän pieni osuus kaikesta liikkeellä olevasta rahasta. Vain alle kaksi prosenttia. Vasta kun yleisön hallussa ei ole enää lainkaan fyysistä rahaa, pankkijärjestelmän tehokkuus hipoo täydellisyyttä.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari. Jani Laasosen blogissa tärkeää lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 12. maaliskuuta 2010
40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari
Kansakunnan menestyksen virallinen mittari, bruttokansantuote, eli BKT, mittaa kansakunnan kykyä tuottaa. Tuottava kansakunta puolestaan tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Kuluttaja voi kuluttaa vain siinä tapauksessa, että hänellä on ostovoimaa. Niinpä kansakunnan kyky tuottaa on suoraan verrannollinen ihmisten käytettävissä olevaan ostovoimaan, eli rahan määrään.
Kun ihmisillä ei ole rahaa, heidän kulutuksensa laskee. Samassa suhteessa vähenee myös kansakunnan tuotanto. Näin ollen BKT ei todellisuudessa kerro mistään muusta, kuin liikkeellä olevan rahan määrästä. Toisin sanoen velan määrästä. Mitä enemmän ihmiset ja valtiot ottavat lainaa, sitä enemmän heillä on rahaa käytettävissään ja sitä enemmän he sitä kuluttavat. Nousukausina kasvanut rahan määrä näkyy kasvavana kulutuksena ja BKT:n kasvuna. Laskukausina vähentynyt rahan määrä näkyy vähentyneenä kulutuksena ja BKT:n laskuna. Siinä kaikki.
Koska keskeisin talouden tilaa kuvaava mittarimme näyttää todellisuudessa vain käytössä olevan velkarahan määrän, tulee meidän kysyä, mitä hyötyä sellaisesta mittarista lainkaan on? Ja mitä ylipäänsä ovat talouskasvun ja taloustaantumien ajanjaksot, kun kaikki perustuu lopulta vain taloudessa virtaavan rahan määrään? Jos nousu- ja laskukausien vaihtelu ja siten myös ihmisten hyvinvointi ovat kiinteästi sidoksissa vain liikkeelle lasketun rahan määrään, niin eikö raha jo sellaisenaan ole valtava inhimillisen kärsimyksen lähde ja kehityksen hidaste?
Sen sijaan todellisessa - maapallon resursseihin perustuvassa reaalimaailmassa - ei taloustaantumia tunneta. Kaikki luonnonlakeihin perustuvat innovaatiot ovat kykeneviä tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia riippumatta siitä, onko ihmisten keinotekoisessa taloudessa käsillä taantuma vai nousukausi. Teknologiset innovaatiot ovat ikuisia.
Sitä mukaa kun ihmiskunnan tekniset innovaatiot lisääntyvät ja kehittyvät, tulisi myös ihmisten hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisääntyä. Tämän teknologian aiheuttaman, ihmisen rajattomasta luovuudesta pursuavan luontaisen palkkiojärjestelmän rahajärjestelmä ihmisiltä varastaa.
Resurssipohjainen talous tarkastelee maailmaa tieteellisten tosiasioiden valossa. Tässä valossa nykyinen velkaan perustuva rahajärjestelmä näyttäytyy lähinnä vain pelkkänä irrationaalisena, ihmiskäytöstä kierouttavana uskontojärjestelmänä - pelkkänä keinotekoisena primitiivisenä pelinä, joka ei lähtökohtaisesti ole millään tavoin kiinnostunut ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista, puhumattakaan niiden keskinäisestä tasapainosta.
Resurssipohjainen talousjärjestelmän lähtökohtana on sen sijaan nimenomaan juuri tasapaino luonnon ja ihmisen välillä. Ihmisten hyvinvointi on sidoksissa todellisen maailman sääntöihin ja luonnonlakeihin, ei ihmisten keinotekoisiin, käytöstä vääristäviin instituutio- ja arvojärjestelmiin.
Tällaisessa todelliseen maailmaan perustuvassa järjestelmässä ihmisten hyvinvointi voisi laskea ainoastaan globaalien uhkien, kuten asteroidi-iskujen, jättimäisten tulivuoren purkauksien tai muiden vastaavien luonnonkatastrofien seurauksena.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 39. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 11. maaliskuuta 2010
39. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi
Erityisen kannattavaa valtaeliitin kannalta on saada nuori ihminen tarttumaan velkakoukkuun. Sen sijaan että opiskelijoiden opintotukea korotettaisiin, heidät houkutellaan ottamaan opintolainaa. Opintolaina tulee maksaa pois opintojen jälkeen työelämään astuttaessa, jolloin opiskelijalle syntyy luontainen tarve hakeutua työmarkkinoille.
Kun vaatimattoman suuruinen, turvallinen ja pienikorkoinen valtion takaama opintolaina kuitataan maksetuksi, nuoren asenne velkaa kohtaan muuttuu. Enää velka ei tunnu niin pelottavalta. Kun perheen perustamisen ja ensiasunnon hankinta tulee ajankohtaiseksi, nuoruuden opintovelka muistuu lämmöllä mieleen ja velan ottamiskynnys alenee. Näin viaton nuoruusajan opintolainakokeilu toimii porttina astetta kovempiin pankkilainoihin - asunto- ja kulutuslainoihin.
Pankista asuntolainaa kyselevä nuoripari johdatellaan viihtyisään ja rauhalliseen huoneeseen. Asuntolainan neuvottelijaksi on usein palkattu miellyttävä keski-ikäinen nainen, joka ikään kuin huolehtivana äitihahmona juttelee ensin niitä näitä, syöttää lainakokelaille pullaa ja kahvia ja ohjaa sitten keskustelun kuin huomaamatta kohti pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmia. Uusi omakotitalo, auto ja kesämökki järven rannalla luovat onnen edellytykset. Luotettavan ja turvallisen tuntuisen pankkitädin kanssa kaikki tuntuu yhtäkkiä täysin mahdolliselta ja vieläpä kovin helpolta. Nimi vain paperiin ja kaikki on sillä selvää. Niin helppoa se on.
Pesänrakennusvaihetta elävät nuoret ihmiset lankeavat lähes poikkeuksetta ansaan. Vasta kun asuntolainan paino tuntuu konkreettisena niskassa, totuus alkaa hiljalleen paljastua. Jatkuva pelko työpaikan ja siten velan vakuutena olevan omaisuuden menettämisestä tekee työntekijästä alistuvan ja nöyrän. Velasta ja kiireestä johtuva stressi tekee ilmapiirin kotona kireäksi, mikä heijastuu suoraan parisuhteen laatuun, sekä lasten käytökseen. Arki muodostuu pian säännöllisiksi rutiineiksi ja vuodet kiitävät ohi.
Tavallisen kansalaisen velkasuhde pankkiin ajaa saman asian kuin korskean orin kuohitseminen. Wikisanakirja osuu suoraan asian ytimeen:
"Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi."
Asuntolainan itselleen hankkinut velkaruuna ottaa nöyränä länget kaulaansa. Vaihtoehtoa ei ole. Ilman työtä ei ole hienoa kotia eikä uutta autoa. Ja jos mieheltä lähtee työ ja auto, lähtee helposti myös vaimo ja lapset. Siksi munattomalle velkaruunalle ei jää muuta mahdollisuutta, kuin alistua isäntänsä tahtoon. Nyt hänen tulemisistaan, menemisistään ja tekemisistään määräävät pankkiiri ja työnantaja. Kun työnantaja pyytää työntekijää venymään ylitöihin ja tekemään töitä myös vapaa-ajallaan, munaton velkaruuna ymmärtää asemansa eikä kapinoi. Nöyränä hän polkee oravanpyöräänsä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Perhe ja omat henkilökohtaiset kiinnostuksen aiheet saavat väistyä. Niiden aika on sitten, kun nuoruus, terveys ja muisti ovat jo menneet. Niin kauan kun ollaan vielä kunnossa, tehdään töitä kellon ympäri!
Velkaorjuus voi jäädä pelkäksi tyhjäksi sanaksi, jos emme ymmärrä liikkeellä olevan rahan todellista velkaperusteista luonnetta. Kuten muistamme, kaikki raha on luonteeltaan velkaa. Velka on siis rahaa. Jos tahdomme käyttää vaihdon välineenä rahaa, jonkun on aina pakko velkaantua. Ja jotta edellisten velat tulisivat korkoineen kuitatuksi, seuraavien täytyy velkaantua aina vähän enemmän. Kun ihminen velkaantuu, hän on pakotettu tekemään työtä. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä on siis vallalla työpakko. Ja koska työpakko on synonyymi sanalle orjuus, on kyse orjataloudesta.
Alati kiihtyvässä kasvussa oleva velka saa meidät työskentelemään yhä vain kiivaammin. Koska taloudessa on velkaa aina enemmän kuin siinä on rahaa, tarkoittaa se sitä, ettei kaikkia velkoja voida koskaan maksaa pois, riippumatta siitä, kuinka paljon työskentelisimme. Olemme keskellä alati kiihtyvää noidankehää ja tuhoamme sillä itsemme lisäksi myös ympäristömme. Tämä ei kuitenkaan estä valtiovaltaa käyttämästä velkaa pelotteena ja vallan välineenä, jonka avulla kansaa piiskataan ikuisesti yhä vain kovempaan työntekoon. Sillä jos kansalaiset eivät itse ymmärrä velkaantua riittävästi, velkaantuu valtio heidän puolestaan, jolloin lopputulos on täsmälleen sama.
Koska kaikki raha on velkaa ja tänä vuonna tuota velkaa on taas hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkien kansalaisten tulee työskennellä samassa suhteessa ahkerammin. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että ihmiskunnan teknologisen ja luonnontieteellisen ymmärryksen taso on ollut vuosituhansien ajan jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa.
Jos ihmiskunta pyrkisi voittojen sijaan maksimoimaan oman hyvinvointinsa, ihmistyön määrä vähenisi samassa suhteessa, jossa teknologian ja automaation määrä lisääntyisi. Jo nyt teknologian ja automaation keinoin ihmisille voitaisiin valmistaa kaikki perushyvinvointiin tarvittavat palvelut ja hyödykkeet vain murto-osalla nykyisestä työmäärästä. Mutta velkaan perustuvan rahajärjestelmän puitteissa, jossa jokaiselle ihmiselle tulee löytyä aina töitä, juoksemme ikuisessa reaalimaailmasta irrallisessa oravanpyörässä yhä vain kovempaa siihen asti, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa tavalla tai toisella omaan mahdottomuuteensa.
Nykyjärjestelmässä ihminen on vapaa vasta eläkkeellä. Tosin samalla hetkellä kun työläinen eläköityy, muuttuu hän tehokkuutta ja voitonmaksimointia ihannoivan yhteiskunnan silmissä hyödyttömäksi. Hyödytön ihminen masentuu ja kuolee pian pois. Kuolemalla nopeasti, velkaorja suorittaa viimeisen palveluksensa isännälleen ja orjuuttajalleen, voitonmaksimointiin perustuvalle rahajärjestelmälle.
Mutta viranomaisilla on tähänkin ongelmaan ratkaisu. Kun työikää jatketaan lähes 80-ikävuoteen saakka, kenenkään ei tarvitse enää eläköityä ja tuntea itseään siten hyödyttömäksi. Ehkäpä ihmiset voivat tulevaisuudessa kuolla suoraan työpaikoilleen?
"Kunta on edelleen tehokkain hyvinvointiyhteiskunnan tuottaja. Kunta ei kuitenkaan pysty turvaamaan hyvinvointia, sillä sen rahat eivät riitä niiden palvelujen järjestämiseen, joista kunta on vastuussa. (...) Mäki-Lohiluoma esitteli Kuntaliiton laatimaa kuntapalvelujen pelastusohjelmaa. - Ellei mitään tehdä, kunnallisveron korotuspaine on tulevina vuosina seitsemän prosenttia, hän laskeskeli. Kuntaliitossa on laskettu sekin, mikä olisi eläkeikä vuonna 2030, jos väestön huoltosuhde halutaan pitää samalla tasolla kuin vuonna 2008. Huoltosuhde kertoo työelämässä ja sen ulkopuolella olevien suhteen. - Se olisi 74 vuotta ja joissakin kunnissa jopa 78 vuonna, Mäki-Lohiluoma sanoi ja sai puhetta kuunnelleet kuntapäättäjät kohahtamaan."
-- Aamulehti, 11.3.2010 --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
