Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on vice.

Aiheuttaisiko paljain käsin nyrkkeily vähemmän aivovammoja?

John L. Sullivan (Kuva: Richard K. Fox, New York / Chickering, Boston, Mass. - Library of Congress Prints and Photographs Division)
John L. Sullivan (Kuva: Richard K. Fox, New York / Chickering, Boston, Mass. - Library of Congress Prints and Photographs Division)

KYSYMYS: Mikä on viimeinen nyrkkeilyn raskaansarjan paljain nyrkein käyty ottelu? Kuinka kauan kesti, missä ja ottelijat, milloin, kuka oli voittaja?

VASTAUS: Hieno kysymys vie meidät jännän äärelle, kiitoksia!

Nyrkkeily on vanha laji, josta on havaintoja jo Antiikin Kreikasta. Jo silloin käytettiin hanskoja. Paljaiden nyrkkien aikakausi sijoittuu 1600-luvun lopusta 1800-luvun loppuun.

Historian kirjoihin on tallentunut heinäkuulta 1889 huikea viimeinen mestaruusottelu, joka käytiin paljain käsin. Siihen aikaan nyrkkeily oli laitonta, mutta suosittua kansanhuvia. Ottelun paikka pidettiin salassa ja otteluiltana erikoisjunat kuljettivat kolmisen tuhatta ihmistä salaiseen paikkaan Richburgissa, Missisippissä. Mestaruutta puolustava, kuppiin menevä irlantilais-amerikkalainen jättiläinen “Boston Strong Boy” John L. Sullivan näytti jo häviävän ottelun Jake Kilrainille. Sullivanilta lensi laatta 44:llä kierroksella, mutta kaveri sai uutta tuulta purjeisiin ja pakotti vastustajan luovuttamaan huikean 75:n kierroksen jälkeen.

Hanskat tuotiin parantamaan lajin mainetta ja tekemään lajista hyväksyttävän urheilumuodon Queensberry-sääntöjen tullessa voimaan 1800-luvun mittaan. Samalla lajia viilattiin monelta osin: voimaan tuli kolmen minuutin erät, minuutin tauot, painiotteet kiellettiin ja maahanlyödyn ottelijan piti päästä ylös kymmenessä sekunnissa.

Modernit nyrkkeilyhanskat aiheuttavat pintapuolisia vaurioita vähemmän kuin nyrkit, mutta näkemykset niiden vaikutuksesta aivovammoihin vaihtelevat. Keskustelua on käyty muun muassa The British Medical Associationin tieteellisessä julkaisussa ja hanskojen tarpeellisuutta on kyseenalaistanut muun muassa intohimoisesti taistelulajeihin suhtautuva asiantuntija/julkkis Joe Rogan. Olisi luontevaa ajatella, että hanskat suojaavat päätä, mutta kun ajatuksen kääntää niin, että hanskat suojelevat lyöjän kättä, on tilanne aivan toinen. Suojatuilla käsillä pystyy antamaan kovempia iskuja ilman, että käden varsin heikot luut rikkoutuvat.

Briteissä jatketaan edelleen paljain käsin nyrkkeilyn perinteitä. Tähän erikoiseen kulttuuriin voi tutustua Vice-median puolituntisessa dokumentissa, joka sukeltaa brittiläisten kovanaamojen perinteikkääseen lajiin. Bare Knuckle Boxing pyrkii nousemaan maassa parhaillaan undergroundista valtavirtaan.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar


Mitä Brasilian kaduilla tapahtuu?

KYSYMYS: Mitä Brasilian kaduilla tapahtuu kisojen aikana?

VASTAUS: Rion kaduilla tehdään muutakin kuin sambataan. Siellä pyritään kääntämään maailman huomio FIFAn kieltämättä kyseenalaisiin toimintatapoihin.

Isolle osalle brasilialaisista jalkapallo on valtava osa elämää. Sitä paitsi seurataan, siitä saadaan elantoa, esimerkiksi myymällä vesipulloja areenan liepeillä. Nyt FIFA on potkinut porukan myyntiaikeineen useiden kilometrien päähän. Kun isot urheilukisat viedään lähes mihin tahansa, syntyy purnausta ja ihan aiheesta – näin on käynyt Pekingin olympialaisissa ja Etelä-Afrikan MM-kisoissa. Mestat pusketaan täyteen toinen toistaan hienompaa kisarakennusta, kun kaupungin infrastruktuuri vaatisi kehittyäkseen jotain ihan muuta.

HBO:n John Oliver tekee selvää ongelmista huumorin kautta. Hän antaa brasilialaisille karvanpoistosta tutun vertauksen: raha on kuin ihokarvat ja FIFA vahaa, joka tunkeutuu joka paikkaan ja kun homma on ohi, se repäistään irti ja se vie karvat mukanaan.

Brasiliassa suurin mielenkiinto kohdistuu kentälle, mutta osa katsoo myös kentän ulkopuolelle. Siellä touhuaa esimerkiksi yhden Tuomarin suosikkimedioihin lukeutuvan Vicen toimittaja, joka tallentaa tilannetta, jota lähetetään suorana lähetyksenä nettiin. Harvoin mennään näin iholle, kun otetaan selvää, miten pahat uutisoidut mellakat todella ovat. Poliisien pakkokeinojen todistaminen niin läheltä, että joutuu itse kärsimään kyynelkaasusta, on hieman eri asia kuin esimerkiksi eräänkin meritoituneen suomalaistoimittajan raportti, jossa hän Ranskan mellakoiden aikaan tyytyi kertomaan hotellinsa edestä tyytyväisenä, että mellakoita on lähes mahdoton löytää, vaikka ne riehuivat parin korttelin päässä.