Blogi

Voi taivas, miten naisen saa sekaisin parilla sanalla puhelimessa!

Meni muutaman kerran maanantain synttärisankarin kanssa soittelut ristiin ja melkein ehdin hetkeksi unohtaa koko asian, kunnes hetki sitten puhelin soi. Kuuntelin selontekoa lauantaisista diskobileistä ja yhdessä harmiteltiin, kun en saanut olla mukana juhlimassa. Kinkereiden DeeJii oli ensimmäisistä omista baarireissuista saakka tuttu ja vaikka en ollut saapuvilla, oli soittolistalla ihan mua varten ollut Baltimoran Tarzan Boy, joka soi viime vuosiin saakka aina kun olin samassa baarissa ko. tiskijukan kanssa.

Käytiin läpi vieraslista, lahjat ja kaikkien yhteisten tuttujen kuulumiset. Vannottiin yhteen ääneen, että kun seuraavan kerran menen Raaheen, vietetään laatuaikaa: reuhkastaan koko päivä tehden kaikkea kivaa ihan kaksin, hassutellaan ja nauretaan, valvotaan myöhään ja nukahdetaan vierekkäin siskonpetiin takkahuoneen lattialle.

"Hei, kuule. Sä oot maailman ihanin!"

Ihan Superia olla kahdeksanvuotiaan rinsessan kummitäti :)

Milloin itkit viimeksi?

.. kysytään keskustelujen Naistenhuoneessa. En yleensä "itkeskele" turhia, eli en ole kovin itkuherkkä, vaikka syvästi tunnenkin. Silmät saattavat toki kostua häissä tai hautajaisissa ja joskus jopa vahvoissa elokuvakohtauksissa (Sinkkuelämässäkin kertaalleen :D), mutta en muista koskaan itkeskelleeni. Pettymyksen paha mieli muuttuu helpommin raivoksi (jonka puran liike-energian kautta), kuin itkuksi.

Ikuisuus, yksi huokaus vain.

Viimeksi yllätin itseni neljä päivää sitten, kun ihan muuta etsiessä osuin vahingossa Tehosekottimen Hetken tie on kevyt -kappaleen äärelle. Jo ensimmäisten sävelten aikana tunsin miten jossain sisällä pato murtui ja uskomattoman suuri kaipaus täytti mielen ja sydämen. Kyse ei ole pelkästään yksinkertaisen kauniista melodiasta tai herkistä lyriikoista, ei esittäjän äänestä tai tavasta käyttää lahjaansa. Kappaleeseen ei myöskään liity muistoja. Se vaan tuntuu nyt siltä.

Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata, ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

Kuuntelin biisin ja kun se loppui, kuuntelin sen vielä toisenkin kerran. Annoin itkulleni aikaa sen enempää miettimättä mistä ja miksi se tuli. Toisen kuuntelukerran jälkeen oli jo helpompi hengittää ja vedin itseni takaisin perustilaan.

Tänään, kesken työpäivän, kuulin tutut sävelet radiosta. Suljin silmät ihan pieneksi hetkeksi ja onnistuin taikomaan hymyn ennen kuin jatkoin töitä.

Huonosti suunniteltu on parempi kuin pussillinen vanhoja?

Piti olla tylsä viikonloppu, mutta kuten arvata saattaa, muuttuvat suunnitelmat juuri kun sitä vähiten odottaa! Perjantaina sain kutsun saapua lauantai-iltana Mordoriin keilaamaan ja pelaamaan lautaa. Vastasin empimättä kyllä ja olin iloinen siitä, että viikonloppusuunnitelmani olivat jälleen kerran pilalla.

Lauantaina valmistauduin valmistautumaan lähtöön 16:17 Zetalla, mutta asiaintila saikin yllättäen uuden käänteen klo 13:44:05, kun puhelin vaati huomiota osakseen. Aikamerkki tuli nopeammin kuin olin osannut odottaa, sillä ohjemaa korjattiin lisäämällä siihen cityperhelounas Manalassa alkaen klo 15:30.

Ready, steady, GO!

Alan olla jo aika helvetin hyvä näissä pikalähdöissä. Päällä ei ollut oikein mitään (mikä sinänsä nopeutti lähtemistä, kun ei tarvinnut ensin riisua ja sitten pukea), joten vetelin hynttyyt niskaan ja kuivattelin samalla takkuja. Reissureppu varavaatteineen (ne faking varapikkarit ja sukat) ja hammasharjoineen on viimeaikoina ollut puolivalmiina lähtöön, joten sidoin vaan letin niskasta rullalle ja vedin pohjamaalin kriittiselle alueelle samalla kun mietin missä avaimet ja vasen kenkä on.

Matkalla rautatieasemalle ehdin poiketa lähisiwaan tankkaamaan alkoholitonta juotavaa ja totallyblackin alkuruuan ja kun istuin junaan, oli lähtöön aikaa vielä 7 minuuttia.. eli puhelusta junaan meni kaikkiaan 26 minuuttia. Ei paha.

Manala

Yllätin iltapäivän emännän, joka ei todellakaan tiennyt mitään tulemisestani (olen kyllä yleensä aika äänekäs, joten eteisaulaan saapuessani en voinut enää estää huomaamista) ja pyöritteli pöydässä silmiään havaitessaan habitukseni. Odotellessamme muuta seuruetta saapuvaksi opettelimme ruokalistan ulkoa ja viritimme äänielimemme keskustelutaajuudelle.

Koska ruokailuun liittyviä tapahtumia on käsitelty keskusteluissa, en viitsi toistaa niitä kokonaisuudessaan tässä. Mainittakoon silti, että Mobilat, istukka, tissit, pääkallo, Manalan makkara, UKK ja paljon muuta tuli mainittua. Ja lisättävä on vielä se, että en usko sen tarjoilijamiehen olevan håmå ja jos jään ilman, käyn ottamassa asiasta selvää (missä tapauksessa raportoin aiheesta yksityiskohtaisesti tänne).

RUOKAA!

Alkuun valkosipuli-aurajuustoetanat, jotka eivät tälläkään kertaa pettäneet. Ainoa asia, jota voisi kritisoida, on etanoiden määrä.. Kuusi ei millään tunnu riittävän ja tusina olisi jo liikaa. Eikö missään myydä esim. kahdeksan etanana pannuja? Pääruuaksi otin vertailun vuoksi (Juttutupa 6.8.) paistettua maksaa. Vaihdoin perunamuusin kasviksiin enkä kadu. Maksan huuhdoin alas Undurraga Cabernet Sauvignon Reserva 2005 punkulla, joka oli ehkä himpun verran turhan stydiä. Tai sitten ei.
Lopuksi herkuttelin tyrni-juustotortulla ja mansikkamelballa (se ei siis ollut vadelmamelbaa), joka oli *mwahh*!

Jatkot.. tai se varsinainen suunnitelman A-osa

Illan isäntäväki saapui Manalaan noutamaan vieraitaan urheilullisille jatkoille jonnekin, jonne en takuulla olisi omin avuin löytänyt (saati sitten osannut tietä takaisin kotiin, etenkin kun leivänmurut ja kultahiput unohtuivat reissurepusta).
Keilaaminen sujui "loistavasti"! En hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut telomaan kenenkään varpaita eksoottisilla takakierteisillä heitoillani ja kaikki sormeni (kynsistä en enää tässä vaiheessa tee numeroa) ovat edelleen kiinni siellä missä pitääkin. Koko poppoo pääsi illan mittaan kaatamaan, eli tasapeli :D!

Logistisen siirron (* jälkeen tankkasimme järjettömän määrän turhia, mutta niin hyviä hiilareita ja jumalaisen epäterveellisiä kovia rasvoja samalla kun pelasimme kierroksen minulle uutta lautapeliä (jonka nimeä en muista, mutta jonka OPIN :D!) ja päätimme illan Triviaalisti.

Nyt on sitten tullut nüXittua Espoossakin (enkä saanut edes allergista reaktiota).

Kiitokset

Kiitokset lounastilaisuuden emännälle ja koko ihQlle seurueelle. Kiitos peli-illan isäntäväelle *puss ja hali* ja majatalonpitäjälle (tämä muistetaan viimeistään kun hiihtokelejä pukkaa). Erityiskiitos VeeÄrrälle, joka ei velottanut kotimatkastani yhtään mitään laitevian vuoksi. Vielä specialhypersuperkiitos Firefoxille, joka tallentaa istunnot ja samalla myös keskeneräiset tuotokset. *) Sähkökatkos pimensi ruudun ja yllätys oli melkoinen, kun palautin keskeytyneen istunnon ja kirjoittamani blogimerkintä tupsahti ruudulle ennen kuin ehdin kiroilemista lopettaa!

.. eikä vielä edes valmis.

Parin vuoden odottelu koki täyttymyksen ja pää on täynnä takkutukkaa. Valmistusprosessi käytiin läpi Helsingissa ja vaikka aikaa meni, kuluivat tunnit kuin siivillä.

Tästä ei ihan vähällä selvitä ja hyvä niin. Mie piän :)

Päivä sai varsin mukavan päätöksenkin, kun tukka pääsi juhlimaan uutta elämäänsä kivassa seurassa Texasin hyvän ruuan (palvelu oli kyllä vähän hassua.. tai sit mä vaan liian pelottava?), henkevänkin ajatustenvaihdon, takeawaylatten, huonekalunäyteikkunashoppailun ja elokuvaelämyksen muodossa.

Kiitos :)

Jos sisäelimet ravintona kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla helsinkiläisen Ravintola Juttutuvan pariloitua naudanmaksaa. Nam! Kyytipojaksi lipitin ranskalaista Fat Bastard Shirazia, joka sopi lähes täydellisesti jatkamaan makunautintoa.

Seuran voi jokainen valita itse. Mulle kelpasi vain paras :)