Blogi

Nyt pitäisi enää päättää tyydyttääkö lopputulos itseä.

Vastaanotettu tänään 10:43, luettu 11:15 ja kuitattu 11:17.

Ymmärretty? Katsotaan.

Asuntooni saapui eilen outo lintu. Ei kai tuo mikään ihme lie, sillä tähän aikaan vuodesta etelästä lentää monenlaista siivekästä pohjoista kohti. Tämä jäi kuitenkin iäksi. Ai mistäkö sen tiedän? Kantoi mokoma munansakin mukanaan. Kultaan kiedotun ja komean kokoisen. Kyllä se kovasti tosissaan tuntuu olevan.

Herra Huun katse on kovin hämmentynyt. Tuossa se tuijottaa (liekö hieman kierosilmäinenkin?) minua keltaiset tulppaanit taustallaan, viinupullon päällä nököttäen.. Pikkuisen orvon oloisena. Täytyy varmaan seuraavalla sopivasti koordinoidulla etelänmatkalla hankkia sille vaimoke?

Herra Huu on perusväritykseltään yönsininen. Pään töyhtö on musta, samoin huomiota (ja kunnioitusta) herättävän kokoinen nokka. Kovin äänekäs kaveri ei ole. Olen yrittänyt opettaa sitä talon tavoille hokemalla puoliääneen sanoja "oho" ja "auts", mutta ei taida olla matkijalinnun aineksia tässä siipiveikossa?

Merkintä lisätty jälkikäteen lankalauantain kuumehoureessa, joten kaikkinaiset virheellisyydet tekstin oikeellisuudessa ja asiasisällössä jääköön omaan arvoonsa.

Kävin nautiskelemassa - siis todella =D.

Niska- hartiaseutu on jo tovin aikaa oirehtinut, mutta olen siirtänyt hierojalla käyntiä milloin mistäkin syystä. Soitin tutulle hierojalle, joka sanoi olevansa ihan täyteen buukattu pari viikkoa, mutta ehdotti että tulisin tänään hänellä harjoittelussa olevan Mikan hoitoon. Ja sehän vain sopi.

Ehdin nippanappa istahtaa nojatuoliin ja avata naistenlehden, kun hoitohuoneen ovi avattiin ja herrrkullisen matala miesääni toivotti minut tervetulleeksi. Tsiisus! Vastassa oli varmaan 190 cm suklaanruskeaan ihoon (no, oli miehellä T-paita ja housutkin) verhottua kiinteää lihaa - ja mitkä silmät! Sain jostain järjenhivenestä kiinni ja menin miehen ohi vastaanottohuoneeseen. Muutaman sanan haastattelun saattelemana riisuin paidan ja kävin plintille päinmakuulle.

Nelkytviis minuuttia - 2700 sekuntia (tällä kertaa päässälasku sujui vaivattomasti) ihanan rentouttavaa, lempeän lujaotteista käsittelyä (voiko nainen voi muuta vaatia?). Hoidon aikana juteltiin muutama sana ja Mika (ristimänimi Michael) kertoi asuneensa Suomessa viisivuotiaasta saakka ja viihtyvänsä erinomaisesti. Ja minä olisin viihtynyt Mikan käsittelyssä vaikka neljä ja puoli tuntia, mutta kaikki loppuu aikanaan.

Käveleskelin hissukseen kotiin ja melkein lauloin (tai en kyllä ole varma - saatoin ainakin hyräillä) ääneen. Opiskeluviikonloppu voi alkaa.

Ai niin. Arvaa varasinko ajan kokohierontaan?