Blogi

Seuraavaks kramppaa perse, aivan varmasti. Ne eiliset selkähajoamiset oli jotain kunnon (muka)-lihas-kramppeja, en saanu henkeä, enkä kyenny liikkumaan. Ahdisti näppärästi. Mä ajattelin ittekseni että "vitun mahtavaa, hajoan jo 21 vuotiaana, toivottavasti herrake tietää millaset hautajaiset mä haluan".

Lähdössä äidin luokse pienentämään vaatteita. Vituttaa. Onnistunu ostamaan aika paljon kaikkea kivaa nyt alkukesän aikana, mutta mitään en voi enää käyttää, kaikki näyttää mun päällä typerältä. Herrake sanoo joka viikko että tarviin uusia housuja. Saatana, käyn kokoajan ettimässä enkä mitään löydä. Onnistun taas olemaan kokojen välissä, muutenki ongelmaista ku housut on aina liian lyhkäset. Nyt en löydä mitään, kaikki on liian lyhyttä, liian pientä, ihan liian isoa, tai sitte suht´sopivaa, mutta mitkään housut ei kumminkaan istu hyvin, mun perse on kadonnut. Viikko sen jälkeen ku oon housut ostanu, ne on liian isot, ei toimi ei. Rahaa menneepi hukkaan.

Mietin tossa aamulla että on se palttiarallaa 18-kilon tiputtaminen tosiaan mainiota, mutta ahdistus iske silti. Vielä helvetisti matkaa tavotteeseen, siihen tavotteeseen jota en oo vielä edes päättänyt.
Tekee mieli ahmia jäätelöä.

Niin, Tallinnasta...

Aikast jännittävää. Koskaan siellä kipassu. Nyt vaan mietityttää että mihin siellä kannattaa eksyä, ja mitä sieltä kannattaa ostella. Vähän oon kavereilta yrittänyt kysellä, mutta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Ylläri ylläri. Yksi ystävistä totes että ainoot vierailemisen arvoiset kaupat Tallinnassa ovat viinakaupat ja seksileluliikkeet. Saa nähdä.

Laihtunu 17.6kg, enkä vieläkään huomaa mitään eroa. Vaatteet toki tippuu päältä, mutta peilistä kattelee sama saatanan läski-perse-plussapalleroinen. Kovasti yritän edistymistä seurailla, kaloreita laskeskella, herra ottaa muutaman viikon välein kuvan miusta etc.
Vaaka sanoo että kilot tippuu, mutta itse en sellasta huomaa. Aika vittumaista. Alkaa ahdistamaan ja tulee vaan sellanen olo että kaikki kilot on tulossa takas. Vituttaa syödä ja tulee sellanen olo että en jaksa ajatella koko laihdutusta enää. Miksen vaan lihota itteeni 200-kiloseks, ei tarttis poistua kotoa, eikä välittää enää mistään.

Selkä hajos tunti sitten. Heti sänkysessioiden päätteeksi. Moon vetäny itteni ihan loppuun töissä.
Vaffa kun luulen olevani, oon menny nostelemaan ittekseni sellasia 70-80kilosia potilaita joita ei voi minihisseillä nostella. Ehh.
Yheksäntuntisia päiviä vedän, ja niiden suurenmoisten tuntien aikana ehdin istahtamaan yhteensä ehkä 20 minuuttia. Kotiin ku rullaan, nukahdan heti siinä seittemän maissa illalla, herätys taas varttia vaille viis, kukonlaulun aikaan, ja sama rulianssi alusta. Hoiturin työ ei oo oikeen mun juttuni vissiin, saa nähdä.
Alan jo odottamaan ruumiinavausteknikko-koulutusta, se vaikuttaa hyvinkin paljon helpommalta, helpompi koulutus ja helpompi työ. Henkisesti toki raskasta, mutta kai mun pää kestää, todennäkösesti ainakin paremmin ku mun selkä.

Lähetään lauantaina Tallinnaan herrakken kera. Miäs on niin romanttinen. Sano että haluaa viettää mun kanssa aikaa ihan kaksin. Varas meille hytin missä on tuplasänky (kuulemma mukavempi painia ja kutitella toisia) ja hiiiiunon huoneen hotell Tallinkista. Mmmh. Eres pieni typerä loma tähän kaiken työn ja kropan hajoamisen keskellä. Sitte se jatkuu taas. Saatana ku lupasin olla yli kaheksan viikkoa duunissa. Olis se viiskin riittänyt.