Blogi

Se nosti mun mekon helmaa, ja sai mut vinkumaan. Se piti kiinni mun hiuksista ja puri mun niskaa samalla, kun mä heiluin jollain toisella planeetalla.

Mun Richie on ehkä maailman ihanin. Mä junailin tänään tänne Örebroohon, kipittelin rakkisen kanssa autolle ja sain varmaan universumin ihanimman halaus-pussailu-pyllynhinkkaus-session. Ostoskeskuksen (löytähdin mekon, kengät, puseron, rintsikat, stay-upit, sukkia, hanskat, meikkejä ja lakanoita) ja ruokakaupan kautta Richien luo, sen luona mua odotti kauhea kassillinen synttärilahjuksia. Se pölhö oli ostanu mulle super-ihanan, pörrösen aamutakin, kauhean tobleronen, Mamma-Mia dvd:n, ja hajuvettä, Lancomen Magnifique, yks mun lemppareista, plus että paketissa oli muutakin jännittävää :)

Painisessio oli jotain kummallista, mä olin taas siinä pyörtymisen rajamailla. Se olotila on ihanan ihmeellinen, kaikki menee jotenki sameaksi, vaikea hengittää, tuntuu liian hyvältä, ja mun selkärankaa nipistelee. Mä en kuule mitään, olen liian äänekäs, haluan että se lopettaa, mutta samalla sen on pakko jatkaa. Hrrh. Kaikki loppu taas siihen että se räjähti mun silmään, saatana. Onneks musta on tullut tehokas tyttö ja oon tajunnu laahata silmätippoja Richien lääkekaappiin. Mun silmä ei ehdi muuttua tomaatiksi :)

Mies heiluu duunissa hetken. Huomenna mennään leffaan, sapuskoimaan ja imeskellään muutamat martinit. Mä en suostu ottamaan näitä ruusunpunasia laseja pois edes kun meen nukkumaan, aion olla koko viikonlopun pilvissä.

Panettais. Väsyttäis. Ärsyttäis pikkusen. Mä oon valmis pakkailun kanssa, kaikki alkaa järjestymään, mutta mulla on jotenki puolikas olotila. Meen tiiä oikeen mistään mitään. Panettaa perkeleesti ja ahdistaa ihan mukavasti. Vitutus ei auta yhtään, eikä savuttomuus. Tänään kiskassu kaksi savuketta, ja eilen olin kokonaan polttamatta, pikkuhiljaa eteenpäin. Nyt mun tarttis vaan keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Syödä en viitti, läskiä on jo ihan liikaa, ja sen sulattelu on hankalaa, en halua enempää tiputettavaa. Seksi on oikeastaan ainoa mikä jaksais kiinnostaa, ja lenkkeily. Mielellään vielä yhdistettynä.

Synttärit tuli ja meni, sain kivoja lahjuksia, ja tiistai ei loppujen lopuks ollu vuoden kamalin päivä. Top 10:n se kyllä sijottuu, mutta ei niin helvetin kuvottavaa ku olin pelänny.

Huomenna taas junaillen Sen luo. Se saa mut edelleen hymyilemään, mutta mä oon jotenki epävarma. Vaikka kaikki meneekin hitaasti, tuntuu koko touhu jotenki nopealta, ja sekaiselta. Mua huolestuttaa että tyyppinen kyllästyy muhun nopeasti, ja että se huomaa piakkoin kuinka pönttö mä oikeasti olen.

Pöntöistä puheenollen, poltin eilen perseeni, solariumissa. Ei satu ku aika paljon.

Tekee mieli ampua naapurin kakarat. Ne idiootit heiluu pihalla jonku saatanan metallinpaljastimen kanssa. Se vitun keppi pitää kauheaa ääntä. Mä haluan haulikon. Ei lapsissa sinänsä mitään vikaa, mutta mua vituttaa noin niiden lelut. Yks kerta ne pikku-kusipäät istu meen oven takana sellasen spy-setin kera. Mun ymmärtääkseni sellasella härvelillä kuulee esim. mitä naapurit tohuaa. Mä en tiennyt kakaroiden touhuista mitään, ihmettelin vaan että miks koira sekoilee eteisessä. Housut jalkaan ja ovelle kattomaan. Vitutti niin perkeleesti. Ovi auki, näppärä kiskasu, lampsin alakertaan se vitun härveli kainalossa, ja kaks kakaraa mun kannoilla. Soitin ovikelloa ja pidin kahden minuutin henkevän keskustelun perheen isän kanssa. Kerroin hänelle kuinka paljon mun vitutti että sen persehedelmät oli keskeyttäneet mun pimpanhinkkaustuokion, ja että jos mä joskus vielä näkisin ne kakarat sen härvelin kanssa, sekoaisin kokonaan.

Nyt on muutenki vähän hankalaa, polttanu eilen vaan puoltoista savutinta, enkä tänään ainuttakaan, "operaatio : lopeta savustuminen" siis käynnissä. Muuten menee hyvin, mutta hermot tosiaan vähän kireellä, panettaa ku pientä jänöstä, ja mä voisin varmasti syödä karkkikaupan tyhjäksi. Tein eilen kauhean kulhon salaattia ja höyrytin kipallisen vihanneksia. Aina kun teki mieli jotain, kippasin vihanneksia kitaan ja juopottelin ison mukillisen teetä. Laihdutusoperaatio edelleen kesken, enkä halua takas niitä melkein 30-kiloa jotka oon onnistunut tähän mennessä hukkaamaan. Mä yritän alottaa uutta, pikkusen terveellisempää/järkevämpää elämää, saa nähdä mitä tästä tulee..

Pakko soittaa Sille ja vinkua vähän, mun mielestä se vois tulla pikaisesti kylään ja käyttää mua kovasti hyväkseen. Mä tarvitsen sellasen hikisen session. Mustelmia, purujälkiä, kipeän pärsiön ja tahmaset tissit.

Pimppa-syyhy, silimät aristaa, huulet on sangen kuivat, ja mun nenä punottaa. Vanheneminen ahdistaa. Mä en oo ikinä ollut kovin innostunut synttäritouhusta. Mä odotan aina liikoja, petyn, vihaan ihmisrotua viikon verran, ja sitten yritän unohtaa koko roskan. Mä en oleta että ihmiset ostelee mulle vitusti lahjoja (vaikka oikeasti mun kuuluis saada kauheesti kaikkee kivaa), mä en oleta että mun syntymäpäivä on niille vuoden kohokohta (vaikka ei se ihan väärin olis), mutta mä haluan että mun ystävät muistaa mun olemassa olon tuona kirottuna päivänä, mä haluan että ne tiedostaa mun uudet rypyt, ja voivottelee mun kanssa martinien äärellä.

Mä yritän huomioida kavereitani niille tärkeinä päivinä, tupareihin, synttäreille ja jouluksi ostelen lahjat, lähettelen viestit ja soittelen, haluan näyttää että välitän, ja muistan. Mulla on kumminki sellanen olo että suurin osa mun ystävistä ei oikein välitä mun synttäreistä, eikä monikaan välitä koko joulutouhusta. Mulkut. Välillä mietin että jos mun pitäis lopettaa koko kaveritouhu, haistattaa vitut niille pillunkantotelineille, ja unohtaa kaikki. Mä oon todennäkösesti aika vaativa, jokseenkin ärsyttävä, ja välillä ahdistavakin. Mutta mun mielestä mä en kumminkaan odota mitään mahdottomuuksia. 50-50, jos mä huomioin, autan, olen tukena ja touhuan, oletan saavani samaa takas.

Täytän 23, mutta todennäköisesti tulen sanomaan vielä ainakin 6 kuukautta että olen 22, vanheneminen ei mee mun päähän, enkä mä ikinä sisäistä näitä kamalia lukuja. Eihän 23 ole mikään järkyttävä luku sinänsä, mutta pian mä oonkin jo kolmenkympin puolella, ja nanosekunnissa huomaan olevani lähestulkoon neljäkymmentä, hups, 68, ja solikin sitten siinä. Elämä ohi, sopivaa uurnaa vaan ettimään.

Se soitti. Mä ärsyynnyin sekunnissa ja kirosin sen alimpaan helvettiin. Se soittaa, on ilonen, sanoo että se haluaa puhua, sillä on ikävä ja muuta roskaa. Mun teki mieli lähettää sille kirjepommi tai jonkinnäköstä ruttojauhetta kirjekuoressa. Ärsyynnyin taas ihan olemattomasta, se halus vaan kuulla mun äänen, ja mua alko vituttamaan heti. Mä oon heti puolustuskannalla kun puhun sen kanssa, haluan vaikuttaa etäiseltä, vaikka oikesti mulla on ihan helvetinmoinen hinku sen syliin. Mä oon piikittelevä idiootti, ironinen mulkku ja vittumainen kusipää, ja se haluaa silti puhua mun kanssa, sangen ihmeellistä. No, keskusteltiin tästä perkeleen synttäritouhusta, taas kerran. Mä sanoin haluavani pois täältä ens viikolla. Itse tiistain voin viettää kotona, neljän seinän sisällä, mutta viikonlopuksi haluan pois. Me ollaan vissiin menossa leffaan, syömään, ostoksille, ja joulumarkkinoille. Mukavaa sinänsä, mutta iski onkelma heti. Mullei oo kenkiä jotka käy mun uuden mekon kanssa, voi tuolla lumessa heilua korkkarit jalassa. Tarvii siis raahautua kenkäostoksille maananataina, eikä yhtään kiinnostais. Kaikki on niin perkeleen ärsyttävää.

Mä haluan vaan Sen luo. Hikistä painia kiitos.

Mua vituttaa, ihan helvetisti. Juttelin eilen Sen kanssa, ja päädyin sitten lähtemään sen luokse. Olin Örebrossa iltapäivällä, kipastiin kaupassa ja sitte sen luo. Se sai mut kiljumaan kovempaa kuin koskaan ennen. Raskasta painia, suunniteltiin mun synttäritouhuja ja juotiin litrakaupalla omppumehaa.

Mä mietin kokoajan sitä miten tyhmä olen. Mun ei pitäny sotkeutua mihinkään typeryksiin nyt kun avioero on vielä kesken, mun piti olla itsenäinen horoperse, joka kuluttaa paria miestä, sillon ku tekee mieli. Ei tunteita, ei minkäännäköstä sotkua. Sitte tapasin ton vitun hapentuhlaajan. Se saatanan mulkku on liian hyvännäkönen, sillä on liian iso kikkelsson, se on liian hauska, liian täydellinen. Sitä hinkututtaa yhtä useasti kun muakin, se jaksaa painia tuntikaupalla, ja haluaa kokeilla kaikkea jännää. Se on liian hyvä, kaikessa. Siksi mä oon niin vitun roskana, mä oon niin ihastunut siihen, etten tiedä mitä tehdä. Mä näen tän kaiken päättyvän vaan siihen että se kyllästyy, sanoo jotain söpöä, jättää mut, haluaa toki että ollaan vielä ystäviä, ja sitten mä vihaan sitä.

Mä en tajua miks mä oon niin erilainen sen seurassa, oon epävarma, mustasukkanen, jotenki naurettava, ja haluan vaan olla sen nukke. En näytä näitä huonoja puoliani, enkä halua olla mikään vittumainen takiainen, mutta mä haluan olla Sen oma. Mä haluan vaan että se tekee mulle just mitä se haluaa, mä haluan olla sen lelu. Mä haluan että se antaa kaiken huomionsa mulle, että se välittää musta melkein liikaa, että se näkee vain mut, ja että se haluaa mua kokoajan. Saatana.

Mitä vittua mä touhuan?!

Itkeny siskon kanssa tänään. Mä olin ihan pakahtumispisteessä kun se tuli kotiin. Äiti kerto että siskon ja pojan suhde on ohi. Se pieni ihminen on ihan rikki ja roskana, se juoksi mun syliin ja itki varmaan tunnin, mun teki niin pahaa, mun sydän särky kappaleiksi, halusin ottaa siskon kainaloon, ja lähteä sen kanssa pois, suojella sitä kaikelta pahalta. Tajunnu että mä olisin ite ottanu tän niin kovasti, mutta ahdistaa ja vituttaa. Ei mun peikkoon kuulu sattua noin pahasti. Se on niin pieni vielä. Mä tiedän että elämä jatkuu, mutta pienelle ihmiselle toi oli ihan hirveän suuri asia. Se itki niin lohduttomasti, kysy "mitä mä nyt teen" ja oli ihan poissa tolaltaan. Mua ei oo aikoihin sattunut niin paljoa kun tänään. Mä halusin vaan jotenkin auttaa sitä, mä halusin saada sen voimaan hyvin. Niin turha olo, mä olisin vaan halunnut ottaa sen kaiken pahan ittelleni. Ennen kun sisko kotiutu, mä ajattelin että ehkä se ei ollukkaan ottanu asiaa ihan niin kovasti, mutta kun näin sen, alko muakin itkettää. Pienelle tuo ero tuntuu ihan maailmanlopulta.

Mä päätin kumminki yrittää keksiä sen kanssa jonku verran tekemistä. Kysyin jos se haluaa tulla ens viikolla Örebroohon hengailemaan mun ja Sen tyypin kanssa. Käytäis ostoksilla, syömässä ja käytäis kierroksella linnassa. Mä haluan vaan että sillä on hyvä olo.

Asiasta lankakerään. Mä en oikeen oo varma mun ja Sen jutusta. Kaikki alkaa menemään kummalliseksi, mä oon ihan sekaisin. Mä tykkään siitä liikaa, se on jo liian tärkeä mulle, enkä mä oo varma mun osasta, sen elämässä. Ja kaiken avioero-, muutto-, koulu-, ahdistus- myllerryksessä en todennäköisesti jaksais lisää loppuja ja masennusta. Mä pelkään niin helvetisti, jos annan itteni sille kokonaan, ja systeemistä ei tulekaan mitään, mä hajoaisin varmasti ihan murusiksi. Tiistai pelottaa, musta tulee vanha, ja mä lähden Sen luo. Mä en tiedä haluanko, en ainakaan vanhentua, mutta en oo ollenkaan varma mistään.

Mun wabbit oli liimautunut kiinni mun poskeen. Tajua miten mä onnistuin nukahtamaan eilen. Muistan että leikin, ja nukahdin heti sen jälkeen.. Mutta yleensä ehdin kyllä leluni pesemään tai edes laittamaan sängyn viereen, harvemmin sitä dildojen kanssa kumminkaan nukkuu. No, heräsin siis nyt tunti sitten dildo poskessa, puol naamaa ihan koppuraisena, hyvä alotus päivälle. Alko vituttamaan aika perkeleesti kun tajusin että kello oli jo kaks, mun piti kumminki herätä ajoissa ja hoitaa asioita. Piti soittaa verotoimistoon, piti soittaa csn:äääään, piti kipasta koulussa etc, enhän mä saanu mitään aikaseks, tietenkään. Uus yritys huomenna, ehkä.

Mä kattelin eilen läskejäni. Hihittelin alasti peilin edessä ja tajusin vasta vartin hekottelun jälkeen, että valitettavasti mä nauran itelleni, enkä mitenkään positiivisesti. Toki, kilot tippuu edelleen pikkuhiljaa, mutta vittu vois nyt jotein tapahtua vähän nopeemmin.. Tän viikon oon kunnolla, en syöpöttele kupparuokia, ja lenkkeilen vähintään pari tuntia päivässä. Yritän taas muuttaa elämäntapoja vieläkin terveellisempään suuntaan. Toki muutenkin joudun päivittäin ulkoilemaan, koiran kanssa, mutta kunnon lenkillä pikkuherran kanssa ei enää oikein viitsi käydä, karvapallo on vanhentunut niin kivasti että se ei muutaman tunnin lenkkejä oikein jaksa. Mielellään se ulkona kipittelee ja nuuskuttaa joka tolppaa ja puskaa, mutta sillon kävellään vähän hitaammin, rakkinen kipittelee ilman hihnoja, ja puolessa välissä lenkkiä otetaan viiden minuutin paussi, istuskellaan ja nenä-mies syö muutaman raksun. Nyt viikolla aion siis rullailla rakkisen kanssa ulkona, sekä raahata läskini "kunnon" lenkeillekin.

Mua on alkanu jännittämään tää muuttosysteemi. Tasan kaks viikkoa aikaa, sitten mä muutan. Omaan asuntoon. Mä toivon että tää tulee nyt menemään hvyin. Ainakin mä oon vähän fiksumpi kun 18 vuotiaana, tällä kertaa en aio vuorata seiniä sängyn ympärillä erikoisilla pornokuvilla, aion tiskata ainakin 4 kertaa viikossa, ja mä aion yrittää olla järkevä. Jotenki pelottavaa, mutta kai se nyt tulee toimimaan, pakko. Kyllä mun nyt pikkuhiljaa tarvii aikuistua.

Ny hajos runkkailusormi. Tai jos laittaa sillee nätisti, niin "hinkutin". Molin Tessyllä juopottelemassa teetä. Keskusteltiin syöpäkasvaimista, anaaliseksistä (Tessy, joka on kunnollinen ja hieman hieno, kerto nyt diggailevasna persepanoa, täysillä.. Mä opin päivittäin jotain uutta.), poikien kikkeleistä, yritettiin valita verhoja mun uuteen olkkariin, ja mietittiin kuinka paljon hiekkaa saharassa oikeastaan on. Täydellinen pissis-ilta siis.

Kotimatkalla tapahtu. Mä tipahtelin ensin rappuset alas, kolhin polveni paskaksi, koira parka seiso rappusten yläpäässä ja vaan tuijotti mua. Mä epäilen että se säälii mua aina välillä, sillä on sellanen ihmeellinen ilme aina kun mä toheloin. Se todennäköisesti pitää mua vähän tyhmänä.
No, just ennen kotiovea onnistuin liukastumaan naamalleni, siinä meni se sormi. Polvi ruhjeilla ja turvonnu, ja mun sormi on kans ihan räjähtänyt, kynsi paskana, verta vähän jokapuolella, ja karmea vitutus.
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Tuohtunut olotila. Kammottava pääkipu ja vituttaa aika kovaa. Pääkipu ei voi johtua niistä parista siideristä eilen, join vettäkin illan aikana. Vituttaa, koska panettaa niin perkeleesti. Heräsin pyörryksissä mun pornounistani, aika kova isku huomata makaavansa sohvalla, eikä Prinssiä missään. Mun seuraava projekti on alkaa säästämään sellaseen miespuoliseen realdolliin. Se ei ois pettämistä, ja mulla ois kumminki joku jota hinkuttaa kun moon erossa Prinssistä.

Siinä se seiso, ja runkkaili. Pyörävarastossa. Mä olin hiljaa ja ihmettelin miten mä taas onnistuin löytämään itteni niin hämärästä tilanteesta. Ei se oo se kenen kanssa mä haluan olla. Ei se oo Richie.

Tulin nyt lauantaina kotiin. Se ajo mut Arbogaan asti, suuteli mut pyörryksiin odotushallissa, tökki mut junaan, ja miehän huristelin Eskilstunaan, mun "teko-kotiin". Jätin tavarat kämpille ja heilahdin äidin luo kyläilemään. Laitoin sen hiukset kuntoon, syöpöteltiin ja juotiin lasilliset viiniä. Äiti lähti vanhusten tansseihin ja mä rullasin Tessyn luo. Juteltiin, ja se kerto miten sitä ahdistaa. Se on muuttamassa poikaystävänsä kanssa taas yhteen, poikkis ei tiedä että Tessy on onnistunut pettämään sitä kymmenisen kertaa, miekkosen parhaan ystävän kikkelin kanssa. Kummallinen tilanne.
Kaiken häröilyn jälkeen päätettiin lähteä ulos. Päädyttiin Harrykseen, Noice esiintyi ja me tanssittiin jalkamme sohjoksi. Imuttelin pari siideriä nassuun, en tupakoinut liikaa, välttelin idiootteja, ja tanssin. Tuntu hyvältä olla ulkona. Tessyn kanssa on aina mukava lähteä paareilemaan. Se tykkää kans tanssia, ja suurinosa iltaa kuluu yleensä kengänpohjia kuluttaen.

Ajateltiin kotiutua suht ajoissa, oltiin paarin ulkopuolella jo ennen kahta, juteltiin ja kiskottiin takkeja niskaan. Mun puhelin soi. Micke soitti ja kysy ehdinkö mä tavata. Toki, ajattelin jutella pari minuuttia ja painua sitten kotiin. Tessy lähti hakemaan rahaa ja ruokaa, mä lähdin tapaamaan poikaa. Se soitti mulle uusiks, pyysi mua kävelemään yhden talon ulkopuolelle. Mä havahduin vasta kun mua kiskottiin pyöräkellariin. Huppupäinen hyypiö. Molin jo aikeissa yrittää murhata idioottia kun se pussas mun kaulaa ja halas mua lujaa. Vitun Micke. Humalassa. Se tuoksu silti hyvälle.

Mä höyläilin sitä joskus kesäkuussa viimeks, sillä oli jo sillon tyttöystävä, lopetin hinkutuksen ku tapasin Sen joka saa mut kiljumaan. Micke on kumminki soitellu mulle aina välillä, ollaan tavattu, kipastu kaffella ja ostoksilla kimpassa, ei mitään kummempaa. Se on soitellu välillä, sanonu että sillä on ikävä etc. Siinä se nyt seiso mun edessä, vinku mua lähtemään sen mukaan. Kerto miten se on ajatellu mua ihan liikaa. Miten se haluaa mua ja ajattelee mua kun se panee sen tyttöystävää. Se kisko housunsa nilkkoihin ja pyysi että mä otan siltä suihin, sen jälkeen otettais taksi sen luo. Mä seisoin hiljaa sekunnin, tuijotin sitä ja harmikseni muistin miks tykkäsin siitä niin kovin. Poika on täysi idiootti, vittumainen ja turhantärkeä, se on ihan liian hyvännäkönen ja se tietää sen, skeittaa, tekee mallin hommia ja on sellanen kusipäinen kakara mitä on kiva vihata, ja se cp osaa naida, kunnolla.

Totesin kumminkin että maailma on pullollaan naisia, ja kyllä muutkin tytöt osaa kikkeliä imeskellä. Ei kuulemma niin kuin minä. Se on kyllä soitellu mulle paljon sen viimesen imeskelyn jälkeen, halunnu että tuun kylään, ja vinkunu lisää. Emmä kuiteskaan. Sanoin että kotiin on mentävä, ja voidaan soitella, joskus. Sangen hooorahtava olo. Mä seisoin mekko päällä pyörävarastossa puol-alastoman pojan kanssa, joka yritti kaikin keinoin saada mun sukkiksia alas. Se runkkas, yritti pussata, halus tökkiä, halus kaiken. Kiitin tarjouksesta. Halasin poikaa ja lähdin kävelemään toria kohti. Piti löytää Tessy.
Poika soitteli ja lähetteli mulle viestejä. Se halus välttämättä että meen sen luo yöksi. Mikä vittu siinä on että mun ois muka sen luo tarvinu raahautua, sillä on kumminki sellanen pieni, lähes täydellinen nukennäkönen tyttis joka antaa pojalle persettä päivittäin. Kovin hämärää.

What can I say.. -Show Me the Honey!