Blogi

Ja se oli vielä ylpeä kikkelistään. Mitä vittua?! Katastrofaalinen ilta.

Molin Tessyn ja neljän pojan kanssa ulkoilemassa. Kaks niistä pojista yritti hinkuttaa mua kokoajan. Jotenki outoa. Mä yritin lähinnä vältellä pölkkypäitä. Tanssin jalkani rikki, join liikaa, söin sipsejä Tessyn tissien välistä, kiskoin Jensin housut alas ja kuivanussin sitä takaapäin tanssilaatteella. Eroottista.

Päädyin kumminki yhden tyypin kämpille, moltiin menossa samaa matkaa kotia kohti, ja se pyysi mut teelle. Mä juon aina teetä kun kotiudun paarista, joten, miksikäs ei. Ollu pientä peliä sen kanssa jo pidemmän aikaa, mutta ei olla koskaan tehty mitään. No, sen tyypin yksiö oli kamala, heti ku päästiin sisälle, se kaato mut sänkyyn ja repi rikki mun sukkahousut. Mikä idiootti. Mua lähinnä nauratti. Kysyin että mitä teetä se oli ajatellut tarjoilla.. Se hävis keittiöön ja tuli sieltä alasti, kahden teekupin kanssa. Sen kroppa ei ollu mitenkään mahtava, ja kaikista surullisinta oli sen kikkeli. Se oli varmaan 8 senttiä pitkä. Niin ja hyyyyvin ohut vielä. Mä istuin sängyllä suu auki. Se kysyi josko mä haluaisin ottaa siltä suihin. Mitä vittua sellaseenki vastaa.

Se kyseli jos se saa nuolla mua, ja alko kiukuttelemaan kun en sellaseen suostunut. Se halus ottaa mut sohvalla. Mä mietin vaan että eihän sellasen mini-kikkelin kanssa voi tehdä yhtään mitään. Mä oon sitten varmaan tottunut kauheisiin jättimeloihin (kipu on kivaa), mutta mä en todellakaan halunnut edes koskea siihen lyijykynään. Se oli jotenkin surku-hupaisa koko tilanne. Ne oli sen 25-vuotis synttärit, se on Tessyn poikaystävän paras kaveri, ja me nähdään toisiamme aika usein, mä hengaan kumminki Tessyn kanssa lähes päivittäin. Niin saatanan noloa nähdä se kaiken ton jälkeen.

Mä istuin siinä sängyllä hetken, join teetä ja yritin puhua säästä. Se runkkas mun edessä ja yritti tökkiä välinettään mun suuhun. Mä nauroin. Se heilu mun edessä ja näytteli kikkeliään mulle. Kyseli että haluanko mä että se panee mua kovaa, ottaa mut rajusti sohvalla, vai haluanko panna sängyssä. Nousin ylös, halasin sitä, pussasin sen otsaa, silitin sen lyijykynää ja toivotin molemmalle hyvää yötä.

Mun puhelin soi ja mä laitoin kenkiä jalkaan. Pikkuhousuni unohdin sen asuntoon, ja se vaan maanitteli mua jäämään. Se puhu ja puhu, kertoili mulle kuinka kaunis mä olen, kuinka se haluaa nukkua mun vieressä, kuinka se on ihastunut muhun. Mulla oli vaan kummallinen olo. Ei kiinnostanut. Ennen olisin todennäköisesti pannut sitä, odottanut että se nukahtaa ja sitten hiipinyt ulos. Mutta eh, emmä viitti. Turhauttavaa tuhlata aikaa roskaan. Mukava tyyppi se on, mutta vaan tuttava. Ja mun täytyy muutenki alkaa vähän miettimään kenen kanssa touhuan, ja mitä. Mä halusin vaan ulos. Kotiin nukkumaan. Ja mulla oli ikävä mun sydäntä. Mä halusin sänkyyn mun uuden pehmolelun viereen.

Se on lähes liian ihana. Se nukkuu ihan kiinni mussa. Se suutelee mua niin että mä sokeudun ja musta tulee aina väliaikaisesti kuuro. Se tärisytti mua ikeassa niin että henkilökunta tuli ajamaan meidät pois sänkyosastolta. Se vei mut illalla rannalle ja otti mut laiturilla. Se saa mut kiljumaan, mun jalat tärisemään ja mun ihon punottamaan. Ostosten jälkeen se sai mut itkemään, metsätiellä, autoa vasten. Se on kuluttanut mua melkein liikaa tuon viikon ajan. Mä syön kipulääkkeitä ja istun jääpussin päällä. Pimpero on aivan haavoilla.

Ahdistaa ja jotenki kumma olo. Mä olin viikon sen luona. Tai no, melkein viikon. Lähdin sinne viime perjantaina, heräsin aikasin, pakkasin kamani kassiin, koiran kainaloon ja heilahtelin junalla kohti örebrota. Tulin nyt illalla kotiin. Mä en tiedä mitä tekisin tai mitä mun kuuluis tehdä. Mulla on jo niin helvetin kauhea ikävä sitä.

Ollaan juostu mettässä koiran kanssa, tehty mitä ihmeellisempiä ruokia, käyty ostoksilla, tutkimusmatkoilla lelukaupoissa, aikuisten lelukaupoissa, uimassa, katottu miljoona elokuvaa, halailtu toisemme rikkinäisiksi, pussailtu niin että huulet on turvoksissa, ja pureskeltu toisemme palasiksi. Se on liian ihana. Se laulaa kun se ajaa autoa, mä hymyilen. Se tuhisee kun se nukkuu, mä hymyilen. Se vitsailee ja on liian hauska. Sen mielestä mä oon liian hauska, me nauretaan liikaa. Se pitää musta kiinni kun mä itken unissani, se kuiskailee mun korvaan ja herättää mut suudelmilla. Se nykii mun hiuksia ja kuiskailee hävyttömyyksiä, se näkee kuinka paljon mä haluan sitä.

Mä oon pitkän aikaa ollut "i like it rough"-linjoilla. Kovaa, niin että sattuu, ei tunteita, vaan peliä. Sen kanssa mä oon ihan erilainen, mä haluan olla lähellä. Sen haluakset ja puraisut tuntuu vaan hyvälle. Kaikki tuntuu jotenkin oikealta sen kanssa. Se haluaa olla lähellä, sille on tärkeää nähdä että mä nautin, että mulla on hyvä olla. Mulla on melkein liian hyvä olla sen seurassa. Se on melkein kuin huumetta. Mä haluan vaan lisää. Unohdan syödä, juoda, ottaa vitamiinit ja vastata puhelimeen, mä haluan vaan olla sen lähellä, sen kainalossa, olla sen nukke. Hengittää sen tuoksua ja maistaa sen ihoa.

Se tiskaa alasti, laulaa ja nauraa, ruiskuttaa vettä mun päälle ja jahtaa mua ympäri asuntoa, tiskiharja aseenaan. Mulla on niin perkeleen kamala ikävä sitä.

Tottakai mä sormetin sitä. Hienot juhlat, tai tuparit. Kaikki oli perkeleen humalassa. Kaksioon änkeytyi 35 henkeä, ja varmaan 80-litraa alkoholia. Tessyn kaveri Sara oli kylässä Göteborgista. Mun mielestä se on perkeen hyvännäkönen, ja näköjään (nykyään) humalatilassa musta tulee kauhea lesbo. Me imeskeltiin toistemme naamoja suurinpiirtein koko ilta. Hävittiin jossain vaiheessa vessaan, mukamas "piiloon" leikkimään. Kesken kaiken muutama tyyppi avaa oven. Siellä me touhuttiin, ja suurinpiirtein kaikki näki "kaiken". Hienoa mennä töihin huomenna. Juhlissa oli nääs 8 työkaveria. Niille tuli varmaan mukavana yllärinä miten kathrin, "se kunnollinen, hauska ja mukava" onkin humalassa kauhea pervo, lesbo ja vähän hullu. Mua hävettää.

Juhlat oli mukavat, mutta mua kaduttaa perkeleesti. Toki mä aina onnistun jotain tyhmää tekemään, flirttailen kaikkien kanssa, kaadan siideriä tai viiniä päälleni, hukkaan vaatteita tai rahaa etc, mutta toi eilinen oli vähän liikaa. Ei muuten mitään, mutta kaikki näki mitä me touhuttiin, eikä työpaikalla tiedetä mun seksuaalisesta suuntautumisesta yhtään mitään. Kumminki naimisissa oleva pöllö, joten kaikki luulee että oon umpihetero. Eikä se seksuaalinen suuntaus mikään ihme-juttu ole, mutta vituttaa tosiaan se paljastelu. Noloa.

Kotiuduin suht' hyvissä ajoin, ja se soitti. Mä kerroin juhlista ja mitä olin tehnyt, niin se meni suuttumaan. What?! Toki, tykkään siitä kun hullu polkasta, mutta ei me oltu yhdessä, ja saahan sekin olla muiden kanssa... Noh, päädyttiin kumminkin siihen että ei nyt touhuilla sitten muiden kanssa. Kokeillaan miltä tuntuu olla ihan kahren kesken. Saa kattella mitä siitä tulee. Moon hankala. Mulla on ikävä sitä.

Kauhea haava jalassa. Musta on tullut sangen etevä perhosten-metsästäjä.

Kaupungille ostamaan mekkoa ja Tessylle jotain lahjaa, sillä on tänään tuparit.

Ikävä sitä. Se soitti aamulla ja sano että se ei osaa nukkua ilman mua. Ei mitään järkeä. Mä kuolen aina vähän kun puhun sen kanssa. Se saa mut punastumaan.

Se orgasmi oli jotain kamalaa. Multa lähti näkö, koko kroppa tärisi (sangen epäseksikästä), mä oon todennäköisesti huutanut, ja mun oli vaikea hengittää. Se oli maailman mahtavin ja samalla maailman kammottavin orgasmi. Mun jalat tärisi vielä toista tuntia jälkeenpäin, ja mä olin ihan poissa. Sellanen olo että päässä ei ollu yhtään verta, ja mua pyörrytti pitkän aikaa. Se saa mut tulemaan niin että mä en osaa sanoa muuta kuin "kiitos". Sangen naurettavaa ja jotenkin traagista. Silti mä oon siinä kokoajan kiinni. Se on niin saatanan seksikäs että mua ahdistaa.

Se haki mut eilen Örebrosta, me mentiin sen luo, hypättiin samantien sänkyyn, sitten suihkuun. Mä nauran kokoajan kun oon sen seurassa. Laitettiin ruokaa, ja se fiksaili meille mainiota iltaherkkua, mansikoita, hunajamelonia, kanelia ja kermaa. Sangen pornokasta. Käytiin iltakävelyllä koiran kera ja se suuteli mua vähän väliä, puri mun kauaa ja silitti mun hiuksia kun käveltiin, se piti mua kädestä kiinni, puhalsi lämmintä ilmaa mun niskaan ja hinkutteli mun pyllyä. Oltiin kun eläimet sängyssä. Mä oon mustelmilla, kävelen vähän ku ankka, mun leuat on pikkusen jumissa, ja jokapaikkaa polttelee. Se saa mut kiljumaan. Se ei halunnut lopettaa ollenkaan, koska se tietää miten mut saa itkemään, huutamaan ja rukoilemaan.

Tänään otettiin aika rauhallisesti, peuhattiin sägyssä, halailtiin ihan liikaa, pussailtiin huulet ruville, siliteltiin toisiamme, maisteltiin toisiamme ja oltiin kuvottavia. Se harjas mun hiukset, silitti mun hiuksia ja poskea kun mä nukuin. Se herätti mut painautumalla ihan kiinni muhun, ja kuiskaili mun korvaan. Se pani mut hereille :P
Se saa mut unohtamaan kaiken, sen silmät on maailman kauneimmat, sen hymy saa mut nauramaan, ja sen kroppa saa mut kuolaamaan, njaoh, ja mun pikkarit on kokoajan märät, tottakai. Se on lähes liian hauska ja liian seksikäs. Mä ihmettelen mitä se näkee mussa. Miten niin saatanan hyvännäköinen mies haluaa olla mun kanssa? Hämärää.

Se tietää että mulla on jotenkin "raaka" olo, mä en ole valmis mihinkään kauhean vakavaan, mutta en halua mitättömyyksiäkään. Se antaa mulle aikaa.

Sen piti heittää mut Örebrohon, junalle, mutta tottakai me myöhästyttiin, koska mä systemoin vähän samalla kun se ajoi. Sangen hupaisaa, ainoa vittumainen oli että koko auton kylki oli täynnä mönjää. Pakko se oli jonnekin sylkeä, ja valitettavasti tuuli veti liman pitkin auton ikkunoita ja kylkeä. Se sai heittää mut Eskilstunaan asti, matka tosin kesti, jouduttiin pysähtymään asemalla pesemässä kosla :P Naurettiin koko matka. Se silitti mun hiuksia, pussas mun kaulaa, tuijotti mua ja hymyili vähän väliä. Se puristeli mun reittä ja hyräili. Mä olin vaan hiljaa ja hymyilin. Nuolin sen kaulaa ja puristelin sen sormia. Se tekee mut ihmeelliseksi.

Mä haluan vuotaa verta. Haluan olla rikkinussittu ja puolitajuton.

Neljän viikon loma. Mun psykologilla siis. Mä naureskelin kun se oli huolissaan ja sanoi että haluaa varata mulle ajan sen kolleegalle. Sen mielestä mun olis pitänyt käydä siellä ainakin pari kertaa. Nyt mä ehkä ymmärrän sitä. Mulla on sangen itsetuhoinen olo. Ei itsetuhoinen niin että viiltelesin itteäni tai alkaisin hirttosilmukkaa virkkaamaan, mutta itsetuhoinen niin että haluan kadota, haluan juoda, haluan olla tyhjä, tunteeton ja ilkeä. Haluan panna niin että jalkoväli hajoaa, vuodan verta ja kuulen vaan oman hengitykseni. Se kipu, kirvely, orgasmit ja tunteettomuus saa mut tyhjäksi. Mä en ajattele, eikä mua satu, siis henkisesti. Haluan että mua vaan käytetään. Haluan olla mitätön, ajattelematon, arvoton esine. En halua että mä tarkotan mitään.

Jotenkin yllättävän kamala olo. Mä oon ihan tyhjä, ja samalla niin täynnä tunteitä, että räjähdän. Mun pää hajoaa, mun sisällä kiehuu ja mä vaan haluan huutaa. Mulla on toisaalta niin vitun paha olo, etten halua.

Se soitti. Se, johon oon melkein liian ihastunut, se joka löytää musta kohtia joiden olemassaoloa en ennen edes ole tiedostanut. Mä oon menossa keskiviikkona sen luo. Otan koiran kassiin ja huristelen junalla örebroohon. Se saa mut hymyilemään, mutta mulla on silti kamala olo. Sellanen ihmeellinen koppa-fiilis taas. Pitäis vaan itkeä, mutkun ei sitäkään loputtomiin jaksa. Mä oon jotenkin ihan eksyksissä. Ihastunut siihen, mutten varma mistään, niin epävarma että mua vaan sattuu ja ahdistaa.

Rakastan miestäni, mutta me haetaan eroa, me ei toimita enää, me ei olla hyväksi toisillemme. Se tuntuu niin vitun pahalta. Mä oon epäonnistunut idiootti. Kaks vuotta sitten me tanssittiin meidän häitä, mä kuvittelin olevani niin saatanan onnellinen. Pari viikkoa sitten, vuosipäivänä, me nähtiin toisemme ohimennen kaupassa, ja mä hajosin. Jätin tavarani lattialle, kävelin kotiin ja itkin aamuun asti. Mies soitti muutaman kerran, mutten pystynyt puhumaan, mä ajattelin että kuolen jos kuulen sen äänen. Me sanotaan toisillemme vieläkin että rakastetaan, ja niinhän se on, mutta mikään ei vaan toimi. Emmä osaa edes naimisissa olla. Mä halusin antaa sille jotain mitä en pystynyt kumminkaan antamaan, mä halusin olla jotain erikoista ja ihanaa, jotain joka saa sen maailman mahtavaksi. Niinhän mä tein. Hetken verran.

Kun kerroin tädilleni että ollaan menossa naimisiin, se onnitteli mua, katso mua sitten vähän surullisena ja sanoi "kulta-pieni, kai sä ymmärrät että tää tulee olemaan SULLE vaan vaihe. Sä valloitat sen miehen, saat sen uskomaan että maailma on ihana paikka, ja lopuksi kaikki romahtaa, sä lähdet eteenpäin, yhtä kokemusta rikkaampana, ja se jää itkemään. Se tulee muistamaan sut aina voimana joka sekoitti sen elämän ja pään ihan täysin, eikä se tuu koskaan löytämään mitään samanlaista.", mä vaan nauroin, sanoin että me ollaan luodut toisillemme.

Nyt mä sitten oon tuhonnut mieheni. Se itkee, sanoo rakastavansa mua ja sanoo että mä oon sille kaikki kaikessa, mutta mä oon hajottanut sen, eikä se usko pystyvänsä koskaan olemaan niin onnellinen kun se on ollut mun kanssa. Ei se usko että se löytää koskaan tyttöä joka saa sen nauramaan kokoajan, ja joka piirtää vedenkestävällä tussilla kirkkoveneitä sen massuun kun se nukkuu. Se ei kestä. Se haluaa olla mun lähellä, pussata mun korvia ja halata niin lujaa että mä en voi hengittää. Se ei halua nähdä mua enää, sitä sattuu niin että se ei voi nukkua. Ja mä oon syypää kaikkeen, mä oon tuhonnut mieheni.

Mun tissit on mustelmilla. Reidessä kauhea haava. Kamala olo. Tuntuu että mä oon nukkunut rekkalesbon alla. Mun korviin on tunkeutunut hiiriä jotka nakertaa mun aivoja vittuun. Mun mahassa on myrkkyä joka saa mut voimaan pahoin, ja mun suuhun on varmasti kuollut jotain, jotain ällöttävää ja limaista.

Mä olin ihan veressä. Tietenkään kukaan ei auttanut sitä. -Joku mies hakattiin puolikuoliaaksi torilla, kaikki ihmiset vaan katto kun se vuosi verta ja tärisi maassa. Mua vitutti. Ihmisiä (rumiakin [eikä se edes ollut ruma]) kuuluu auttaa.

Lähetin Theresen hakemaan kioskilta paperia, pullovettä ja teippiä. Laukussa mulla oli 85-prosenttista alko-geeliä. Sitä voi hätätapauksissa käyttää haavojen puhdistukseen. Samalla kun tuin sen miehen päätä, soitin ambulanssin. Niillä meni ikuisuus. Sitten tuli poliisit. Mun piti tietenkin selostaa mitä siellä oli tapahtunut. Mua vitutti aika paljon lisää siinä vaiheessa. Väsy, laskuhumala ja verta jokapaikassa. Tarttis kantaa kumihanskoja laukussa kokoajan. Aina tapahtuu kun mä meen ulkoilemaan.

Alkuillasta joku mies päätti tunkea mut yhteen pimeään nurkkaan baarissa, suudella mua ja sitten vaan hävitä. Mä en edes tiedä minkä näköinen se oli. Ole ihan satavarma josko tyyppi edes oli mies. Ehtinyt mitään sanomaan tai tekemään kun se oli jo hävinnyt. Mä seisoin siellä pimeässä monttu auki ja ihmettelin. Myöhemmin joku kuiskaili mun korvaan ja nipisti mun persusta kauheassa väentungoksessa. Oletan että se oli sama tyyppi. Sillonkaan ehtinyt sitä näkemään. Saatanan mysteeri-mies.

Kotimatkalla se soitti. Se joka saa mut ihmeelliseksi, mun pikkuhousut häviämään, ja puree mun niskaa. Se oli myös ulkoilemassa.
Mä en ymmärtänyt mistään mitään. Se puhu melkeen kolme tuntia, ja mä olin ihan pyörryksissä. Se sano että se välittää musta melkein liikaa, se haluaa olla mun kanssa, ja että se on ihan sekaisin. Sen tunteet heiluu vuoristorataa, ja se on ihan roskana. Mä en tiennyt mitä vastata. Mä oon sanonut että olen hyvinkin ihastunut siihen, haluan tapailla ja pitää hauskaa yhdessä, mutten todellakaan ole valmis mihinkään super-vakavaan.

Avioero meneillään ja oon just alottanu terapian, ite ihan kummallisessa tilanteessa. Mä haluan vaan olla ja yrittää löytää itteni taas. Se ei tunnu ymmärtävän sitä, se haluaa kaiken tai ei mitään. Mä en oo varma. Haluan olla sen kanssa, mutten täysillä, en just nyt. Tosin se on joku, jonka kanssa voisin kuvitella olevani, 100-prosenttisesti, ja en oo varma oonko valmis luopumaan mahdollisuudesta. En tiedä oikein että mitä mun pitäis tehdä. Pihalla ku käpy :/