Blogi

.. Siis mun ihanassa, sileässä, niin vitun seksikkäässä, juuri tällä hetkellä vähän kosteassa otsassa. Mulla on lista asioita jotka laittaa vituttamaan.

- Ihmiset (idiootit) jotka ajaa autolla, ikkunat auki, kuuntelee täysillä vitun huonoa musiikkia. Eikö ne järjen riemuvoitot oikeasti tajua että ne leimautuu samantien maantiehomoiksi joilla on aivan älyttömän huono musiikkimaku? Eikö ne tajua että moni (ainakin minä) toivoo että joku älyäis änkeä niiden, oi niin kuulien, autojen pakoputkiin dynamiittiä? Eikö ne voi vaan saatana laittaa sitä paskamusiikkia hilijasemmalle?

- Mopoilijat jotka kaasuttaa aina kun ne näkee ihmisiä. Mä toivon aina että niiden mopot räjähtää. Mua nolottaa nähdä näitä kypäräpäisiä luusereita. Mä tuskaannun ja alan suunnittelemaan lakialoitetta -> idioottien pakkosteriloinnista.

- Ählämit ja nekku-ukot. Mä en mielestäni ole rasisti, mutta samalla tavalla miten ihmiset lokeroi mut samantien läskiksi, lokeroin minä ulkomaalaiset ählämeiksi. Ei ne ählämit sinänsä ärsytä, mutta miks vitussa ne aina pelkää koiria? Okei, niiden maassa koirat ehkä on tautisia, tai sitten ruokaa, mutta haloo. Sveeten. Meen koirat on hianoi ja terveitä. Tänään yks akka alko kiljumaan bussissa kun kipittelin Ossin kanssa ohi. Ee.. Joo. Ossi on 10 vuotias collie, rauhallinen ja äärimmäisen kiltti. Ilmiselvä raivohullu rakkinen siis. Ärsyttävää.

- Pedofiilarit. Me oltiin tanssimassa eilen, Sandra ja minä siis. Koko tanssilaattee oli täynnä vanhempia ukkoja jotka kuolas kakaroiden perään. Me oltiin ku lihatiskillä. Mua vitutti. Eikö niiden ukkojen kädet toimi? Eikö niillä ole minkäänlaista tilannetajua, tai edes peilejä kotona? Onko ne oikeasti niin jälkeenjääneitä että ne luulee saavansa jonkun niiden kotiluolaan höylättäväks?

- Baarimikot on perseestä. Mä tilasin martini biancon eilen, sain ruskeaa litkua pienessä viinilasissa. Kieltäydyin juomasta, ja maksamasta, baarimikko kovaan ääneen väitti että kyseinen paska on mun bianco. Mä kehoitin sitä lähtemään takas äitinsä kohtuun. Jos se vois sitte sillä rauhassa kehitellä edes jonkinnäköstä aivokapasiteettiä itelleen. Vittu.

- Scootteristit. Nää mulkut jotka tanssii ku idiootit, heiluttaa käsiään ku hukkuvat ja hakkaa jalkoja lattiaan. Ne jotka käy tanssilaatteella heilumassa joka vitun tissiparin vieressä. Ne ihme-trance-idiootit joita säälitään aina vähän, just ne, ne joille käännetään selkä melkeen heti. Miksei kunnat vois alottaa sellasia suht' halpoja tanssikursseja, just näille neonvihreissä tuulipukuhousuissa viihtyville sankareille?

- MJ ja sen kuolema. Ei siinä mitään. Osas se pappa vetää. Siis laulaa ja tanssia. Mutta miks ihmiset jaksaa tätä rip-touhua, kauhistelua ja ikävä-paskaa? Sanokaa niinku asiat on. Ollu koko ukkoa ajatellu moneen vuoteen, vaan sillon ku kuulu jotain pedofiilivitsejä. Harmi että se kuoli, mutta ei se tavallisen ihmisen elämänkulkua heilauta. Saatana.

- Juopot jotka sanoo "hej". Luuleeko ne tosiaan että ne on niin vitun hurmaavia? Luuleeko ne että joku täysjärkinen haluaa oikeasti pysähtyä juttelemaan sellasen kuvotuksen kanssa? Tossa viereisessä puistossa istuu välillä näitä aa-laakareita. Pari viikkoa sitten yks otti ja heitti kalsarinsa roskiin viimesen kerran. Kiskas ryypyn ja kuoli siihen paikkaan. Se tapahtu kun me oltiin menossa kauppaan. Kotimatkalla siinä juoppojen vieressä touhus ambulanssit ja poliisit. Ruumis kiikutettiin pois ja vainajan ystävät jäi itkien skoolaaman hyvän ystävänsä muistolle. Miten turhauttavaa. Miks sellasille turhakkeille tarvii rahaa antaa? Jumalauta miten turhauttavaa.

Tuuletus, ja parempi olo vain muutamassa minuutissa.

Mä luulin aina että mä olisin se joka tuhoaa kaiken. Jättää, yrittää unohtaa, ja voi vitun huonosti.

Mä olin niin väärässä, se olit sinä, sinä joka tuhosit kaiken, yritit polttaa sillat perässäsi, yritit saada kaikki ympärilläsi voimaan huonosti, yritit tehdä minut onnettomaksi ja yksinäiseksi. Se olit sinä joka sai ihmiset puhumaan, ihmettelemään ja tuijottamaan, se olit sinä, ystäväni.

Sinä vannoit, lupasit, hymyilit ja halusit aina olla lähellä. Sinä olet tehnyt minusta jotain, sinä olet tehnyt minusta osittain hyvän ja osittain pahan. Sinua minä vihaan, inhoan, ikävöin ja rakastan. Sinun takiasi mikään ei koskaan ole kuin ennen. Sinä olet paha.

Mistä sitä tietää että on valmis muuttamaan jonku kanssa kimppaan? Ollaan raksun kanssa suunniteltu kimppautumista tässä jonkin aikaa, ja mukavaahan se, mutta haluanko mä todella sitä? Vai onko tää taas niitä juttuja mitä kuuluu haluta.. Perkele.
Meillä menee hyvin, ainakin toistaiseksi, ja voisin kyllä kuvitella asuvani raksun kanssa saman katon alla, mutta kannattaako se? Entä jos kaikki meneekin ihan päin vittua..?

Kuinka kauan sitä pitäis seurustella ennen koko kimppailutouhua? Riittääkö vuosi, riittääkö kaks? Pitäiskö meidän hankkia neljä lasta ja vasta sen jälkeen yrittää asustella saman katon alla? Miten me saadaan kaikki toimimaan jos nyt muutetaan? Millanen mun kuuluu olla? Millanen on hyvä, mukava, eikä lähes ollenkaan ärsyttävä tyttöystävä? -Reeeiret aukees ja turpa kii kokoaja? Eh, mutta oikeasti, miten saadaan suhde toimimaan, siis jos yhdessä asustellaan? Mitä ei saa tehdä, ja miksei? Mä en halua muuttaa yhteen ja taas huomata parin vuoden päästä että ei mikään toimi, ettei tääkään oikeen ollut mun juttuni. Mä haluan saada tän toimimaan. Tai musta tulee nunna. Sellanen vähän kärttynen ja pelottava nunna joka juttelee vaan jumalan kanssa, kokoajan.

Mä meen köllimään ton klimpin viereen ny. Hinkutusta täääänks.

Ihmisten tyhmyys laittaa ihmettelemään. Mua oikeasti vituttaa. Mun pilvi-olotila hävis kun saavuin kaupunkiin. Mun piti tavata Sandra. Se on hauska ja mukava. Ja sen kanssa voi puhua kukkaruukuista, runkkaamisesta ja jalkasienestä. Sen kanssa on vaan yksinkertaisesti mukavaa. Sandra on lihava. Mä olen lihava, mutta Sandra on hyvin suuri. Mä en yleensä ajattele sen kokoa. Vaikka se on pieni jättiläinen, sen kanssa voi tehdä mitä vaan, käydä ostoksilla, tanssimassa, uimassa ja seksileluostoksilla. Sen kanssa on hauskaa, ja se osaa nauraa itselleen. Se kutsuu itseään tonnikeijuksi, ja viihtyy kiloineen päivineen. Sitä on mukava halata, ja siihen on hyvä nojailla, koska se on niin pehmeä. Myös mua voi käyttää isona tyynynä, mäkin olen pehmeä palleroinen.

No, kumminki, asiasta kahvifiltteriin, oltiin heiluttu ostoksilla, tavattu kavereita ja tuttavia, ja ajateltiin ottaa lasilliset viiniä. Mä päädyin martiniin ja Sandra imeskeli jotain khinnesiä kun meidä pöytään pyyhältää kolme miestä, tai poikaa, jotka halus jutella. Herrat tuppautu pöytään ja juttelivat kovaan ääneen, kysyivät että mihin me ollaan menossa ja yks idiooteista nyperteli mun hiuksia. Kun mä ilmoitin meneväni kotiin rinkin jälkeen, pyyteli pojat mua kovasti mukaansa. Ne ohitti kokonaan Sandran, yks niistä idiooteista jopa sano että "tuu yksin, sun kaveri voi mennä kotiin". Hmm. Ne idiootit alko vielä kommentoimaan mun ystäväni ulkonäköä, sen kiloja, ja kyselemään miksi siitä on tullut niin lihava. Mä en tiennyt että miten olisin suhtautunut tähän, kun Sandrakin istu vaan hiljaa, sangen hämmästyneen näköisenä. Mä alotin sitten lempipuuhani ja aloin kovaan ääneen listaamaan idioottien henkisiä kuin fyysisiäkin vikoja. Kiskasin rinkkini naamaan ja otin yhtä idiooteista jalkovälistä kiinni, karjasin kovaan ääneen "mahtavaa, housutki täynnä tyhjää, ihan niinku pää". Kävelin nokka pystyssä helvettiin terassilta, ja Sandra kipitteli perässä. Mua vituttaa.

Miten ihmisistä voi tulla niin vittumaisia ja ilkeitä? Miten Sandran, tai jonkun muun ihmisen kilot voi häiritä niin vitusti? Miksei Ruotsissa oo sellasta mukavaa metsästyskautta millon sain ampua idiootteja?

Mä istun pilven reunalla kiharapilveni kera. On aurinkoista, ja kaikki tuntuu sujuvan. Mua ei ahdista, eikä vituta pahemmin. Mä oon tyytyväinen. Raksun kanssa sujuu mainiosti. Se tulee taas huomenna mun luo, ja sillä on ikävä. Mukavaa silti, mullakin on ikävä, ja tää pattereiden älytön kulutus tulee kalliiksi. Kaikista eniten on ikävä raksun vieressä nukkumista, ja sen öistä nipistelyä. Mä oon edelleen onnellisen tietämätön mun seksuaalisesta suuntautumisesta, ja aion jatkaa tällä linjalla. Mä oon edelleen sitä mieltä että ihastun persoonaan, en kikkeliin tai pimpakkeeseen. Saa kattella silti. Mitä tästä kaikesta tulee. Ensviikolla ajattelin hemmotella raksua. Leluostoksille ja sitte hotelliin pariks yöks. Mä haluan että on yhtä tyytyväinen kuin minä. Mä haluan rakastaa sen sellaseks onneliseksi, hikiseksi möykyksi.

Kävin tänään tekemässä viimisen kokeen koulussa ja sain 93% oikein, joten MVG heilahti nopiasti papereihin. Nerona eläminen on joskus ihanan helppoa. Mä aion lähteä kävelemään kaupunkia kohti, nauttia auringosta, syödä jäätelöä ja ottaa lasillisen viiniä. Heilahdella ystävien kanssa. Kohta on lähtö, häviän eskilstunasta kolmeksi kuukaudeksi, joten nää päivät ennen katoamistemppua haluan vaan nauttia. Olla. Olla ilonen ja niin vitun tyytyväien.

Kappas. Tää on kätevä. Siis minä, olen. Sain töitä Oslosta :)
Aina kaks viikkoa töitä, ja sitten kaks viikkoa kotona, mainiota.

Edelliseen blogimerkintään viitaten, mietityttää edelleen, kovasti. Mä epäilen joutuneeni jonkinlaisen kriisin keskelle. Aivokriisin keskelle siis.

Mua hämää mun seksuaalinen suuntautuminen. Kun mä en yksinkertaisesti tiedä mikä mä olen. Mun mielestä ihmisen (siis mun) tulis 23 vuoden mukakypsässä iässä tietää mikä mä olen. Nainen, kyllä, ainakin tyttö. Hetero? En vissiin. En ollenkaan.

Nyt viimeaikoina kun kaikki on mennyt mahtavan hyvin raksun kanssa, mä oon alkanut miettimään. Suhde mieheen kehittyy hitaasti, vaikka mä voin muuttaa miehen kanssa yhteen, koska se on jotain mitä kuuluu tehdä, touhuta, ja tuntea, tuntea niin paljon että epäilen heiluvani vuoristoradalla, kaikki muu menee hitaasti, tunteet kasvaa pikkuhiljaa, kyllä, ja samalla mä yritän luottaa, siinä vaan menee vittu ikuisuus. Mun mielestä miehet on ihan yhtä luotettavia ku heinäsirkat. Vittu niistä tiiä koskaan. Pidän joitain miehiä seksikkäinä, ja kikkeli on kiva kapine, ainakin joskus. Mutta huomaan miettiväni tälläsiä nyt enemmän ja enemmän. Oonko mä miehen kanssa vaan koska mun kuuluu olla. Oonko mä hullu? Onko nää tunteet aitoja, ku mun mielestä on, mutta miks mä sitten mietin ja ihmettelen niin maan perkeleesti?

Naiset. Niin, naiset. Ne on kauniita olentoja, mä en oo montaa kertaa nähnyt oikeasti rumaa naista. Yleisesti, ainakin mun mielestä, naiset on paljon kauniinpia kuin miehet. Naisiin on helpompi luottaa, naiset on mukavampia. Naiset on neuroottisia ja hauskoja. Naisen viereen on ihana nukahtaa, naiset on pehmeitä. Naiseen on helpompi ihastua. Naiset on kamalan hankalia, ja naisten hiukset tuoksuu hyvälle.

Tämä on sangen outoa. Mä en oikein tiedä mitä ajatella. Bi? Hyvin todennäköstä, mutta... Nii in. Mä oon tyytyväinen raksun kanssa. Se on ihana, pornokas, hellä, komea, söpö, hauska ja hupaisa. Mutta onko tää sitä mitä mä nyt oikeasti haluan, vai oonko mä niin sekasin että luulen haluavani tätä? Miten tälläsistä asioista yleensäkään ottaa selkoa. Iskeekö se "ahaa" vaan ku salama kirkkaalta taivaalta, vai tuunko mä aina ihmettelemään? Tai kuuluuko tän olla tällästä, ainaista ihmettelyä? Ei mulla oo sinänsä kauheeta hinkua laittaa itteeni mihinkään koteloon tai laatikkoon, mutta silti. Ois se kiva tietää.

Mun perse on helvetin kipeä. Perse, ja jalka, se kipu alkaa alaselästä ja jatkuu ihan varpaisiin asti. Vituttaa ja sattuu. Mä en tiedä miten oon taas onnistunut itteni telomaan. Ratsastusvamma, mutku mä en ees oo ollu tallilla. Tällänen kiputila tosin iski muhun joku vuosi sitten ku olin semmosella kaheksan tunnin mettäratsastuksella.. Mystistä.

Romanttinen kävely, nipistelyä ja kehittävää keskustelua.

K: You love me, you totally do.
R: Ja, men så e det ju. Du är ganska så underbar.
K: O du luktar illa.
R: Jag ska straffknulla dig, i röven. Slynis.

Meillä on lähes liian hauskaa yhdessä. Voinko mä tosiaan vaan muuttaa Suomeen ja jättää kaiken? Mä oon niin hukassa, en tiiä ollenkaan mitä mun pitäis tehdä.

Olotila alkaa muistuttamaan paniikkia. Paha olo, pääkipua ja mua vituttaa, miks kaiken pitää olla niin vaikeaa.

Meidän aamuinen keskustelu.

K: "Mitä?! Et kai sä pane mua kun mä nukun?!"
R: "Ja, det gör jag ju, dådå?"
K: "Neeehe! Kai sellaseen heräis? Ku se sattuu valveillaki ollessa?"
R: "Shh, kom hit nu."

Sängyn vierestä löyty purkillinen liukkaria, mitäs mitäs...