Blogi

Mä oon ihastunut. Joudun vaihtamaan pikkuhousuja kolme kertaa päivässä kun oon sen seurassa. Mä oon märkä, iloinen ja haluan olla kiinni siinä, koko ajan.

Maanantai oli kamala. Me keskusteltiin. Mä halusin tietää että mitä me touhutaan, ja että mihin "tää" on menossa. Mua hermostutti niin perkeleesti että ajattelin sekoavani ennen keskustelutuokiota. Mitä jos se ei ajattelekkaan niinku mä, mitä jos se haluaakin vaan leikkiä. Me puhuttiin kolme tuntia, nukuttiin yö ja mä lähdin kotiin. Ollaan soiteltu ja puheltu vähän kaikesta, mutta jotenki vaan pinnallisella tasolla. Mulla oli paha olla koko ajan. Molemmat halus ajatella.

Eilen se soitti ja sano että sen on niin kauhea ikävä mua että se hajoaa, mun on mentävä sen luo. Lähden taas huomenna. Se sano että se haluaa mut sen lähelle. Se haluaa nuuskuttaa mun hiuksia ja olla tyytyväinen. Mä haluan olla sen nukke.

Mies joka käyttää naisten alusvaatteita ja aikuisten vaippoja. Aika mielenkiintonen tyyppi sinänsä. Juttelin sen kanssa varmaan pari tuntia. -Tuurasin taas Tessya linjalla. Eilinen ilta meni näppärästi.

Tää päivä oli aivan hirveä. Mulla on niin kauhea olo että hajoan.
Kaikki alko ihmeellisesti, mä en saanu nukuttua yöllä, pari tuntia unta ja sitte kaupungille, työnvälitykseen, ne halus jotain selvitystä mun touhuista. Totesin että mun asiat kuuluu vaan mulle. Töitä teen, niiden apua en tarvitse. Niiden ei tarvi soitella mulle.
Väsyneenä parturoitsijalle. Mä halusin vaaleita ja vähän tummempia raitoja, nyt mä oon iiiiiiihan blondi, se veti vaan jotain saatanan super-hyper-ultra-vaaleita raitoja koko nupin täyteen. Mä en jaksanut alkaa tappelemaan. Maksoin vain osan oikeasta hinnasta, kiroilin ja lähdin kotiin. Nukkumaan hetkeksi.

Viiden paikkeilla mun piti keinua apteekkiin hakemaan yskänlääkettä, mun lekuri oli lähettänyt reseptin suoraan apoteekkiin kun soitin sille. Matkalla muren luokse kaaduin naamalleni ja koko saatanan pullo hajos tuhanteen osaan. Mä kipitin äidin luo ja itkin tunnin, mä oon vaan niin väsynyt. Mulla on niin saatanan hyödytön ja naurettavan kamala olo.
Uudestaan apteekkiin, kaaduin taas, mutta uusi pullo säilyi ehjänä. Molemmalla kerralla ku toheloin, onnistun saamaan polviin kauheat haavat, mustelmia ja ruhjeita, mutta housut vaan säily ehjinä.. My magic pants.

Richie lähetti mulle viestin.. "Makin pancakes for the retards, but I would rather be makin em for my favorite retard, you." Sangen suloista, ja vähän ällöttävää. Mä oon pakannut nyt, ja odotan huomista. Viis yli kolme mä oon sen sylissä, se halaa mua, nuuhkii mun hiuksia ja sanoo että sillä on ollut ikävä. Se kantaa mun laukut, juttelee Ossin kanssa, kattelee mua sangen irstaasti ja mä punastun. Mä imeskelen sitä kotimatkalla, me pysähdytään taas jonnekin ja juostaan metsään, mä en jaksa odottaa, mä haluan sitä. Se ottaa mut just oikein, puree mua oikeista kohdista ja saa mut kehräämään. Mulla on ikävä sitä, ja varsinkin hyvää oloa joka muhun iskee kun oon sen lähellä. Jotenkin mä kuitenkin tiedän että se on vain hetkittäistä, eikä se tuu olemaan mitään pysyvää. Mä en osaa rentoutua oikeasti ja vaan ottaa päivät sellasina kun ne tulee. Viimeaikoina mä oon muutenkin alkanut miettimään mun suhdetta miehiin, ja sitä miks kaikki menee aina päin fidukkaa. Mä taidan yksinkertaisesti tykätä enemmän tytöistä. Mulla on parempi olo tyttöjen seurassa, ja mä osaan olla enemmän oma itseni. Kosketus ei oo ällöttävää, ja läheisyys tuntuu vaan hyvältä. En voi sanoa nyt että tykkään huomattavasti enemmän naisista, ja että haluan olla vaan naisten kanssa. Sangen yksilöllistähän se on, riippuu persoonasta, ei siitä mitä jalkojen välistä löytyy.. Mutta just tällä hetkellä on sellanen olo että tulevaisuudessa olis kiva heilahdella jonku söpön tytön kanssa. Ehkä.
Mä jotenkin epäilen että Richie on ohimenevä räjähdys joka saa mut sulamaan hetkittäin. Sitten se taas jatkaa matkaansa, mä en oo valmis niihin kompromisseihin joita se multa odottaa.

Ahdistaa silti, tää koko aviero-homma ottaa nyt yli. Mä en tiedä mitä mä haluan, enkä tiedä miten jaksan. Mä itken kokoajan, ja koko illan oon oksennellut verta. Mua pyörryttää ja vituttaa. Mä en jaksais itkeä, mutten uskonut että tää tulis tekemään niin vitun kipeää. Ihan kun musta revittäis joku tärkeä osa helvettiin, ja mikä pahinta, mä en voi tehdä asialle enää mitään, mun on vaan kärsittävä.

Avioero en ehkä kamalinta mitä mä oon koskaan joutunut käymään läpi. Tiedän että kaikki on ainakin puoliks mun vikaa, ei herra yksin oo kaikkea sotkenut. Harmittaa perkeleesti.

Päivät menee jotenkin sumussa. Mä oksentelen, kynnet murenee, korvissa soi ja vitamiininpuutos on kauhea. Mulla on henkisesti ja fyysisesti huono olo. Mä vedän ihan mitättömistä asioista hernesäkit aivoihin, purskahdan itkuun vähän väliä ja mulla on kokoajan flunssanen olo. Mä juoksen koiran kanssa ulkona, laitan musiikin täysille ja yritän olla ajattelematta. Mä en vaan jaksa. Mä en pysty nukkumaan, ja sitten vihdoin kun nukahdan, nukun 20 tuntia putkeen. Herään siihen että itken. Kaikki mun elämässä menee kauheeta vuoristorataa. Mä rakastan ihan liikaa, haluan kaiken vanhan heti takas, mutta samalla haluun taistella itseni pois tästä kaikesta, mä haluan unohtaa, alottaa alusta, korjata sen mitä musta on jäljellä, ja jotenkin löytää sen oikean minän. Mä en vaan tiedä mitä mun pitäis tehdä.

Se että mä oon korviani myötä ihastunut Richieen, ei todellakaan helpota asioita, se saa mun pään vaan entistäkin enemmän pyörälle. Mä en tiedä mitä mun kuuluu ajatella tai tuntea. Mulla on sitä kauhea ikävä, kokoajan, ja mä haluan vaan olla sen lähellä, mä haluan että se tärisyttää mua, että se huohottaa mun korvaan, että se pitää mua kädestä kun me kävellään metsässä, että se ostaa mulle niitä ihania suklaasydämiä, että se herättää mut puremalla, että se harjaa mun hiuksia kun me katotaan kammottavia kauhuleffoja, ja että se kuiskailee mun korvaan kuinka kauhea ikävä sillä on ollut mua, kuinka söpö mä oon ja kuinka paljon se haluaa mua. Sitä mä haluan, ja sitä mä saan, aina kun lähden Örebrohon.

Sen kanssa mun on hyvä olla, mutta mua pelottaa perkeleesti. Emmä oo oikeasti valmis mihinkään. Tänään mä totesin että en halua mennä enää koskaan naimisiin, en halua asua kenenkään kanssa, ja paras suhde mulla vois todennäköisesti olla, olis aika varmasti itseni kanssa. Irtonumeroita sivulla, tulee huomattavasti halvemmaks, ja saan valkata vaan ne roskat jotka mua sillä hetkellä kiinnostaa. Jotenkin se houkuttelee, mutta samalla mä olisin ehkä oikean ihmisen kanssa valmis laittamaan taas kaiken peliin, itseni, arvokkaimman mitä mulla on. Tällä kertaa vetäisin vaan ihan eri pelisäännöt. Mä en halua tehdä samoja virheitä enää, mä en halua enää koskaan voida näin huonosti. En ole valmis pelaamaan nyt, mut ehkä joskus tulevaisuudessa, ehkä. Toisaalta ajattelen että mä oon vielä ihan kakara, mulla on puolmiljoonaa vuotta aikaa touhuta. Mun tarvii rauhottua ja vaan olla, ja niin mä haluaisinkin. Mutta aina kun mä haluan olla rauhassa, joku läytää mut, joku mahtava.

Mä oon lähdössä taas torstaina Örebrohon. Me mennään illalliselle ravintolaan nimeltä "njuta". Se on aika ihana paikka, ihan uus, mukava, ja hieno. Hyviä viinejä ja mainiota ruokaa. Perjantaina leffaan ja lauantaina ostoksille, pukukoppikivaa ja liikaa vihreää teetä. Koko sunnuntain mä haluan käyttää sen kainalossa, pureskellen sitä. Mä haluan kylpeä miehen tuoksussa ja älyttömän hyvässä olossa, mä unohdan ainakin hetkeksi ja hengitän. Mä huohotan ja sen hiki valuu mun päällä, se saa mun jalat tärisemään.

Hetkittäin tuntuu siltä että kyllä kaikki tulee loppujen lopuksi toimimaan, mutta sitten mä havahdun taas todellisuuteen. Mä täytän marraskuussa 23, mä eroan mun miehestä, ja mä en tiedä mistään mitään. Niin perkeleen sekavaa.

Mulla on ikävä mun elämää, mua ja Richietä.

Puhelinseksiä. Taas kerran. Therese heilahtelee ulkona ja mä teen töitä sen puolesta, toki saan palkkaa, muuten en läähättämään alkais. Viime yö meni ihan näppärästi, ei kauheasti soittoja, mutta ne muutamat olikin sitten pitempiä puheluita. Sangen mielenkiintoista.
Nyt mulla on uus fani, tai itse asiassa kaksikin kappaletta. Sadetakki-mies ja "the fornicator". Yks joka runkkailee aina sadetakki niskassa, ja toinen joka huohottaa luuriin 30 - 50 minuuttia putkeen ja kertoo miten se haluaa tehdä mut raskaaksi. Mikäs siinä.. Yks mies soitti ja halus että mä kuuntelen kun se kattoo pornoleffaa ja runkkaa. Joskus mä pysähdyn ajattelemaan mitä ihmisten päässä liikkuu. Toisaalta, mä oon se joka kuuntelee niitä älyttömyyksiä, joten..

Viikko Richien luona sujui taas mainiosti. Me käytiin Örebron linnassa kummituskierroksella, Norassa piknikillä, käveltiin Lindesbergin järven ympäri ja valokuvailtiin kaikkea vähemmän viisasta. Käytiin ostoksilla, kokkailtiin mainioita ruokia, ja oltiin toistemme kimpussa lähestulkoon kokoajan. Mä sulan sen lähellä. Se tuli hakemaan mut juna-asemalta, halas mua, puri mun korvaa ja me lähdettiin ajamaan sen luokse. Kymmenen minuutin jälkeen auto jäi moottoritien varteen ja me juostiin metsään. Se tekee mut hulluksi.

Toisella kertaa me säikytettiin kaks marjastajaa ja silkasta järkytyksestä R räjähti mun puserolle. Me katottiin toisiamme, lähdettiin juosten autolle ja vasta sitten alettiin nauramaan. Sen kanssa tapahtuu, joskus vähän liikaakin.
Mulla on jotenkin outo olo. Se saa mut hymyilemään, tärisemään, ja muutenkin tyytyväiseksi, mutta mä en oikein tiedä että mitä haluan.
Mä haluan olla sen kanssa, mutten oo varma toimiiko mikään. Se on liian täydellinen, mulla on hyvä olla sen kanssa, mutta pidän itteäni jotenkin kakkosluokan kansalaisena sen seurassa, mulla on yksinkertaisesti sellanen olo etten ansaitse mitään niin hyvää.

Mä oon jotenkin epävarma, haluan tehdä sen tyytyväiseksi, ja haluan olla kiinni siinä. Se nukkuu aina ihan mun lähellä ja mä kehrään, mä janoan sen kosketusta ja läheisyyttä, mun sydän hakkaa kun se silittää mun hiuksia ja puristelee mun reisiä. Se haluaa nukahtaa kädet mun ympärillä, tai sitten se vetää mut kainaloonsa, mä en halua nousta sängystä ollenkaan. Se silittää mun niskaa kun se ajaa, ja se saa mut unohtamaan kaiken liikenneturvallisuuden. Mä haluan puhua sen kanssa kokoajan, mä haluan kuulla mitä sillä on sanottavana, ja mä haluan nähdä miten se innostuu asioista. Mä oon niin epävarma että oon hajoamassa, mutta sen edessä mä yritän näyttää itsevarmalta.

Mustelmat tisseissä alkaa pikkuhiljaa häviämään. Mulla on ikävä Richietä. Tuntuu että siitä on viikkoja kun viimeksi nähtiin.

Kuuteen asti aamulla tuli puheluita. Mä olin lähinnä koomassa ja mumisin mitä sattui. Toimi se silti. Tessy oli tyytyväinen, se sai juhlia rauhassa. Ja oli toi ihan okei-hommaa, kivasti ainakin rahaa sain.

Tää päivä on ollut jotenkin kammottava. Riidellyt herran kanssa. Mä ymmärrän että se on vihanen, pettynyt ja loukkaantunut, mutta mä en perkele jaksa vittuilua kuunnella koko ajan. Mä haluan että se on hiljaa, mä haluan että se puhuu mulle, mä haluan että sillä menee hyvin. Ei sen tarvi sekoilla 24/7. Mä sain kauhean raivarin, aloin siivoamaan ja touhuamaan kotona. Huusin, itkin ja olin lähinnä hysteerinen, emmä jaksa sitä enää. Mä haluan vaan pois.

Odotan huomista. Mä oon pyykännyt tänään, pakkaillut, varannut junaliput ja tehnyt pari kasvonaamiota. Illan ajattelin viettää punasta imeskellen ja leffoja tuijotellen. Mun täytyy miettiä, olla rauhassa, saada jotenkin ajatukseni järjestykseen. Oon lähdössä siis huomenna Richien luokse. Se saa mut voimaan hyvin, mutta jotenkin mua kauhistuttaa että vaan yksi ihminen voi vaikuttaa muhun niin vahvasti. Pelottavaa ja outoa. Mä oon ihan sekaisin avioeron takia, herra on täysin roskana ja kaiken räjähdyksen keskellä mä oon ihan älyttömän ihastunut uuteen. Tuntuu että mä heilun jossain vittumaisessa labyrintissä, enkä löydä ulos ollenkaan. Menossa koko ajan väärään suuntaan, eksyksissä ja ahdistunut.

Sandra on ehkä tulossa kylään, mä ajattelin touhuta meille amaretto-jälkkäriä, se on lähes syntisen hyvää. Mä tykkään olla Sandran seurassa. Se on aina oma itsensä, ei pyytele turhista anteeksi, ei nolostu pienistä, se on hauska ja fiksu. Mä pyysin että se adoptoisi mut, mä haluan olla lapsi, mä haluan että joku pitää musta huolta.

Porno-linja läähätystä. Kyllä. Mä tuuraan Tessya tänään. Se halus mennä ulos, joten mä oon "stella", "steffy" ja "nina" tänään. Klo 21-06. Ihan mielenkiintoista, täytyy myöntää, ja ihan kivasti hommasta saa rahaakin. Verojen jälkeen palttiarallaa 24euroa tunnissa. Asiakkaat ei saa tietää mun numeroa, olinpaikkaa, eikä oikeastaan yhtään mitään musta, kaikki menee firman linjojen kautta. Mikäs tässä jutellessa.

Mun on vaan jotenkin vaikea kuunnella tiettyjä asiakkaita. Muutama tyyppi soittelee mulle vähän väliä, kummatkin on erikoistuneet pissa-leikkeihin. En tuomitse, kukin taplaa tyylillään, mutta mun mielestä ei ole mitenkään pornokasta juoda pissaa. Ei ei ei. Ei ollenkaan mun juttuni. Tottakai mä pelaan mukana ja kerron miehille kuinka paljon diggailen persepanoja, syväkurkkutoimintaa (joka on kyllä oikeasti ihan mukavaa), pissa-leikkejä ja kaikkea muutakin kummallista.

Mä voisin oikeastaan kuvitella tekeväni tälläistä työtä vaikka muutaman illan viikossa, kumminkin tienaa hyvin, ja jotkut asiakkaat soittelee vaan kun ne kaipaa juttuseuraa. Monia sellasia +40-vuotiaita erakko-miekkosia, ne haluaa jutella suurinpiirtein vaan siitä että miten niiden päivä on mennyt, kyselee mitä mä touhuan, ja haluaa vaan kuulla jonkun äänen. Toimiihan se.
Kaikista mielenkiintoisin oli kuitenkin varmaan nuori mies joka soitteli "stellalle" heti yhdeksän jälkeen. Se kertoi miten se oli ollut ulkona noukkimassa roskiksista koiran kakkapusseja, ja puhelun aikana se istui ammeessa runkkaamassa. Ne pussit lillu vedessä ja se hyväili niillä itseään. Samalla se kehui kuinka näppäriä langattomat kotipuhelimet on, ja kuinka paljon se kiihottui siitä että mä olin vaan hiljaa, se sai puhua ja kuunnella mun hengitystä. Mua nauratti, ja samalla itkettikin vähän. Jotenki kävi sääliksi tyyppiä, mutta toisaalta, kuka mä oon ihmisiä säälimään, jos se tyyppi on onnellinen, good for him.

Ajattelin mennä nukkumaan jossain kolmen paikkeilla, jos/kun puhelin soi, herään ja kuuntelen puol tuntia kun joku runkkaa, sitten taas unta palloon. Täytyy levätä, mä oon lähdössä sunnuntaina Örebrohon. Tulin tiistai-iltana kotiin.

Mun viikko Richien kanssa oli aivan mahtava, taas kerran. Me käytiin pelaamassa mini-golfia, elokuvissa, piknikkeröimässä, ostoksilla, ulkona syömässä, kiipeilemässä, lenkkeilemässä, köllittiin sängyssä ja juotiin viiniä. Harrastettiin ulkoilma-seksiä mitä ihmeellisimmissä paikoissa, purtiin toisiamme, naurettiin ihan liikaa, käytiin lääkärissä yhdessä (vitun romanttista, mutta mun vitamiininpuutos on aivan kauhea, joku vika kroppasessa taas kerran), tavattiin sen vaari, ja käytiin uimassakin. Se panee mut tajuttomaksi päivittäin, ja maailman paras paikka on sen kainalo. Me tehtiin kasvo-naamiot, istuttiin parvekkeella tuijottelemassa tähtiä ja syömässä amaretto-jälkkäriä. Se pussas mua ja sano että mä oon sille liian hyvä. Mun on vaikea hengittää sen lähellä, pelkään että mä en ansaitse mitään niin hyvää, ja mitä jos se tajuaakin olevansa liian hyvä mulle? Mä hajoaisin. Mun on vaikea hengittää kun en oo sen lähellä, mulla on niin kauhea ikävä. Se tekee mut niin tyytyväiseksi. Se saa mut hymyilemään, ja pitkästä aikaa mä nukun hyvin, sen kainalossa.

Se osti mulle toisen nallen, tai no, virtahepo-pehmolelun jonka nimi on Herman. Se sano että se aikoo ostaa mulle pehmolelun joka kerta kun tuun sen luokse. Mä haluan tehdä sen onnelliseksi.