Clown.

Mä maalaan naamaani ja mietin. Mä en edes tunne tota ihmistä joka heiluu peilissä. Se on tyhjä, kolkko, kylmä ja katkera otus joka inhoaa kaikkea. Sen mielestä vahingonilo on ihan parasta, ja se ei jaksa enää välittää ihmisistä. Se ei vastaa puhelimeen, eikä jaksa kiinnostua mistään.

Toisaalta mun olotila on mainio aina välillä, siks mä oon alkanu epäilemään että muhun on iskeny joku syykkinen härö, ihan huomaamatta. Se tyytyväisyys on vaan sellasia ohikiitäviä minuutteja. Muuten mä oon taas ihan roskana, onneton, jotenki epätoivonenkin, mä en näe enää mitään hyvää, eikä millään tunnu olevan mitään tarkotusta. Vuoristorataa.