Hankala.

Mä oon kosketellut itseäni ihan kauhiasti tänään. Eh, siis miettinyt itseäni. Tai niinno, koskenutkin, mutta lähinnä miettinyt "minua" ja mun käytöstä. Oikein muuta tehnytkään tänään. Kärsinyt ihmeellisistä pimppa-kivuista ja miettinyt itseäni. Mä en oikeastaan mahdu mihinkään muuhun lokeroon kun läski (sinnekkin mun perseen saa änkeä), niin ja nainen, kai. -Mun mielestä ihminen lokeroi itsensä ja toiset, tietämättäänkin. On kivoja, tyhmiä, homoja, lesboja, hulluja, hauskoja, tylsiä ja luotettavia (etc.).

Mä en oikein tiedä mihin mä kuuluisin. Olen fiksu, mutta joissain asioissa älyttömän blondi. Psykiatriasta, psykologiasta, taiteesta ja matkustelusta pystyn keskustelemaan aamusta aamuun, kun taas matematiikka ja fysiikka ei mahdu mun päähän vaikka mitä tekisi. Kaunis en ole, mutten alkkiksenkaan näköinen. Normaaliksi ei kukaan ole vielä mua sanonut. Psykopaatiksi ja epänormaaliksi kylläkin :/

Seksikäs olen vain unissani. Yritteliäs? -Njaah, jos aihe kiinnostaa. Yritän ja pyrin vaikka mihin, kunhan se jokin on jotain mikä on mulle tärkeää.
Narsisti. -Varmasti. Itsekäs olen, ja mulla on paha tapa luulla että maailman kuuluu pyöriä mun ympärillä.
Seksuaalinen? -Toki, kunhan kaikki tapahtuu mun ehdoilla. Muuten en halua mitään enkä ketään. Mä olen raju, rakastava, kokeilunhaluinen, jännittävä ja mielenkiintoinen, siis sängyssä. Perkele. Mä olen yksinkertaisesti hankala. Bi? -Toki, mutta niin paljon muutakin.

Mä oon kaikkea, ja samalla en mitään erikoista. Mä oon sekava ja ihmeellinen, mutta toisaalta tavallinen, liian tavallinen ja tylsäkin. Mä oon ikiliikkuja, en kestä keskinkertaisuutta, en tekemättömyyttä, en saamattomuutta, en valehtelua, en inhimillisyyttä (vaikka sitä muilta aina odotan), enkä "olemista". Mä en voi ikinä vain olla. Mulla täytyy aina olla suunnitelmia, tekemistä, tai järjestelyä. Pysähtyminen on kammottavaa ja pelottavaa. Perkele, sillon joutuu ehkä kohtaamaan vaikeita asioita :/

Hankalaa kun aivot huijaa mut ajattelemaan muka-syvällisiä. Siitä koidu muuta ku pahaa.