Inky.

Jännittävää, meen tatuoitavaks tänään.. Kipasin eilen yhteen liikkeeseen ja sain kuin sainkin peruutusajan täks päiväks. Muuten olisin saanut odottaa maaliskuun loppuun asti. Sangen suosittu tuo tatuoitsijainen, odotusaika on aina melkeen puol vuotta, sangen vittumaista.. Mutta eilen kävi tosiaan tuuri, mä raahaudun pisteltäväks puol kolmen aikoihin, saa nähdä millanen kuvasta tulloopi :)

Mä löysin eilen mun tulevan kodin. Olin kattomassa kolmea eri kämppää, ja mun koti on ihana. Mun asunto on ihana. Suuressa, vanhassa kivitalossa, ihan keskustassa, se on laitettu hienoon kuntoon, se on jotenkin ylpeän ja vanhan näkönen, uus maali tekee sen toki kauniiksi, mutta näkee että se on vanha talo. Hienolla alueella. Katot on niin korkeella, huoneet on suuria, ja sisäpiha on hurmaava. Se on yksiö, mun yksiö, melkein 50 neliötä, kauniit suuret ikkunat, ja ihanat lattiat. Mä tiesin oikeastaan heti kun saavuin asunnolle. Ajattelin hiljaa "tää on mun koti". Niin se onkin.
Mä kirjotan vuokrasopimuksen ensviikolla. Asuntoon pääsen viimeistään ensimmäinen joulukuuta. Mulla on jo miljoona ideaa, tilaan ensviikolla loput huonekaluista. Eilen tilasin teeveen, ja kaikki mahdolliset tekniikkahäröilyt. Saan kyllä pyytää jonku kikkelitelineen asentamaan kaikki. Meen vaan osaa. Tai no, voisin osatakin, mutta jotain menisi kumminkin rikki. Mä oon sohlo.

Lähen neulasession jälkeen Örebrohon. Herra R tulee hakemaan mut, ja vie mut suorinta tietä sen luo. Se soitti mulle aamulla ja sano että sillä on ihan kauhia ikävä mua. Me mennään huomenna leffaan, illalliselle, ja se haluaa puhua mulle jostain tärkeästä. Pelottavaa.