Lääke lesPouteen.

Hassua. Tapasin tänään yhden kaverin, tai no, tuttavan jonka kanssa en ole ollut tekemisissä sitten avioeron. Se oli sangen ilonen, onnellisen ja tyytyväisen näköinen, sellasena mä en ole nähnyt sitä koskaan.

Näki että se paloi halusta kertoa jotain. Mä kuuntelin, hämmästyin, ja kuuntelin. Se on 29 vuotias, ja ollut lesbo, ihan koko ikänsä. Se on aina inhonnut miehiä, ja kuuluttanut kaikille olevansa umpi-lesbo. Pillun-lipittelijä. Huoh, 93% sen ystävistä on lesboja, ja se on aina ihmetellyt miten jotku voi pitää miehiä haluttavana.
No, nyt se ilmoitti "parantuneensa". Se on löytänyt ihanan miehen, ja se muuttaa sen luokse, lappiin. Mä hymyilin, onnittelin, ja samalla mun sisäinen ääni karjui "MITÄ VITTUA?!".

Hienoa, enkä mä ole mikään/kukaan tuomitsemaan, mutta, mitäs vittua! Miten se voi yhtäkkiä vaan herätä ja muuttua ihan täysin. Se höpötteli ja naureskeli "lesbovuosilleen", ihmetteli miten se on voinut pitää naisia niin mahtavina, ja se sanoi vaan tarvinneensa kyrpää, oikein kunnolla. Mä istuin hiljaa ja hämmästelin. Muistelin sen tyttöystäviä, pride-reissuja, girls-nites, miesten-inhoamis-iltoja ja mietin läpi päivän tapahtumia. Yritin muistaa jos mä olin jossain vaiheessa kiskassut napaan pullollisen viskiä. Kattelin kenkiäni ja totesin kumminkin olevani selvinpäin. Toisena vaihtoehtona oli uni. Mä luulin nukkuvani. Hereillä kumminkin heiluin.

Istuin kuuntelemassa sen kyrvän-imemis-pointtereita ja anaaaaali-seksi-tipsejä koko busseilu-matkan kotio. Nyt mä istun kattelemassa telkkaria ja mietin pääni pyörryksiin. Niin vitun hämmästyttävää.