Meh..

Täällä on yksinkertasesti kamalaa. Bergen on persereikä jonne mä en aio eksyä enää koskaan. Aion todella yrittää pitää tämän lupauksen, en halua altistaa itseäni idiotismille enää koskaan. Täällä sataa joka vitun päivä. Ei vaan vartin tai tunnin. Täällä sataa koko saatanan ajan. Täällä on kylmä. Sääihmiset teeveessä valehtelee, ne lupaa aurinkoa, ja täällä vaan sataa. Ihmiset on outoja, ne nyppii ja ottaa kuvia, kokoajan.

Töissä menee hyvin. Rahaa rullaapi sisään. Mä vihaan silti Bergeniä. Raksu kävi täällä, oli pari yötä ja lähti sitte takas kotia kohti. Mä luulin hajoavani kokonaan ku näin auton häviävän sekamelskaan. Mä itkin sellasia krokotiilin kokosia kyyneleitä ja kävelin kotiin sateessa. Märkä, turhautunut, väsynyt ja niin kamala ikävä. Mä olin varuillani koko illan, epäilin kuolevani vitutuksesta johtuvaan aivoverenvuotoon, ihan milloin vain.

Luulin että olotila ois tänään parempi. Vitut. Toki nyt oon onnistunut tajuamaan koko ikävän, ja jossain määrin myös hyväksymään sen. Mutta kamala olo jatkuu. Mä en halua olla täällä. Täällä on liian kylmää, yksinäistä ja ahdistavaa. Ihmiset on kamalan tarkkoja ja tylsiä. Täällä ei voi olla oma itsensä, jossei se "omuus" oo jotain kovin tylsää, tavallista ja kaikkeen harmauteen sekoittuvaa.

Mä yritän pitää toivoa yllä ja hokea itselleni että Oslo on parempi paikka. Siellä on järkevämpää porukkaa. -Luin just sanomalehdestä että oslon huumekriisi kauhistuttaa koko maata. Narkkarit piikittelee jopa keskellä kaupunkia, turistien pyöriessä ympärillä.. Olé!