Money money. Oh money.

Raha ratkaisee. Siltä se ainakin tuntuu. Nyt kun mie heilun norjassa tøissä, tienaan toki hyvin. Tällä kertaa viihdyn korvessa 14päivää (12tyøpäivää). Tilille tipahtaa pikkasen alle 40tyyhätta. Mukavaa. Mä voin hyvillä mielin kirjotella blogiini raha-asioista, koska mun ystävät ja tuttavat roottissa ei osaa mun kirjotuksia lueskella. No, kumminkin. Sen jälkeen kun mä alotin norjaamisen, on kaverit ja tuttavat alkaneet suhtautumaan muhun kuin kävelevään pankkiautomaattiin.

Lainaa ny, lainaa edes vähän. Sä oot norjassa tøissä niin sä voi tarjota. Sulla on kumminki ihan perkeleesti rahaa. Sä ostat ittelles vaikka mitä. Onko sulla taas uudet kengät? Miten sä voi tuhlata ton verran rahaa yhteen viinipulloon?? -Tälläsiä hienoja kysymyksia mulle satelee lähes usein. Hyvin usein siis.

Itse mä tietääkseni oon rahani ansainnut. Itse mä ne siis käytän. Kotiutuessa tuon aina perheelle ja raksulle tuliaisia, käytän siskon syømässä, parhaan kaverikkeen lounaalla, raksun leffassa ja syømässä, ostan sille jotain mukavaa ja ostan aina ruoat kotiin, niin ja ostan rakkimavauvalle jotain kivaa. Se ei sitte vissiin riitä. Mun pitää jollain helvetin tavalla antaa enemmän, ja jossain määrin myøs hävetä sitä että mä tienaan hyvin. -Miksi????

Viimeaikoina mä oon huomannut että jopa raksua häiritsee nuo raha-asiat, se tienaa huomattavasti vähemmän, ja tekee enemmän tøitä. Tottakai, se tyøskentelee Ruotsissa. Mua on alkanut vituttamaan sen vittuilu ja piikittely, "pikku-pohatta", "sad-little-rich-girl". Mä en edes tietääkseni ole rikas, mulla on sopivasti rahaa, mä voin tehdä mitä haluan. Toisaalta ahdistaa. Mä haluan mielelläni matkustaa, kokea ja nähdä kaikkea. Näyttää tosin siltä että mä saan matkustaa yksin. Tai odottaa 6kk että joku on saanut säästettyä ne vitun matka-rahakkeet.