More action, more fun?

Mä oon märkä, vittuuntunut, ja ylläripylläri, mua panettaa. Aina kun mä ressaannun, vihastun tai mahdollisesti ilostun kovin, muhun iskee kauhea panetus. Soon ku tauti. Mä oon märkä koska ulkona sataa. Mua vituttaa koska mä oon pöljä.

Ku heikkopäinen, mä juoksin ympäri kaupunkia etsimässä sitä täydellistä lahjaa raksulle. Mä kolusin vitun monta kauppaa läpi ja turhaannuin. Loppujenlopuks löysin (ainakin mun mielestä) mukavan lahjan, tai no, lahjapussin. Mä ostin sille uusimman kama sutra kirjan, miehille tarkotettuja, perkeleen kalliita naamanhoitotuotteita. Ihanan pehmeä kaulahuivin, sen lempparihuivi jäi risteilylle tossa muutama viikko sitten, joten toi tulee tarpeeseen. Ostin miehisen selviytymisoppaan (hyvä tietää mitä tehdä jos joutuu alligaattorin hyökkäyksen kohteeksi), sitte hankin vähän muuta mukavaa. Mä en tosin taaskaan tiedä onko tää nyt hyvä lahja vai ei.

Muhun iski vitunmoinen ahdistus kun olin tilaamassa kakkua. Mä en käsitä, en ollenkaan. Vittu, 500 erilaista kakkua joista valita, mutta kaikki tehdään vaan mormooneille ja suurperheille. Mä halusin kakun neljälle hengelle, mutta pienin oli muistaakseni 14 hengen kakku. Mitä vittua mä niin isolla sokeripommilla teen? Kaiken heilunnan jälkeen löysin mukavan pienen leipomon. Ne lupas tehdä mulle kuuden hengen kakun, lauvantaiksi, mä olin hyvin helpottunut. - Kävin varaamassa leffaliput ja pöydän kaupungin kivoimmasta ravintolasta. Mä olin kovin tyytyväinen saavutuksiini kun kotiuduin.

Sitte soittaa raksu. Se inisee, vittuilee ja on paskamainen mulkku. Koska sillä on ollut huono päivä töissä, se ottaa oikeudekseen soittaa mulle ja kiukutella ku idiootti. Se on tulossa huomenna, ja ensimmäistä kertaa mä en oo ollenkaan ilonen sen saapumisen johdosta. Emmä tiiä. Mä haluaisin peruuttaa kaiken, viedä ostamani roskat takas, ja sitten vaan ollakseni täys mulkku (niinkuin sekin) voisin unohtaa koko kikkelitelineen, unohtaa hakea sen juna-asemmalta ja voisin sulkea puhelimen, niinku vahingossa.