Yks lapsista on oikeasti niin ruma etten mä tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mua ahdistaa, säälittää, ja jotenki pelottaa. Eniten kumminki ehkä vituttaa se että mä oon oikeasti näin helvetin tyhmä.
- Ensimmäinen työpäivä, mä viihdyn koulussa mainiosti, opettajat on mukavia, luokat suuria, tunnit mielenkiintosia ja hauskoja, työpäivät on ihanan helppoja. Lapset on älyttömän suloisia, mutta mua ahdistaa se yks. Se on hauska ja mukava, mutta niin karsean ja pelottavan näkönen etten mä oikein tiedä miten olla sen seurassa. Hämmästyttävää miten välillä toivoin olevani sokea.
Mä en halua olla idiootti joka arvostelee ihmisten ulkonäköä, mä en itsekään ole täydellinen, suurinpiirtein vaan täydellinen läski, enkä mikään superihQtin. Kai mä sitte jossain vaiheessa totun siihenki, emmä usko että ne opettajat edes huomaa minkä näkönen se lapsi on, se ulkonäkö tuli vaan mulle aika kovana shokkauksena, koska muut lapset oli niin normaalin näkösiä.. No, kumminki, avartava ura erikoiskouluavustajahössöttäjänä alko tänään :)
3 kommenttia
Oooih
9.3.2009 20:22
Elä huoli, saa säikähtää. Saa pitää rumana. Koskaan älä kuitenkaan näytä sitä sille lapselle. Sen itsetunto tulee varmasti olemaan muutenkin kovilla tulevina vuosina. Kohtelemalla sitä lasta normaalisti ne opettajat pyrkii kaikin tavoin tukemaan sen lapsen itsetuntoa tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa.
Ja voithan ajatella, että tää loisto tilaisuus kasvaa ja avartaa maailman kuvaa. Luulisi ajan mittaan myös omien ulkonäköepävarmuuksien unohtuvan, kun seuraa sen lapsen elämää.
Vastaa kommenttiin
kathrin
9.3.2009 20:42
Joo, no niin mä vähän ajattelin, kai mä jossain vaiheessa totun ipanan ulkonäköön. Ja pidän kyllä visusti huolen siitä etten näytä kauhistustani, harmittaa vaan että tän ikäsenä - ja näkösenä reagoin näin..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:49
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin