Villi piNppi.

Me käytiin Tukholmassa. Siellä saatanan huvipuistossa. Se oli aika mukavaa, kunnes mä näin mihin laitteisiin mun idiootti-poikaystävä, idiootti-sisko ja sen idiootti-kaveri aiko mut raahata. Ei perkele. Ei ikinä. Mä viihdyin teekupeissa mainiosti. Ihan tarpeeks jännitystä ja vauhtia. Noo, koska mä pelkään kaiken maailman kieppu-homo-laitteita, ja nää idiootit halus mut ehdottomasti mukaan, ajattelin viksuna tyttönä kiskasta muutaman juoman. No, se ei sitten ollu hirveen järkevää.. Me ei ehditty syömään, ja siellä oli perkeleen kuuma, mä kiskasin naamaani lasillisen viiniä, ja tietenkin yhden martinin, sillee vartin sisällä. Puoltuntia sen jälkeen mä olin humalassa, ja siitä vitun hupitalosta tuli yks maailman kamalimmista kokemuksista. Mä luulin jääväni sinne peililabyrinttiin ikuisiksi ajoiksi. Paniikki.

Vilda musen, muka sellanen lasten vuoristorata.. Vitut, se oli ihan kauhea. Mä sain kammottavat mustelmat jalkoihin, ja ikuiset traumat kaupanpäälle. Mua ei vaan oo tehty vuoristorataihmiseks, oli se saatana pelottavaa. Mä pelkäsin kaiken kiljumisen keskellä menettäväni tajuntani. Se valokuva jonka ne idiootit ottaa, oli kans ihan kauhea. Kolme naamaa jotka kiljuu ja hymyilee, ja sitten mun pää, jossain siellä alhaalla, mun kasvoilla kärsivä ilme, ja jos tarkkaan katto niin pysty näkemään miten mä puristin rystyset valkeina mun pikkusiskon kättä. Traagista.

Onneks mä en ollu ainoa kenen reissu oli vittumainen. Raksu tilas kaks vohvelia, ja makso niistä 104kr. Se sai vaan yhden, eikä voinut mennä valittamaan, koska ei se saanut ikinä kuittia. Myöhemmin se tilas nuudeleita kanan ja vihanneksien kera, niin ja jonku fantatölkin kanssa. Se ei ikinä saanut sitä fantaa, ja se kana oli curryssa paisettua tonnikalaa. Mä nauroin niin että itkin. Kotimatka meni hyvin. Neljä väsynyttä kakaraa istu junassa, yhden spongebob squarepants ilmapallon kera. Naurettiin koko matka kotiin.

Huomenna sitten Kolmårdeniin. Saa kattella.