Pitkästä aikaa luin Tommy Tabermania ja kuuntelin äänikirjalta - loistava keksintö muuten.
Tommy on viisas mies.
***
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa...
Haave
Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle.
***
"Löytämistä tärkeämpää on vain etsiminen."
Eye Among the Blind
(Taitaa olla itse asiassa ainoa Holdstockin suomennetuista teoksista, jota en ole lukenut.)
- Salilla käynnin aloitus, muistaakseni loppuvuonna 2003.
Siitä lähtien säännöllistä treenausta. Rakastan olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Siitä saa voimaa ja energiaa. Kroppa on kiinteä ja jäntevä. (Tosin selluliitittomuudesta saanen kiittää myös hyviä geenejä.) Salilla mieli lepää ja joskus silmäkin -- ;)
- Silmien laserleikkaus eilen.
Näen jo nyt lähestulkoon täydellisesti. Ei mitään ongelmia. Leikkaus oli nopea ja melkolailla kivuton, tosin jokseenkin epämukava. Mutta pahempaakin on nähty. Suosittelen! Jos näin vähällä vaivalla pääsen ärsyttävän rasittavista silmälaseista ja piilareista eroon, niin se on sen rahanmenon arvoista!
Minä näen, minä näen!
Mahtavaa!
Money well spent.
Ihmiset eivät siedä toisissaan juuri niitä vikoja, joita kantavat (huomaamattaankin) itsessään.
Ehkä viimeisen kerran puhdistin silmälasit tänään, ehkä kohta ei tarvitse enää koskaan! :D Huominen jänskättää jo aikalailla.
Talvi tuli vihdoin viime yönä. Tänä aamuna mieltä piristi kirkas, valoisa lumi. Ehkä enteellisestikin huomista ajatellen.
Ihmisten raadollisuuden tarkkailu on sitten mielenkiintoista puuhaa.
Joitakin ihmisiä ei sitten voi miellyttää vaikka olisi miten päin ja sanoisi mitä. Kohteliaisuudet ja lohdutuksen sanatkaan eivät kelpaa, vaikka itse ensin kerjätään sääliä ja huomiota. Silmätikuiksi otetaan milloin ketäkin ohikulkijoita ja käydään joukolla kimppuun. Samaa vanhaa koulukiusaamismentaliteettia näki viimeksi yläasteella. Ilmeisesti jotkut ihmiset eivät muutu koskaan, vaikka ikää tulisi ja elämää olisi nähnyt. Asiallista ja kohteliasta käytöstä on turha toivoa, kun nämä täydelliset minäminä-ihmiset pääsevät vauhtiin omalla hiekkalaatikollaan - aikuiset? Käytöstä, jota siedetään itseltä, ei siedetäkään muilta. Omaa pahaa oloa puretaan muihin piikittelemällä ja piruilemalla ja itse voidaan olla vittumaisia, ilkeitä, pahasanaisia toisia kohtaan, mutta samaa ei suvaita muilta. Tämä pätee sätissä moniin vakkareihin ja auta armias, jos joku ulkopuolinen vierailija joutuu heidän hampaisiinsa, jokainen sana tuomitaan "provoiluksi" ja käydään laumana päälle. Moista koulukiusaamismentaliteettia en siedä.
Mieluummin olen yksinäinen susi ja omien polkujeni kulkija. Mieluummin olen sorrettujen puolella kuin näiden "voittajien".
Jospa sitten keräisi joulukoristeet, nuo muutamat hassut, odottamaan ensi joulua. Tänä jouluna olenkin jouluillut ahkerasti, lähinnä nautiskellut pitkään ja hartaasti jouluruuista ja tunnelmoinnista, ottamatta kuitenkaan heti kyllästyttävää yliannostusta.
Erilaista tässä joulussa oli myös se, että ensimmäistä kertaa vietin sitä omassa kodissani. Tämä onkin ensimmäinen kotini, joka todella tuntuu omalta kodilta ja kodikkaalta. Viihdyn täällä.
Glögiä ja pipareitakin on vielä jäljellä kylmiin talvi-iltoihin, nyt kun ne vihdoin saapuivat.
En saanutkaan unta, ei väsyttänytkään enää. Muutamat kirjaamattomat ajatukset ja tallentamattomat muistiinpanot jäivät vaivaamaan mieltä. Nousin kirjoittamaan ne ylös. Uudenvuodenlupaus pitää.
Aika paha.
Toisessa vakkaribaarissa on nyt yhden häppärin sijaan kaksi häppäriä!
