Kallionkodossa koitoisassa kainalossa.
Hellyys- ja läheisyysviikonloppu rauhassa kaksin. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyvää oloa. Herkuteltiin pitkästä aikaa pihvillä, röstiperunalla ja tomaatti-sipulisalaatilla. Jälkiruuaksi uuniomenaa vaniljajäätelöllä. Nam. Katsottiin Luc Bessonin 5th Element. Hyvin oli pitänyt aikaa.
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa? - 1,5 kiloa rakkautta!
Rakas mieheni keitti minulle aamuteetä, paistoi munia ja pekonia aamupalaksi. Luettiin aamun lehdet ja sitten töihin.
Matka sujui joutuisasti, rutiinilla. Toisessa kotona saunottiin, syötiin tuorepinaattipastaa äyriäiskastikkeella ja käytiin katsomassa uusi Bond. Vanhoja en pysty edes katsomaan, mutta näitä uusia katsoo ihan mielikseen. Daniel Craig on ehdottomasti paras Bond. <3
***
Violetti orkidea on pian kaksi vuotta vanha ja kukkii edelleen. Meidän kukkamme.
Ilmassa tuoksui talvi ja minä vaelsin läpi talviyön valon.
Oli valoisampaa kuin pitkään aikaan, vaikka oli yö. Oli rauhallista kävellän yksin pitkin hiljentyneitä katuja. Mutta ei ollut hiljaista. Korvissa soi Metalliliitto.
Kotona kohtasin viikon tiskivuoren ja päädyin voittajana sänkyyn kellon raksuttaessa kahta. Kuuden tunnin yöunet ja aamulla kohti kultia.
Virallisesti talvi. Pyörä talviteloille ja minä voisin ottaa talviunet.
Minulle tehtiin perhosanalyysi. Olen Leptidea sinapis tai Odezia atrata. Erityisesti perustelut olivat kauniit. Hentoa herkkyyttä ja tummuutta.
Mitä tuo valkoinen juttu maassa on? Kylmäkin on ja pyörä jäätyy käyttökelvottomaksi. Hommat painaa päälle ja väsyttää. Ylläri. Lisää kynttilöitä, kuumia juomia ja päikkäreitä lääkkeeksi kaamoksen torjuntaan sekä hyvää musiikkia. Oli hauska keikka Black Motorilla sunnuntaina. Olen livemusiikki-ihminen - ja korvatulppa. Pitkästä aikaa tanssijalkaakin vipatti, mutta lauantainen jorausreissu ei mennyt ihan putkeen. Tuli ihan Friikkilää ikävä. Jos 68 ei löydä uusia tiloja ja Vakkari vielä lopettaisi (kauhukuva), niin sitten on pakko muuttaa täältä pois. Epä-älyllisyysinvaasio yrittää hiipiä takaisin. Syyt pysyä toisaalla ovat selkeääkin selkeämmät taas parin päivän idlauksen jälkeen. Mutta Ruotsinmaalta tulee positiivisia, edistyksellisiä uutisia. Huomenaamulla muistikirja ja kamera mukaan salikamppeiden lisäksi ja menoksi. Ostoslistalla kynttilöitä, pölypusseja ja viimeiset joululahjat sekä takki. Olen kyttäillyt sitä jo vähän aikaa, eikä se jätä rauhaan. Ehkä se on ostettava, vaikka epäilyttää, että toppatakkia ei kovin montaa kertaa talvessa nykyään enää tarvitse.
Ihanaa, että sain nukkua tänään pitkään. Mutta silti on siivottava ja mentävä töihin. Urhonhyppy sateiseen harmauteen. Ei huvittaisi, mutta aina välillä on pakko. Laiskottaa ja tekisi mieli vain jäädä sohvalle lukemaan lehtiä ja katsomaan elokuvia. Mutta ei se inspiraatio, vaan perspiraatio. Mentävä on.
Näin pitkästä aikaa sellaista unta, että mahanpohjassa väreilee vieläkin. Viimeksi tällainen olo oli kolme vuotta sitten. Silloin elin fantasiaa, vaikka elämä toisaalta oli helvettiä. Ne molemmat päättyivät aikanaan ja nämä kolme vuotta ovat olleet myllerrystä, muutosta, kasvua. Jätin entisen elämän taakseni ja aloin elää uutta. Synnyin pikkuhiljaa uudestaan ja olen elänyt toisenlaista fantasiaa. En silti ole vielä valmis, enkä ole valmis unohtamaan vanhoja fantasioitani. Sillä tiedän, että ne ovat saavutettavissa. Pitkästä aikaa todella kaipaan subspacen kokonaisvaltaisuuteen ja unohdukseen. Tiedän sen tilan odottavan minua.
***
Taustalla soi Mylene Farmerin Deshabillez-moi. Tilasin itselleni synttärilahjaksi parit uudet saappaat. Sillä muutamat olen käyttänyt jo loppuun. Parhailla työkengilläni olen tallannut myös muita maita myöten: Saksaa ja Englantia. Viiden tuuman ja seitsemän peninkulman korkosaappaat.
Väsy. Voisi harrastaa tuota uutta harrastusta enemmän, mutta kun. Loppuvuoden kalenteri on tupaten täynnä kaikkea aina tammikuun alkuun asti. Sitten pidän lomaa. Siitä on jo sovittu. Äkkilähtö johonkin löhölomalle, jossa ei voi tehdä mitään, ei kerrassaan mitään. Tästä tätyy pitää kiinni, ettei sitten taas keksi täyttää kalenteria kaikella mahdollisella ja suostua vapaaehtoiseksi jokapaikkaan. Mutta tällä kertaa ei sitten mihinkään kaupunkilomalle, jossa juoksen pää kolmantena jalkana nähtävyydestä toiseen - kun nyt kerrankin pääsee näkemään, niin on nähtävä kaikki -mentaliteetilla, ja reissun jälkeen on väsyneempi kuin sinne lähtiessä. Ei, tällä kertaa haluan johonkin, jossa on lämmintä ja tylsää. Enkä ota töitä mukaan. En. - Nähtäväksi jää onnistunko tässä tavoitteessani.
Kävin tänään shoppailemassa. Tai siis yritin. Raskasta puuhaa. Miten jotkut voivat sanoa harrastavansa shoppailua? En löytänyt juuri mitään ja olin niin väsynyt (miten tuo sana nyt niin toistuukaan) sen jälkeen, että palkitsin itseni lattella ja mansikkarahkapiirakalla, vai pullako se oli, ennen salia. Töihin menin "iltavuoroon" neljäksi, kun muut olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon.
Kaikessa kiireessä olen unohtanut välillä kokonaan tämän paikan olemassaolon. Ja hyvä niin.
