Blogi

Koti joka tuntuu kodilta. <3

Keksin uuden harrastuksen - nukkumisen. Voisin alkaa harrastaa sitä enemmän.

Salilla kävin harrastamassa viikonlopun kuonan hikoilua ulos huokosista. Olo on keventynyt ja puhdistunut.

Yhtenä harrastuksistani on avautuminen. Avautuminen henkilökohtaisesti ja avautuminen julkisesti. Viime aikoina olen avautunut ahkerasti julkisesti ja välillä sitä miettii, että pitäisikö opetella harrastus nimeltä suun kiinni pitäminen. Toisaalta, jos minä en avautuisi, niin kuka sitten, jos tarve niin vaatii. Kuten tänään luennolla. Takanani istui aikuinen ihminen, joka ei pysynyt hetkeäkään hiljaa. Hän kommentoi ääneen kaikkea, välillä vierustovereilleen ja välillä puheenvuoroja ottaen koko salille. Jälkimmäinen on toki sallittua, mutta muuten kanssaihmiset voisi ottaa huomioon ja kunnioittaa heitä ja heidän haluaan kuulla luennoilla luennoitsijaa, jota ovat tulleet varta vasten kuuntelemaan. Että pitää aikusille ihmisille joutua huomauttamaan heidän käytöksestään. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Eräs kollega kertoi mitä kummallisempia sattumuksia työuransa varrelta aikuisten ihmisten käytökseen liittyen. Täytynee ottaa nämä ruusuiset lasit pois silmiltä. Aina aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä. Varsinkin kohteliaisuus tuntuu olevan hukassa ja terminäkin outo - nimenomaan nykyaikuisille. Eivätkö ne päälle 18 vuotiaat sitä ole, vai ovatko? Internetin maailma ei juuri kohteliaisuutta edesauta. Anonyyminä voi päästellä monenlaisia aivopieruja. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa valtakunnan ykköslehden (?) nettisivuilla olevat keskustelut.

Astuin huoneeseen lähes huomaamatta. Katselin ympärilleni ja näin samat naamat ja tunsin saman tunnelman. Sameana ilma väreili latteaa happamuutta ja kitkeryyttä. Se negatiivisuus yritti taas tunkeutua sisään minuunkin. Mikään ei ollut muuttunut sitten viime näkemän.

Jotkut ilmapiirit pyrkivät vain latistamaan ja lannistamaan. Niistä puuttuu se jokin positiivinen, kannustava ja positiivisia kykyjä, mahdollisuuksia ja näköaloja etsivä ja näkevä elementti.

Vain yksi kysyi kuulumisiani, vain yksi halusi aidosti kuulla kuulumiseni. Ja hän kertoi minun olevan oikealla tiellä. Jo toinen, joka kannusti ja sanoi, että olen omalla alallani ja tulen olemaan siinä hyvä. Se tuntui hyvältä. Se kannusti ja valoi uskoa ja luottamusta.

Joillakin on silmät, jotka näkevät. Jotkut näkevät suoraan sisimpääsi. Kaikkien lasit eivät ole negatiivisuuden ja katkeruuden sävyttämiä.

***

Lauantaina linssi-pinaattimuhennosta ja tomaattista katkarapu-seitikasaria. Ei se kala, mutta se kastike ja etenkin muhennos oli herkkua, vaikka itse sanonkin. Sunnuntaina pitkästä aikaa näin vanhaa kaveria ja käytiin ulkona syömässä. Vuohenjuustolohta ja bataattia sekä jälkiruuaksi vadelmajuustokakkua. Hävyttömän kallista, mutta hyvää. Juttu luisti kuten ennen, vaikka välillä näkemisessä ehti olla vuosien tauko.

***

Hikoiltiin ja pyörittiin yhdessä lakanat rullalle. Ratkaistiin videointiasia ja luultavasti muutama muukin asia. Muutosta on tapahtunut, sillä nykyään keskustelemme niistä asioista rakentavasti.

Vilu väreilee sisälläni, mutta sain teetä, neuleen päälleni, kissan taakseni kehräämään ja olen valmis - alan lämmetä uuteen viikkoon.

Väsyttää. Raskas viikko takana. Tarvitsen lomaa. Kunhan vain oppisin ottamaan lomaa sen sijaan, että kannan työt iltaisin kotiin. Kannan niitä mukanani viikonloppuisin ja kannan ne lomillekin.

Sytytän kynttilät ja lämmitän glögiä. Kääriydyn uuteen, ihanan lämpimään neuletakkiini. Minulla on tapana hukata niitä aina aika ajoin. Teen pesän itselleni sohvan nurkkaan. Liituraitahousuissa, hiukset laitettuna, kynnet kirkkaan punaisena, meikattuna ja korkokengissä. Ihan itseäni varten. Lumettoman talven tulo yllätti taas ja pyörän lukko oli jäätynyt niin, että myöhästyin tapaamisesta. Mutta ehdin kuin ehdinkin ja kaikki sujui siitä huolimatta, vaikka suunnitelmat menivätkin hiukan uusiksi. Nyt suunnittelen kenkäostoksia, vaikka kaikkia entisiäkään ei ole vielä edes sisäänajettu.

Väsyttää ja olo tuntuu vanhalta. Siksi tuntui hyvältä kuulla, että minussakin on vielä lasta jäljellä. Tervehdin sitä lasta, halaan ja otan vastaan. "Pidän susta kii."

***

Kauas se vie
Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie

Kauas se vie, tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin
Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

Anna mun mennä, anna mun mennä
Mä oven avaan, en henkeä saa
Anna mun mennä
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Ymmärrän jos en anteeksi saa
Mutten tässä voi olla kauempaa
Meidän ruusuinen tie ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

Anna mun mennä, annan mun mennä
Mä oven avaan, en henkeä saa
Anna mun mennä
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä

Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Annan mun mennä, anna mun mennä
Mä oven avaan, en henkeä saa
Anna mun mennä
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
Mun koti ei oo täällä (anna mun mennä)
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Mun koti ei oo täällä

- Chisu, Mun koti ei oo täällä

Työpäivä hurahti taas nopeasti. Vuorokauteen voisi lisätä muutaman tunnin. Mutta eipä ainakaan voi valittaa tekemisen puutetta. Eilinen lepopäivä salilta teki hyvää. Tänään virtaa riitti. Olin voimakas. Tunsin eläväni. Ilman liikuntaa en voisi enää olla. Viileä ilma virtasi keuhkoihin pyöräillessä reippaasti kotiin. On syytä kiirehtiä, tekee mieli mennä kotiin, kun siellä odottaa joku - perunat kuorittuna pyytämättäkin. Se tuntuu hyvältä. Sitä mietin matkalla. Tänään oli nuoremman kissan syntymäpäivä. Tarjottiin silakkaa, mutta ei kelvannut ja vanhempi ahmatti söi kaiken mikä silakkalaatikosta liikeni yli.

***

Oivalluksia. Onnistumista. Se elää! Se toimii! Se toimii sittenkin! Olen innoissani.

Lounastauko. Lanttulaatikkoa. Ennen en tykännyt joululaatikoista, lanttu- ja porkkanalaatikoista. Nykyään ne ovat herkkua. Voisin syödä niitä ympäri vuoden.

***

Voisin kommentoida kommentointia, mutta en näe sitä sen arvoiseksi. Miksi lukea jonkun blogia, jos jutut eivät miellytä. Ei ole pakko lukea. Toki tiedän, että asetan itse itseni alttiiksi kritiikille. Tosin anonyymejä kommentteja ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua rakentavaksi kriikiksi. Yleensä anonyymi kommentointi kertoo enemmän kommentoijasta itsestään kuin kommenttien kohteesta. Niin tässäkin tapauksessa.

Pimeys väsyttää. Ei tee mieli lähteä ulos kylmään pyöräilemään salille. Tekee mieli sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvalle kissojen kanssa, kiepsahtaa kerälle ja kainaloon niin kuin kissa joka olen.

Onni on koko perhe sohvalla - hellyyttä ja läheisyyttä - riisipuuro valmistumassa iltapalaksi, astiat tiskattuna, kynttilät palamassa, suosikkisarjat ja roskaleffat pyörimässä.

Ilmassa on talven merkkejä. Aika menee niin nopeasti.

Läppäri sylissä, peitto palelevien varpaiden päällä. Kissa nukkuu rauhallisesti hengittäen vieressä. Kaunokaiseni. Silitän sitä hellästi ja se tarjoaa mahansa rapsutettavaksi. Kissoillani on kissanpäivät, siitä olen varma. Ulkona paistaa aurinko ja minä näen valovarjoja edelleen. Päätä hieman kivistää eilisten läksiäisten jäljiltä. Jamie Oliver parantaa maailmaa televisiossa - hear! hear! Mies tekee miesten juttuja kavereidensa kanssa. Saunominen, kaljanjuonti ja pallien raapiminen on sitä mitä miehet tekevät, kuulemma. Rauhallinen sunnuntaipäivä ja mikäpä tässä on ollessa. Hyvä.

***

Muista kehut, muista kauniit sanat, muista analyysi. Muista: "Minä rakastan sinua". Ehkä se seuraavan kerran ei tunnu niin yllättävältä.

Pyhäinhäväistysläksiäisbileet. Aineksina mm. pari pulloa skumppaa, pirtuboolia, jallukahvia ja olutta. Hyviä analyysejä ja taksisuhausta. Aiheutettu pahennusta. Herätelty kuolleita. Vastattu myöntävästi kosintaan. Huulet imetty punaiseksi ja turvoksiin. Turkkiin pukeutunut jumala pyysi anteeksi ja lähti saunomaan ohjaajansa kanssa. Odotan paluuta huomiseksi. Lahjalistaan lisätty laukku, sillä hyvinpalvellut sanoi sopimuksensa irti.

***

Mieluummin vanha kuin aikuinen lauloi Kauko Röyhkä. Mutta minusta tuntuu, että olen aikuistumassa. Eikä se tunnu pahalta. Olo on rauhallinen. Vaikka laskennallinen ikä on vasta yhdeksän vuotta. Yhdeksän vuotta sitten synnyin uudestaan ja kasvan hurjaa vauhtia. Olen lapsi ja vanhempi itselleni. Kaksinkertainen työ, mutta palkinto on hyvä.

Muistan ajan, jolloin se oli vieras paikka minulle. En tuntenut oloani kotoisaksi. Se oli savuinen ja tunkkainen ja ihmiset olivat vieraita minulle. Mutta sitten tuli uusi aika ja uudet lait. Ja nyt se on kuin toinen kotini ja olohuoneeni. Omalaatuinen olohuone omalaatuisine ihmisineen. Kierrätetty kalustus, vaihtuvat taidenäyttelyt. Nyt se on minun vakiopaikkani, jossa viihdyn.

***

Ulkona sataa jotain, ei ihan vielä lunta. Tänään tarjoan päivälliseksi perinteistä hirvenkäristystä. Pyhäinpäivän kunniaksi.