Blogi

Päivällinen Cellassa. Söin blinejä kylmäsavulohella. Hyvää oli, mutta kaikkea en jaksanut, niin tuli pyyhkeitä tarjoilijalta. Runsain mitoin konjakkia ja kahvia.

Sain avata joululahjat! Jee! Sain viisi pakettia. Molemmat Finlandia-palkitut ja pari muuta kirjaa, toivomaani kasvorasvaa ja lahjakortin kynsistudioon. :))) Mies sai yllätyspaidan, toivomansa kalvosinnapit ja solmioneulan (Aurinkolintu) - ei tullut sormusta vielä - taisi raukka pettyä. ;)

Lepakkomiehessä Dumarin keikalla. Hyvä keikka - happivajauksesta huolimatta! Jälkimmäisen bändin soittaessa itse Tuomari Nurmio istui vieressäni. Suokkarit suunnitteli matkaa Viroon, mutta päädyttiin kotiin jatkoilemaan keskenämme.

Kalliokodissa. Iloinen jälleennäkeminen karvalasten kanssa. Illallisella amerikkalainen ivy league-jumala, keittoilua kallion yössä, jatkoja myöten.

Kymmeneksi lähdin, yhdeksitoista kotiin. 13 tuntia. Pitäisiköhän hankkiutua johonkin anonyymien työnarkomaanien vierotusryhmään. Vielä pitäisi jaksaa siistiä kämppää, että on sitten ensi vuonna kiva tulla takaisinkin, ja lahjoja paketoida sekä pakata. Ehkä lasi pikkujoulujen ylijäämächardonnayta auttaa jaksamaan.

-ihan väsypoikki

Huh huh. Olo on väsynyt mutta onnellinen. Hyvin meni. Hyvää palautetta tuli. Hyviä keskusteluita oli. Mahtava meininki. Ruokaa, juomaa, illanviettoja. Hektinen meininki. Kaiken puheen jälkeen olen sanaton. Tätä tämä parhaimmillaan on. Tähän olen pyrkinyt, tähän päässyt. Tätä lisää.

-säteilevä persoona

pakko.mennä.välillä.kotiin.nukkumaan.kone.simahtaa.ihan.just.

alle 12 h h-hetkeen.

Jokohan lähtisi töistä kotiin. Tämähän on vähän niin kuin silloin gradua tehdessä. Rytmi kääntyi ympäri. Tein kyllä kahdeksasta neljään töitä, mutta iltakahdeksasta aamuneljään.

Kurkku on kipeä, kunhan ei vain pahemmaksi tauti äityisi. Finrexinin ja ruusunmarjateen voimin mennään. Välillä pistetään vähän jouluomenaa poskeen.

Eih. Kipeä olo. Sen siitä saa, kun ei nuku kahteen viikkoon kunnolla. Eikä nyt ehtisi sairastaa, ehkä jouluna vasta. Kevät näyttää jo nyt yhtä kiireiseltä kuin syksykin. Vaikka ehdin jo ajatella, että lupaan itselleni kaksi uudenvuodenlupausta. Lupaan opetella sanomaan EI ja lupaan pienentää työtaakkaa. Mutta jo ennen uutta vuotta kalenteri on täynnä.

***

Sanotaan kiirehdi hitaasti. Sanon kiireinen hillitysti, hallitusti.

***

Tunteettomuuden sijaan tunteita. Kyyneleitäkin hillitysti, hallitusti.

Voisin vain kävellä ja kävellä loputtomiin läpi lumisen maiseman. Kävellä ja hengittää. Mutta käyn läpi lakeja ja säädöksiä. Olen kuolemanväsynyt ja viikkoni on vasta puolessavälissä. Siitä helposta osuudesta on selvitty ja edessä on se vaikea. Nukkuako työhuoneen lattialla vai kävelläkö kotiin? Kas, siinäpä paradoksi. Makaisin puolikuolleena uudella sohvallani, jos ehtisin. Joisin pikkujouluista saamani ylijäämäviinit, jos ehtisin.

"I can't stop smiling when looking at you. You are beautiful. Gorgeous."

***

"Rakka[a]ni." Hymyilytti. Assosiaatioketju: rak-kani, rok-kani, rok! rok, rok!

***

"Söpö tyttö... Kato miten nätti hymy!" Hymyilin koko loppumatkan tonttulakkipäiselle sedälle lumisen keskipäivän kirkkaudessa.

***

Kannattaa olla minä. Kaikesta huolimatta. Sittenkin.

Väsyttää. Kiire. [Kerro jotain uutta.] Joulufiilistelyä. Sataa lunta ja sain junaliput pohojoseen hommattua. Taas kerran olin lähestulkoon myöhässä. Joulu tulee aina niin äkkiä. Aika kuluu niin äkkiä ja loppuu kesken. Ylimääräisiä tunteja voisi lisätä vuorokauteen ainakin silloin, kun kellii rakkaan kanssa uudella (käytetyllä) sohvalla. Ristittiin se kuhertelusohvaksi. Siihen mahtuu niin hyvin molemmat, ja kainaloon.