Blogi

Robert Rodriguezin Planet Terror

Loistavaa parhautta. Absurdia parodiaa tyhjäpäisistä toiminta- ja kauhuleffoista. Harvoin olen nauranut näin paljon. Tarantino ja Rodriguez osaavat hommansa, tyyliä menettämättä.

*****

Rottatouille

Kaikki kaavat ja kliseet olivat käytössä, mutta elokuva onnistui silti olemaan myös tuore ja siinä oli paljon hyvää yhteiskunnallista sanomaa;

Kaikista ei välttämättä tule jotakin merkittävää, mutta mistä tahansa voi nousta jotakin merkittävää, alkuperällä, yhteiskuntaluokalla jne. ei ole väliä.

Bela Lugosi (Dracula) ruokakriitikko Egon esikuvana oli hersyvä. Kaunista katsottavaahan se oli ja vesi herahti kielelle useaan otteeseen.

"Nature is change." - Remy.

*****

Shoppailua:

*Uusi, kevyt alumiinirunkoinen hybridipyörä.

Loistava ajoitus pyörän ostoon. Säästin pitkän pennin. Myytiin vanhoja alennuksella pois, sillä kuukauden päästä on jo myynnissä kevään uudet mallit.

*Minttupehmis (Mariannemurskaa ja Pätkistä) Jack&Jonesilla ja palvelu pelasi. Pointsit Itiksen J&J:n henkilökunnalle - tällaista lisää ja asiakaspalvelu kunniaan.

Ruokailua:

*Paistia ja uunijuureksia
*Jälkkäriksi köyhiä ritareita ja omppuhilloa sekä kanelikahvia

Illanviettoa:

*Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin

*Synttäreillekin on kutsuttu, jos sinne vielä teatterin jälkeen jaksaa mennä.

Tosin yhdentoista tunnin yöunilla ei ainakaan luulisi väsymyksen painavan, varsinkaan lihaksistoa: aamullisen hieronnan jälkeen.

Luulin, että tänään sataisi koko päivän. Mutta välillä selkeni ja aurinkokin pilkahteli. Tuulista ja märkää on silti.

Pohjattoman kuilun

pohjalla

näen omat kasvoni.

Mmm. Tumma suklaanruskea on herkullinen väri hiuksissakin.

Yllättävä mieliteko saada tummaa suklaata. :P~

Miten voi olla näin väsynyt. Ei tätä ihmistä ole tehty heräämään ennen aamukahdeksaa.

Menen nukkumaan, maailmanennätysaikaisin.

***

Tatskaprojektini eteni tänään huimin harppauksin. Vihdoin ja viimein.

Yleensä yritän suhtautua ihmisiin avoimin mielin, olla kaikille ystävällinen, ja olla tuomitsematta toisia ennakolta. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun toiset kohtelevat itseäsi täysin päinvastaisesti?

Jossakin menee minunkin sietokykyni ja valitettavasti olen joutunut laittamaan pari ihmistä henkiseen ikinoreen. En ole ainoa ihminen, joka näin on tehnyt ja aikani itsekin kyseisen henkilön käytöstä seurattuani en enää ihmettele sitä ratkaisua ja olen itse päätynyt samaan.

En oikeastaan ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka laittavat oman pahan olonsa kiertämään. Ei sillä, etteikö pahaa oloa saisi ilmaista, mutta kun se ilmaistaan piikittelemällä, ilkeilemällä ja vittuilemalla toisille.

Johtuuko se sitten kateudesta vai katkeruudesta, en tiedä, mutta ehkä joskus ihmiset voisivat jatkaa omaa elämäänsä ja olla tarrautumatta mustasukkaisesti menneeseen (tai nykyiseen) ja takertumatta jokaiseen sanaan, jonka toinen sanoo, etenkin kun niitä sanoja ei ole tarkoitettu kyseiselle henkilölle itselleen.

Ilonsa itse kullakin, mutta minä halveksin tuollaista käytöstä, en vain voi sille mitään.

"Lontoo, Havaiji, Hongkong..."

Lontoo -> Berliini -> Pietari -> Bourdeaux -> Yhdysvallat (itärannikko) -> Espanja -> Thaimaa ja edelleen haaveilen myös lomasta Kreikan saaristossa ja reppumatkailusta Etelä-Amerikassa.

- Nukuin piiitkään. Herätessä päänsärkyä, täytynee laittaa savulliset baarit boikottiin.
- Aamupalaksi teetä Xena-mukista ja paahtoleipää chévre-tuorejuustolla ja kalkkunaleikkeleellä päällystettynä.
- Tein lihapullia, jotka onnistuivat todella hyvin kun kerrankin maltoin olla maustamatta niitä liikaa, ja omia ranskalaisia, jotka kärähtivät.
- Tiskasin kerrankin heti kokkauksen jäljiltä, siivoilin ja pyykkäsin lisää, pesin kissa-astian - kissanomistajan riemuja (kissat ovat lomalla Helsingissä - ja täällä on hiljaista ja hieman yksinäistä).
- Katsoin suosikkisarjojani Los Serranosia ja Xenaa.
- Lakkasin kynnet ja löysin kaapista kumisen kynähameeni, joka on jäänyt luvattoman vähälle käytölle. Sen voisikin laittaa päälle seuraaviin bileisiin.
- Etsin kadonnutta lammasta ja läksytin pahanpäiväisesti sen ilmaannuttua ihmisten ilmoille - toisia ei saa säikytellä moisilla katoamistempuilla.
- Vaihdoin kuulumisia kavereiden ja isovanhempien kanssa (mese-puhelin-skype) sekä sättäilin hieman liikaa.
- Lueskelin Alain Bosquet'n runoja teoksesta Jumalan piina:

Jumala sanoo:
"En aina rakasta sitä minkä luon.
Esimerkiksi tuo ihminen,
annan hänelle kaksi silmää, kahdet käsivarret, kahdet jalat,
mikä on hyvin käytännöllistä,
mutta äkkiä kitsaampana
annan hänelle vain yhden luurangon
ja yhden sydämen
kuin pelkäisin että hän seisoo liian suorana
tai että hän rakastaa liikaa.
Ihminen, hänet aloittaisin kokonaan alusta."

Mieleeni nousee toinen tarina ihmisistä ja jumalista; Platonin pidot ja Aristofaneen puhe pallonmuotoisista ihmisistä, eräänlaisista androgyyneistä mies-naisista, joilla on kahdet kasvot ja kahdeksan kättä ja jalkaa. He olivat nopeita ja voimakkaita ja hyökkäsivät jumalia vastaan ja lopulta Zeus leikkasi heidät rangaistukseksi kahtia. Nyt ihmiset etsivät omaa puoliskoaan: "Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuin kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan."

Perkeeti, voitin kisat - taas (yhdellä kädellä! toim. huom.) - mut en uskaltanu korkata palkintoa. Äääh, oon liian ujo.

~lahna~