Blogi

Taas heräsin kesken unien. Kirjoittamaan ylös aamunvalon ajatukset ja oivallukset.

Tein päätöksen juhannuksesta.

Huumaavan tuoksuinen kesäilta. Luonnon taidetta ja taidetta luonnosta.

Ympäristötaidenäyttely oli virkistävä kokemus verrattuna perinteisiin museokäynteihin. Mielenkiintoista tutkailla taidetta lenkillä. Olen bongannut teoksista jo viisi.

Ja hoitanut tänään monta tärkeää asiaa aina kynsien huollosta matkalaskuun.

Who needs diamonds when we have candles?

Diamonds are so last season.

~sweethearts~

Jollakin kieroutuneella tavalla minä pidän näistä aamuista, jolloin herään kesken unien. En saa enää unta, vaikka vielä väsyttäisi. Aamun hiljaisuudessa voin tutkia ja ajatella ja avautuu kokonaan uusia ulottuvuuksia ja perspektiivejä. Jotakin erilaista. Aivan kuin olisin eri maailmassa, tilassa tai ulottuvuudessa. Yhtäaikaa todellisessa ja epätodellisessa. Omassa salaisessa paikassani. Sitten menen takaisin sänkyyn ja nukahdan herätäkseni tavalliseen maailmaan.

On ollut hyviä keskusteluita, kuskina oloa kultaisen lusikan yo-pippaloissa, siinä sivussa jalkapalloa. Hienoista väsymystä rankan viikon päätteeksi. Olen nauttinut auringonpaisteesta, viinistä, hiljaisuudesta - ollut kaunis(ta) - ja nyt minä menen nukkumaan.

Akuutti ja pakottava liikunnan tarve iski. Pyöräilin sitten töihin järven ympäri. 9,1 km + 5,8 km.
Ehkä sen voisi ottaa tavaksi.

***

Sanovat julmaa ja pelottavaa lohikäärmettäni söpöksi. Hmph. Mielenkiintoista.

***

Seitsemäs päivä ei ole lepopäivä. Silloin me menemme salille.

Hyvä suoritus. Hyvä tulos. Hyvä kakku. Hyvä minä. Hyvä päivä.

Lohikäärmeeni on nyt kolme päivää vanha. Poikanen vielä, vähän vereslihalla ja kutiava. Vaikka se on syntynyt vanhana niin kuin minäkin. Ikuisena.

***

Tein elämäni ensimmäisen täytekakun kokonaan ihan itse. Olen enemmän suklaakakkuihmisiä. Se on syntymäpäivälahja ja ehkä hieman itsellenikin juhlistus "kouluun pääsyn" kunniaksi. Tutkintoa tutkinnon päälle. Odotan innolla oppivani paljon. Nyt on tämän aika, olen kasvanut siihen.

***

Kohtapuolin pääsee maistamaan kakkua. Jänskättää. Mutta ei se voi olla huono, sillä olenhan minä sentään hyvä kokki. :)

Parin viikon takainen haastattelu onnistui lähes täydellisesti. Tänään tuli tulokset: 14/15 pistettä. Kirkkaasti hyväksytty siis.

Am I good, or am I good? :)))

Hyvä olla kotona. Huomata, että naapurit ovat vaihtuneet jossakin välissä reissussa ollessani. Ei enää vastenmielistä kiljuntaa. Voi katsella televisiota omassa rauhassa. Jalkapalloa, jos mieli niin tekee. Leipoa kakku ja lukea lehtiä. Kiireettä. Salille tekisi silti mieli. Viikon joutuu odottamaan. Tatskaajan määräyksestä. Kaverit kyselevät kuvan perään. - Rohkea veto, sanovat. - Ehkä pitäisi ostaa oma kamera tai edes kamerapuhelin. Ehkä sitten, kun ostan sen kannettavan. Ensin säästän rahaa. Eikä minulla ole vielä kesäsuunnitelmiakaan, ei muuta kuin salilla käyntiä ja rennosti ottamista.